Flowers, flower.
Ostin tulppaaneja lauantaina, kun tulin sieltä soittokeikalta. Eka kerran käytän valmistujaislahjaksi saatua koivunvihreää (se on värin nimi, vaikka haaleampi onkin) Aalto-maljakkoa. Nätisti ne siihen sopii, mutta väistämättä tulee haikea mieli. Tai no. Olisi mukavata, jos joku miekkonen olisi tuonut mulle rehuja x)
Ja tiks, suu kiinni tästä aiheesta, etten ulise taas liikoja.
Nii-in. Naapuriasunto on 24 neliömetrin kokoinen. Satun tietämään, koska olen asunut vastaavassa kämpässä. Nyt on kolmas päivä, kun siellä haukkuu selvästikin suurikokoinen koira. Ääntä tulee aina, kun joku liikkuu käytävässä tai kuuluu ylipäätään mitään kolinaa mistään.
Ei mua periaatteessa haukkumiset haittaa, mutta käy vaan kovin sääliksi koirua itseään. Toinen on todennäköisesti siellä yksinään ja tylsääntyy. Tulee vaan mieleen, että onko sitä viety tänään esimerkiksi ollenkaan pihalle - olen itse möllöttänyt sisällä, lukuunottamatta roskien viemistä, ja heidän ovensa ei ole kyllä käynyt. (Osoitan tällä merkinnällä stalkkaamiseni, mutta sepä johtuukin tuosta eläimestä.)
Toivottavasti koiru on naapurilla vaan hoidossa.
http://www.city.fi/yhteisot/60/keskustelu/640
Sielläpä ovat :)
Neljä bändiä, joista eka meni hieman ohi. Pari biisiä kuultiin.
Toka bändi oli Tooooosi jees! Ja UUH, ne hiikset ;D
Kolmas: juuri niin hyvä, kuin odotinkin. Superb.
Neljäs: Oikein Mainio.
Analyysi päättyy tähän.
On asiallista tehdä asialista. Haha.
Nukuin liian pitkään, siis siihen nähden, että nyt kun menen asioille, kaupungilla on kaikki koululaiset ja semmoiset.
Huomionarvoista tässä viikossa on se, että musta tuli huutopistenetin käyttäjä. Sain jo yhden jutun, jonka halusinkin. Kiva niin, koska kaupoista sitä ei enää löydy.
Chasing pavements on hyvä piisi.
pii.es.
Otsikko tulee siitä, että tein unta odotellessa puhelimeen listan hoidettavista asioista tälle päivälle.
Mää tahdon sinne. Vaikka tuskin elämä niin ihanaa olisi, kuin tuossa elokuvassa. Sopi kuitenkin illan fiiliksiin perfetto. Voglio una bottiglia di vino spumante x)
Itse asiassa, mullahan on kuohuviiniä pullo jääkaapissa.
Pikkupeto haukottelee tuossa peitollansa löhöillen. Työpaikalla oli edelleen poistomyynti, löytyi hassu kisukirja. Kuvat oli piirretty käsin eikä mitenkään täydellisyyttä tavoitellen, mutta jokaisesta löytyi omastakin kisusta havainnoitavia asentoja, eleitä, ominaisuuksia. Rapsutanpas sen massua, pörhöinen <3
Huomiselle eli täksi aamuksi on ohjelmaa paljonkin. Pitäisi käydä eräässä toimistossa kyselemässä ja vähän varailemassakin, sitten kirjakaupan puolella, farkkuja etsimässä ja vielä oli jotain... No. Sen muistaa sitten, kun on jo tullut kotiin.
Tää mönkis ny petiin.
Ne on tehty vaan tosiaan suunnitelmiksi. Piti lähteä tuntia aikaisemmalla junalla tänään, vaan enpäs lähtenyt. Ulkona sataa jotain epämääräistä. Mua ei kiinnosta taas pätkääkään mennä tonne.
Heräsin ihan itsekseni puoli kahdeksalta, kisukin pööpöili siinä hetken. Nukuin mä lisääkin, vaikka fiksuinta olisi ollut jäädä jalkeille. Ei vaan ollut mitään syytä.
Nyt suihkuun. Aamiaista. Jne.
***
Ja pii.es. Meidän talossa maalataan rappukäytävät. Ne on nyt aloittaneet tuolta alhaalta. Haju on melkoinen neljännessä kerroksessakin. Paljonkohan täällä haisee, kun ne ehtii tähän asti? Mulla särkee päätä jo ajatuksestakin =/
Otsikon nimistä kirjaa luen parhaillaan ja ah, se on edelleen ihana! Louisa May Alcott kirjoitti tämän yksittäisen teoksen lisäksi 4 kirjan sarjan, joka alkaa Pikku naisista ja päättyy Plumfieldin poikiin, sekä kirjapariskunnan Kahdeksan serkusta + Kun ruusu puhkeaa.
Nuo kaikki on tullut luettua monta kertaa, vaikka tyttökirjoja ovatkin. Samoin Montgomeryn Anna-sarja ja Runotytöt.
Ei aina jaksa vakavamielistä proosaa x)
Päätin tulla kotiin syömään töiden ja treenien välissä. Nyt on sitten megaväsymys ja kiinnostaa nolla prosenttia mennä treeneihin. Tahdon nukkua!
Niska ja hartiat jumissa - korvissa inisee. Tinnitus voi ilmaantua silloinkin siis, kun on treenannut (soittoa) liikaa, nukkunut huonosti, jättänyt venyttelemättä muutamia (kymmeniä) kertoja. Vaikka sitä koittaa olla rennosti, tuntee miten niskasta hartioihin kulkevat lihakset (mitä ne ikinä onkaan) soivat kireyttään.
Näin sitä ollaan ergonomisia muusikkoja. Hyvähyvä.
