Hyvät joulut

On ollut koko päivän sellainen fiilis, että pitäisi vain päästä salille. Mutta kun ei pääse. Ei toki nyt pääsisi muutoinkaan, koska olo on melko auvoisa. Joulun pyhien saldo kolmeen henkeen 12 pulloa punkkua, pari laatikkoa kaljaa ja yksi pullo Tapio-viinaa. No okei, kaveri hiukan eilen illalla jeesasi tuhoamisessa, mutta silti. Ai niin ja siihen päälle eilisen baarikierroksen muutamat tuopit.

Mutta siis se todellinen syy sille, miksei sinne salille voi mennä, on tuo nyt onneksi jo aika hyvin taakse jäänyt angiina. Lekuri vain sanoi, että ennen uutta vuotta ei ole minnekään salille mitään asiaa. Pakko se on kai uskoa ja ei tosiaan viitsi riskeerata reissua tietenkään. Silti hinku olisi kova.

Se hinku myöskin vain lisääntyy, kun tänään aamulla katsoin itseäni peilistä. No, eihän sitä nyt yksi mies hetkessä kuihdu, mutta kieltämättä tämä sairastelu ja liikkumattomuus ovat jotenkin kummasti sitten karistaneet jätkästä ylimääräisiä kiloja pois. Ei, en ole käynyt vaa'alla, enkä mene.

Eilen ja toissa päivänä kovasti olen kyllä yrittänyt tankata kroppaan rasvaa noilla jouluruoilla, mutta vähän heikosti tuo tuntuisi tarttuvan. Vatsalihakset näkyvät, pitäisikö sitä olla nyt sitten tyytyväinen, kun rasvaprosentti hipoo jotain ennätysalhaisia lukemia. Mieluummin olisin vain vähän painavampi. No, minkäpä tälle teet. Kun laihtuu, niin laihtuu. Ja sitten alitajuisesti ajatukset koko ajan jotenkin kummasti kulkeutuvat siihen, että voi kun nyt olisi pään päällä talja ja taljan toisessa päässä kasa rautaa.

Sen verran tuo ärsyyntyminen tähän kropan kuihtumiseen kuitenkin takaraivossa jyskytti tänään aamulla, että sen kunniaksi ajoin sen takaraivon sitten paljaaksi. Ja samalla toki kaikki muutkin kohdat isosta kallostani. Tuntuu jotenkin hassulta, kun ehtivät nuo hiukset olla päässä jostain heinä-elokuusta asti.

Että sellaista.