Contour

Koulukaverin veljenpojan tai -tyttären lapio- jos olisi taipumusta varasteluun niin se saattaisi unohtua koneen työkalulaatikkoon. Mikä lie viiden euron istutuslapio, mutta lähes täydellinen muotoilu telojen puhdistukseen, tukeva, terävä ja hyvä kahva.

Toinen ehdoton kevään työkalua on Dynasetin pesuri- se on kevyt, tehokas ja helppo laite. Kestäväkin tuntuu olevan ainakin tuo yksilö. Onhan siihen vaihdettu imusuodatin tai kaksi ja painemittari. Kew pesurin kahva ja letku. Originaali siis edelleen ehjä, mutta Kew kahvassa on säätö- letku vaan ei ollut kovin pitkäikäinen harrastelijamallissa. Toki Kew pesurikin on kaiketi ehjä, mut se on vaan niin painava ja tehoton, eikä taida imeä.

Kesäkummitkin voisi kohta ruveta vaihtelemaan alle- ainakin ennen kuin mihinkään kauas lähtee. Hyvällä kelillä taitaa tosin valita osua ikivanhaan Suzukiin.

Jäätyykö maa lumikasan alla vai ei? Näköjään jäätyy ja niin ikään siellä missä ei ole lunta ja on liikuttu. Näin siis sulan kerroksen alta paljastui auton perän muotoinen jää.

Onni onnettomuudessa on se että jää on salaojan kohdalla, eikä varsinaisella pohjalla, mutta yhtä kovaa ja yhtälailla poistettava että salaojan saa paikalleen.

Vanhoja koulukavereita näkee joskus vilaukselta, joskus vähän pidempään. Toisilla on hiukset ja toisilla ei. Mieluummin näkisi niitä hiuksellisia eli naisia.

Valitettavasti maailma on taas pieni- pieni maantieteellisesti ja mnähän en muista miesten nimiä, en aina naamojakaan, mutta olkoon mies tai nainen jolla on joku erikoisempi auto tai MP niin tunnistus osuu. Eli siis viime viikolla kokolailla tähän aikaan matkasin kohti elokuvia hyvässä seurassa- vaan sitähän en tiennyt että kyytiläiseni oli luokkakaverini naapuri.

Upea nainen lentoasemalla, todennäköisesti aseistettu, mutta ei välttämättä vaarallinen. Ihan 100% varma en ole kun suksia ei näkynyt, mutta väittäisin silti että se oli Kaisa Mäkäräinen aselaukkuineen, mutta en uskaltanut mennä jututtamaan-muuten olisi ollut vaikeaa vastustaa kiusausta jättää kyydittävät taksin varaan ja yrittää ajaa maailmanmestari kyydissä katsomaan auringonlaskua. Ei sitä toista aseenkantajaa varmaan olisi saanut karistettua kyydistä- eikä oma hiihto/juoksuvauhti riitä kummallekaan

Vanhassa vara parempi- uurille Suzukilla, treeneihin Nissanilla ja ongelmitta molemmat. Treeneissä jopa muutama hieno osuma tolppien väliin, ei tosin yhtään niin hienoa että maalivahdilta olisi käämit palanut.

Sit piti lähteä yht äkkiä käymään lentoasemalla- ihan ok mutta eka havainto noudettavien Golffin ratin takana pikitiellä: Ratti ei ole suorassa- on siis joku routamonttu ollut liian syvä ja tai terävä

Ei sikäli yllätä kun Pälkäneentien alittava tunnelikin oli kattoa myöden täynnä vettä- ei siitä olisi mahtunut edes kanootilla.

Sakemanni kuitenkin kesti Vantaalle ja takaisin- eikä tällä kerta edes päästänyt Dieselin katkua sisään, mutta kyllä on olematon alavääntö TDI koneessa. Melkoinen talousihme se kuitenkin nelivetoineen on.

Sitten itäranskanseisojan rattiin. Taas palaa joku moottorin vikavalo- onneksi ei ole oma auto. Jos Peugeotilla luvataan laadun parantuneen- Se on varsin helppoa jos lähtökohtana on 407. Siis kyllähän se on nipussa pysynyt, mutta millä hinnalla ja kuinka monella korjaamokäynnillä...

Painepesuri sentään toimi pitkän kylmän talven jälkeen ongelmitta- samaa ei voi sanoa painepullosta jolla piti levittää pesuainetta.

Toivottavasti ojassa majaansa pitävät sorsat eivät keksi pesiytyä pellolle syntyneeseen lampeen

Toki 300 m uutta salaojaputkea on odottamassa kaivuvuoroaan, mutta sitä ennen tarvisi saada vesijohto pois tieltä- Se taas ei onnistu ennen kuin kappale metsää häipyy edestä. Onneksi paikalle saapui vajaan viiden tonnin painoinen hakkuukone ja selvitti kaikki pienet rungot. Muutama iso on vielä pystyssä ja niihin auttaa kaivuri + moottorisaha niin jää puhelinlinjakin pystyyn.

Eilen illalla tekemäni tilataideteos toimii ihan hyvin- jopa irroitus koneesta poistumatta onnistuu. Kierrätysterästä ja jonkun vanhan auton takaripustus napoineen. JMJ ei tullut sanoista "johto maahan joutuisasti", mutta niin se vaan toimii sittenkin.

Taitaisi olla keli painepesurin esiinkaivuulle.

Ongema seuraa toistaan- vain tulviva maa säilyy.

Vasta kolmannes putkea upottamatta ja salaojat korjaamatta.

Salaojaputken suoristamista varten tilataideteos JMJ 0-proto jota tarvii huomenna kokeilla.

Voi tuota rautakaupan elämää. Tavaraa on jo varasto on hienossa järjestyksessä, mutta viime reissulla kahdesti myymälään korjaamaan papereita, tänään kolmesti, eikä ollut mitään eksoottista tavaraakaan. Kyl varastomiestä kävi sääliksi kun joutuu myyjien mokia paikkaamaan.

Vanhan legendan mukaan kylässä asui vuosikymmeniä sitten oikein kouluja käynyt tilanhoitaja. Oli aikaansa edellä ja sai aikaan kymmenien kilometrien salaojaverkoston luomisen- Tiiliputkilla tietenkin kun muoviputkesta ei oltu vielä kuultukaan, puhumattakaan salaojakoneesta.

Noin 30 edettyäni ja käytyäni syömässä etenin ehkä metrin tai kaksi kun kuului tiilen rasahdus ja sit lensikin heti vettä. No tiedossa oli että reilun sadan metrin päässä piti olla joku salaojaputkilinja, mutta tuo yllätti.

Ei auttanut vaikka laittoi puoli metriä kunnon savea väliin ja ison kauhan painoksi- kaivanto täyttyi nopeammin kuin sain uusia putkia lähellekään.

Sit kun oli osia ei voinut laittaa putkia yhteen kun piti ensin kaivaa vesijohto ali. Ratkaisuna muovipurkki, joka ei ollut putkeen täysin tiivis, mutta sen verran hidasti veden virtausta että Alitus onnistui ja putken laitto väliin- purkki siis edelleen putkessa. Piti sit ottaa purkki pois ja kaivanto umpeen- No kaivanto meni osittain umpeen, purtti ja putket lensi kaaressa maan ja vesipatjan mukana ja sit tuli kiire laittaa putkea yhteen.

Kun se viimein meni yhteen ei mikään liitos tietenkään ollut tiivistä nähnytkään- Vedenpaisumus ei ollut ihan raamatullisessa mittakaavassa, mutta edes kolme metriä savea vaakasuuntaan ei pysäyttänyt veden liikettä. Vielä viiden metrin paksuinen pato tihkui läpi ja tuntumalta täytyi putkea upottaa. Noin kymmenen metrin valli viimein pysäytti pahimman vedentulon ja se mitä päivästä oli jäljellä meni leppoisasti.

Samalla toinenkin legenda vahvistui- Kumpuilevat pellot avo-ojineen oli salaoijtettu ja seuraava ojaton pehtoori tilasi ison puskukoneen tasoittamaan kumpuja- No kyllä sileä on tuokin pelto kuin jalkapallokenttä, mutta alkuperäinen ruokamulta ei hyödytä kuin korkeintaan matoja tai arkeologeja- niin syvältä ei kynnä kuin korkeintaan joku Suokoneen oja-aura. Multaa siis olisi mutta välissä puolisen metriä liimasavea.

Painajaisessa nykyiset omistajat olivat hankkineet suurille preeriolle tarkoitetun valtavan sadonkorjuukoneen ja siellä se pyöri ympyrää - ilmeisesti valtava riemu sähköpylväiden ja matalien ilmalankojen katoamisesta.

Puhelinkin oli hetken hukassa- kukapa siihen edes soittaisi, mut parempi olla mukana jos vaikka saappaat juuttuu saveen.

Mihinköhän vetisen saven kengäpohjaan liimaantuvuus perustuu?

Aamulla unohtui laittaa radio päälle, mut ehkä siksi puhelinlinja on yhä paikallaa.

Kun lähtee kaivamaan putkilinjaa savipeltoon niin käy seuraavasti:

Puolimatkassa vastaan tulee ensin moreenisärkkä johon kaivaessa kuluu piikit ja 2 päivää. Särkän keskeltä vähän eteenpäin tulee henkilöauton kokoinen kivi ja räjäytystyöt alueella kielletty asiakkaan toimesta- kerran käynyt noin.

Tällä kertaa lähtöpiste antoi jo viitteitä mitä pehmeän pinnan alta löytyy. Päällä savea, joka ei pysy ja sen alla moreenia ja maakiviä, paikoin ihan soraa ja pohjavettä. Vajaan sadan metrin etenemä pitkän päivän tuloksena eikä mitään silmänruokaa.

Kello löi jo 12 yöllä joten aika nukkua että töistäkin tulee jotain.

Lupasin lukea ja luin urakalla- pidin myös lukemastani.

Suzuki pääsi tänään ulkoilemaan ja huoltiksella tuli suorastaan kylmä hiki kun tuttu pankkikortti olikin jäänyt kyydistä. Aine olisi kyl riittänyt hyvin tämän päivän ajoihin ja vaikka Tampereelle, mut setelin syötin ja juuri mahtui vitosella.

0500 hälytys: 2 rekkaa, toinen 3 h ajoissa toinen reilua vuorokautta ajoissa= ruuhka siemenpakkaamossa. No minä sit kävin auttamassa ja niin lähti Norjaa kohti rekka Makedonian kilvissä (oli kaunis kartturi) ja perään Viron kilvissä oleva. Muuten ok, mutta Pakkaamon Mersu ei selvinnyt rekan tieltä siirtämisestäni naarmuitta. Kymmenen senttiä liian korkea kynnys pihassa + eka kerta ko koneen ratissa- alhaalla ollut laita ei vääntynyt paljon mitään mutta otti päähän kun olisi varmasti toisella yrittämällä mennyt samasta raosta heittämällä.

Ah kylmää appelsiinitäysmehua kolmelta aamuyöllä. Piti ruveta autoa pesemään kun kastelukaivon letku viimein suli ja löytyi. Valitettavasti vain maan päällä kulkeva osa on sula- tien alitus on jäässä kuten muinakin vuosina. Näin ollen otettava käyttöön suunnitelma B eli pieni säiliö.

Mut sekin jäi vaiheeseen kun korkki eli pohjatulppa puuttui- auto jäi pesemättä, mut on se päivä tiistainakin.

Kobelcoon lisää mukavuutta- vastukset penkin sisään ja uusi verhoilu tilaukseen. Varapenkki nro 1= liian leveä kaivuvipujen väliin+ matala. Ei mene heittämällä varapenkki paikalleen, mutta minkäs teet.

Sitäkin enemmän hämmästelin tänään reilut 4 tuntia kestänyttä leffareissua. Sain vertauskiellon mut silti totesin että kokolailla kaikki hyvät puolet löytyi ja niiltä osin tasavahva- jäänyt vaan huomaamatta.

Pitkästä aikaa lämmintä ja kuivaa. Kun kolm kilsaa pääsi pihasta niin eka moottoripyörä vastaan, taas kolme ja seuraava + yksi mopo. Paluumatkalla liikunnan parista ei tullut yhtään vastaan, mutta kyllä 2 edellä isommilla pyörillään ajanutta motoristia hämmentyneinä katselivat peileihinsä kun ajoin ne kiinni oman mittarini mukaan kokolailla rajoituksia noudattaen.

Voihan olla että mittari on vanhuuttaan jäykistynyt ja näyttää liian vähän, eikä liikaa kuten japseissa yleensä. Mailoille tarvis olla joku fiksumpi kuljetusteline. Ei voi teipata kiinni edes pakoputkiin vaikka muoto ois aika sama- sulavat pian kiinni kromiin.

Kobelcon ohjaamossa oli aika kerros hiekkaa ja multaa. Lämppärin suodatin ja kanavat oli sentään aika puhtaat- Ajomoottoreissa on nyt uudet öljyt sisällä 5328 h kohdalla laitettu. Vielä kun saisi ehjän penkin. Kyl tolla nykyisellälkin ajaa voi, mut mieluummin saisi olla ehjä seuraavia viittä tuhatta tuntia varten.

Hämmästyttävän hyvät sylinterit ja letkurikkoventtiilit. Puomi on ollut liki viikon pyörittäjä noin 20 cm maasta puomi suorana, eikä ole sanottavasti laskenut.