Kuulin juuri, että joku krapulaa poteva tamperelainen oli lukenut mun blogin kokonaisuudessaan. Siis viime vuoden kesäkuusta tähän päivään asti. Ja kaikenlisäksi hän houraili pitäneensä mun blogista.
Muistilista itselleni:
Jos käyn joskus Tampereella, ÄLÄ JUO vesijohtovettä, vain ainoastaan pullotettua Eviania(kirjoitin ensin purkitettua vettä, koska ajatuksentasoni on tällä hetkellä ehkä -10). En halua itselleni moista krapulaa että rupeasin lukemaan omaa blogiani alusta loppuun. Siinähän leviäisi pälli.
Hitto, että vihaan tätä oloa, joka tulee kun on nukkunut liikaa. Kutsun tätä oloa pöhnäksi.
Oli kyllä ihan kiva reissu, mitä nyt perjantaina meinasi palaa heti kärkeen hermot. Oltiin Tallinnan päässä etsimässä autoa autokannelta Kissa-J:n kanssa. Yht äkkiä joku ukko tarras mun takista ja mun ensimmäinen reaktio oli huutaa helvetin kovaa "Vittu päästä irti" Kissa-J ja kaks muuta seurueemme tapausta ihmetteli mitä tapahtui ja yksi seurueemme tapauksista oli jo menossa tinttaa tätä ukkoa, mutta annettiin jutun olla.
Maissa meinattiin ajaa kolari, koska Tallinnan liikenne on aikas hullua. Selvittiin kuitenkin muutamien u-käännöksien saattelemana hotellillemme. Heitimme tavarat huoneisiin ja lähdimme etsimään ruokapaikkaa. Kävelimme, tai no kaksi meistä linkutti ja kaksi muuta naureskeli meille, emmekä meinanneet löytää mitään ruokapaikkaa. Lopulta eksyimme Moskvaan jossa oli ihan ok pöperö. Takaisin emme enää osanneet, koska suuntavaistomme oli mennyt sekaisin kävellessämme ympyrää. Kyselimme tuon ruokapaikan pokelta missä on lähin viinakauppa ja sen olisi pitänyt olla tosi lähellä. Me ei sitä kuitenkaan löydetty.
Kissa-J lähti kysymään neuvoa joltain nakkikioskin myyjältä ja onnistui kävelemään tämän puljun lasiseinään ja sai nenänsä ns. poskelle. Me muut tietenkin naurettiin ihan katketaksemme tälle seinäänpäin kävelylle ja Kissa-J suuttui ja oli jo lähtemässä pois seurastamme. Minä hyvänä ylipuhujana tietenkin sain hänet suostuteltua jatkaa matkaa meidän kanssa.
Kävelimme epätoivoisena viinan kiilto silmissämme pitin pimeitä kujia. Lopulta pysäytin jonkun miehen ja sain häneltä sönkättyä tiedon, että viinaa saa ihan läheltä. Haimme pari kassillista viinaa ja hyppäsimme taksiin.
Hotellissa oltiin tovi ja lähdettiin taksilla Rock Cafeen, matka maksoi 150kruunua. (Paluumatka oli puolet halvempi) Tallinnassa hallitaan kyllä tuo huijaaminen hyvin.
Ravintolassa sain tilattua vain yhden juoman ja sekin oli todella vaivanloista kielimuurin ja kovan metelin tähden. Suuntasimme eturiviin ja viihdyimme siellä aina KT:n keikan loppuun asti, pääsin juttelee enkkua tallinnan poikien kanssa, ymmärtämisen tasosta en tosin menisi vannomaan. Kissa-J katosi jälleen mystisesti, kuulin hänen kaveriltaan että oli mennyt nukkumaan. Ei kuitenkaan saatu tätä tapausta puhelimella enää kiinni.
Keikkojen loputtua lähdimme valumaan pois ravintolasta. Siinä rappusia alaspäin kävellessä joku mies alkoi sönkkää enkuksi seurueemme toiselle miehelle "onks toi sun nainen?" juu aar van laky basted. Kaverini vain naureskeli. Lopulta tämä tapaus tajusi, että olemme suomalaisia ja alkoi sönköttää suomea.
Hyppäsimme jälleen taksiin, minä ja sisko haluttiin mennä nukkumaan ja tämä seurueemme toinen miespuolinen tapaus joka jakoi hotellihuoneen Kissa-J:n kanssa, yritti puhua meitä ympäri lähtee Depeche Mode baariin, emme lähteneet vaan hyppäsimme taksista ulos ja menimme nukkumaan. Tämä sankari raahautui takaisin hotellille aamukuudelta. Yllättäen Kissa-J ja tämä toinen sankari oli hiljaista miestä aamulla, kun oli tarkoitus luovuttaa hotellihuoneet. Hauskinta siinä oli se, että tämän aamu kuuteen asti ryypänneen tapauksen piti olla kuskina, joten nyt siskoni joutui hyppää ratin taakse.
Menimme viinakauppaan. Ostimme viinaa auton takaluukun täyteen. Itse ostin vain kolme punaviinipulloa maista.
Tapoimme aikaa niin pitkään, että laivalle pääsi sisälle.
Paluumatka meni rattoisasti ja kaikki selvittiin hengissä.
Mutten mä taida siltikään olla niin hullu, että lähtisin enää tänään Nosturille katsomaan samoja keikkoja, jotka eilen näin Tallinnassa. En edes vaikka sain nimen listaan.
Jalkahiki ja vanha viina löyhää, taidan mennä goijaan. Oli helvetin hauska reissu. Eikä vähiten hauskin juttu ollut se, että Kissa-J vetäisi ja käveli päin lasiseinää x)
Tänään menen kavereiden kanssa Kotiteollisuuden keikalle Tallinnaan. Kaikkea sitä saakin päähänsä. Varsinkin kun kyseisen bändin on nähnyt viimeisen vuoden aikana lähemmäs kaksikymmentä kertaa.
Keitin vedenkeittimellä veden. Lisäsin posliinikuppiini kolme lusikallista herkullista kaakaojauhetta. Kaadoin päälle kiehuvaa vettä. Sekoitin. Tulin sohvalleni istumaan, otin huikan, poltin kieleni.
Sain kuningasajatuksen -hei, lisäänpäs tähän sekaan kylmää vettä. *Pääni päälle syttyi hetkeksi hehkulamppu*
Otin kupin käteeni ja lähdin tallustelemaan kohti tiskipöytääni. Hieman ennen määränpäähän saapumista astuin huonosti ja jalkapöytääni koski ja tasapainoni herjahti, sen johdosta onnistuin heittämään näpeilleni pari desiä aikas kuumaa nestettä. Taitaa tulla rakkulat.
Soitin viikko sitten terveysasemalle ja ilmoitin, että haluan heiltä kaikki tutkimustiedot/lääkärikäyntitiedot paperilla. Ilmoitin heille myös hakevani ne tänään tai viimeistään huomenna. Kysyin myös, että tarvitseeko minun varata lääkäriltä aikaa, koska hän selitteli että asiasta pitää kysyä lääkäriltä. Sain kuitenkin sellaisen kuvan, että tämä täti itse juttelee lekurin kanssa ja paperit olisivat valmiina tämän viikon lopulla.
Menin aamulla puolen kahdentoista aikoihin terveysasemalle. Se solutoimisto/ajanvaraus johon virallisesti kuulun, oli suljettu, joten menin toiseen solutoimistoon/ajanvaraukseen ja kerroin heille asiani.
He ohjasivat minut neuvontaan kyselemään papereita. Neuvonnassa katselivat hetken arkistojaan ja totesivat, ettei heillä ole moisia tietoja. Että ne on varmaankin siellä sun omassa solutoimistossa, joka on nyt suljettu, että mene sinne **:n solutoimistoon ja pyydä heitä tulostamaan tiedot koneeltaan.
Ohjasivat siis minut takaisin tänne vieraan solun ajanvaraustoimistoon. Menin sinne ja sanoin, että teidän pitäisi tulostaa mulle ne tiedot. Eivät suostuneet moiseen ja ohjasivat minut terveydenhoitajan luokse moista asiaa tiedustelemaan.
Menin terveydenhoitajan huoneen ulkopuolelle ja havaitsin, että 12sta jälkeen heille voi ainoastaan mennä varatulla ajalla. Odotin tovin ja menin ajanvaraukseen tiedustelemaan saisinko nyt aikaa terveydenhoitajalle. He kysyivät mikä mun vaiva on ja kerroin, että mun pitää saada mun tietoja koneelta paperille. Ilmoittivat, että seuraava vapaa-aika olisi maanantaina klo 13. Sekä tiedustelivat, ettenkö voisi huomenna tulla päivystykseen 8-11 kerroin heille, että ei ole kovin mukavaa ravata ympäri Tikkurilaa kipeillä jaloilla sekä sanoin että antaa olla.
Menin takaisin terveydenhoitajan huoneen oven taakse odottamaan, että sinne aiemmin mennyt tapaus tulisi huoneesta uloa. 12:20 terveydenhoitaja vapautui ja kävin hänen luonaan selittämässä asian. Lopulta päädyimme siihen lopputulokseen, että minulle soitellaan huomenna klo 15sta aikoihin.
Luultavasti en tule huomenna saamaan puhelua mistään ja joudun maanantaina palaamaan asian. Tosin voisin soittaa huomenna ajanvaraukseen ja kysyä milloin mun lääkärillä on puhelinaika, voisin soittaa sille suoraan. Vittu, että voi olla vaikeeta saada omia tietoja paperilla!!
Olen ollut aina hieman numeraalisesti pervo tapaus.
Aikoinaan olin hillitön lätkäfani. Siskoni työkaveri oli naimisissa sm-liigapelaaja Pasi Sormusen kanssa, ja sain sitä kautta tämän Pasin nimmarin pelaajakortilla. Kiinnitin huomiota Pasin tapaan kirjoittaa numero kasi, hän teki sen sillein että piirsi kaksi rinkulaa päällekkäin. Siitä asti olen itsekin tehnyt samalla tavalla kasin. Se vaan näytti niin kivalta. Tosin sorrun välillä tekemään kyseisen numeron ihan normaalillakin tavalla.
Tosin ihan niin pahaa perversiota tuosta numerosta ei minulle koitunut, kuin onnennumerostani. Otin onnennumerokseni yläasteella numeron 16. Se tuli erään pelaajan pelinumerosta. Myöhemmin tajusin, että minun koko nimessäni on kuusitoista kirjainta, sekä syntymäpäiväni kerrottuna syntymäkuukautenani on yhteensä 16.
Minua on siis aina kiehtonut kahdella jaolliset (eli parilliset) luvut.
En esim. voi ostaa parittomia lakanoita, koska parittomuus on suorastaan häiritsevää.
Juttelin erään tutun vantaalaisen huoltomiehen kanssa äsken. Hän oli ollut päivystäjänä eilen ja vastannut noin 600puheluun, 150puhelua jäänyt vastaamatta ja saanut 400tekstiviestivikailmoitusta. Ja oli muutenkin kuulemma ollut aika kylmä eilen, kun oli lämmöt kadonnut asunnoista x)
Ihme, että mä en moista ilmiötä huomannut itse eilen, vaikka suihkussakin illalla kävin silloin kun tämä kaukolämpöputki oli pamahtanut. Naapurissa asuvalla siskollani ei ollut tullut seiskan jälkeen enää kuin haaleeta vettä.
Huomaa, että joku on hieman koomassa. Menin äsken keittiöön. Otin mukin, lusikan, laitoin hieman hunajaa mukin pohjalle, heitin teepussin ja kaadoin vettä vedenkeittimestä.
Muuten ihan jees, mitä nyt vesi vaan oli eilistä ja kylmää. Pitäisköhän siirtyä juomaan kahvia, josko sitä olisi hieman pirteämpi aamuisin ja välttyisi näiltä tyhmiltä aamukömmähdyksiltä.
