Huomasin sivustolle tullessani, että

... oli kuin olisin avannut kotioven. Sillä lailla lämpimästi läikähti, vähän samalla lailla kun tullessa töistä kotiin. En tunne täällä muutoin kuin nimimerkkejä ja osaa pikkuriikkisen blogien perusteella, joten siinä mielessä aika hassu fiilis. Täällä on yhtä helppo olla kuin omassa kodissa, siitä se ehkä johtuu?

Lämmin läikähdys teki oikein hyvää, sillä muutoin olen yhtä rinnasta kipeänä. Mitään järkevää so. fyysistä selitystä kivulle ei ole löytynyt... No, tiedänhän minä mistä kaikki kiikastaa: psykosomaattista oireilua. Tilanne on siinä mielessä hankala, että vaikka päässä on vikaa, kivut ovat todellisia ja siksi hoidettavia. Vaan kuinka hoidat kun ei ole mistä hoitaa?

Tällaisessa vaiheessa toivoisi, että olisi tukijoukkoja tai edes yksi tuki jota vasten nojata. Sellainen tuki, joka ei kavahtaisi tietoa, että toisen kivut johtuvat pään sisällöstä; jotka taasen johtuvat siitä että joku joskus on ollut tälle niin PAHA. Nurinkurista. Joku on ollut paha, ja minä saan seuraukset.