Luin taas jutun hoitovapaalla tutkinnon suorittaneesta superäidistä. Aika ajoin huippusuorittajista tehdään hypetysartikkeli, jossa kuvaillaan, miten hillittömällä työllä ja tahdolla sekä loistavalla suunnittelulla voidaan hyödyntää äitiysloma tai hoitovapaa maksimaalisesti.
Yleensä vanhempainvapaalla firman perustanut tai väitöksen loppuun vääntänyt superäiti kommentoi saavutuksiaan näillä samoilla sanoilla: ”Kaipasin älyllistä toimintaa”.
On upeaa ja mahtavaa, että äidit pärjäävät ja osaavat. Jos on kova tarve tehdä ja menestyä, ei pidä jäädä vuosikausiksi kotiin pyörimään.
Silti, jokin tässä ärsyttää. Ensinnäkin, eikö kodin piirissä voi esiintyä älyllistä toimintaa? Millä perusteella lapsen kasvatus ei voi olla älyllinen haaste? Eikö juuri pieni ihminen, jonka kasvusta ja oppimisesta me vielä tiedämme vain murto-osan, ole iso haaste kenelle tahansa?
Eikö oman lapsen kasvu ja kehitys ole mielenkiintoista ja antoisaa seurattavaa?
Pieni lapsi tarvitsee vähintään yhden ihmisen, jonka kanssa voi muodostaa läheisen ihmissuhteen. Vauvan ja pikkulapsen kohtaaminen ja ymmärtäminen vaatii läsnäoloa ja mielellään tämän pikkuihmisen asettamista mielenkiinnon kohteiden kärkeen.
Hyvin intensiivisesti johonkin työ- tai muuhun projektiin keskittynyt aikuinen ei ole välttämättä aidosti läsnä vauvan tai lapsen kanssa. Voi olla, että joku supervanhempi osaa päivän mittaan sujuvasti vaihtaa intohimoista uppoutumistaan kohteesta toiseen, mutta vauva tarvitsee myös ihan aikaa, paljon aikaa, eikä vain laatuaikaa.
Älyllisen inspiraation kaipuun korostaminen kuulostaa vähän siltä kuin sanoja olisi kohtapuoliin saamassa fysiikan Nobelin. Muut, tavalliseen elämään tyytyvät taitavat olla vähän tyhmempiä.
Pidetäänkö lastenhoitotyötä niin matalan statuksen hommana, että menestystä janoava nainen haluaa tehdä eron tämän nyhjäkkeen ja itsensä välille? Senkö takia lastentarhanopettajien palkka on niin matala?
Yllättäen en ole kuullut tai lukenut yhdenkään koti-isän valittavan lastenhoidon epä-älyllisyydestä. Päinvastoin. Isät kertovat, miten paljon he ovat oppineet. Miten työn raskaus on yllättänyt heidät.
Pieni lapsi kehittyy joka päivä. Vanhempikin kasvaa vanhempana joka päivä, ainakin jos itse malttaa antaa tälle mahdollisuuden.