Blogi

Viikko on ollut kyllä merkityksellisin pitkiin aikoihin. Se on ollut sitä monestakin syystä. Huomenna olisi vielä tapaaminen paikallisen seurakuntayhtymän talouspäällikön kanssa, notta josko heruisin jotain perus palkanlaskijan tai reskontranhoitajan kesäduunia. Veikkaan, että on vähän nihkeää joskin hyvänä asiana voidaan pitää sitä, etteivät olleet vielä edes pohtineet koko asiaa ja sehän tarkoittaa silloin sitä, etten ole ainakaan ihan viimeinen kuka sinne hakee :D Hyvähyvä. Viikolla olen tosin luonut vähän backupeja sen suhteen, että jos ns. oman alan duunia ei irtoa, niin jotain kuitenkin. Toivotaan parasta.

Viikolla olen myös saanut järjesteltyä vähän henkilökohtaisen elämän teknisiä koukeroita auki ja se kyllä on parantanut mielenlaatua hiukan myös. Opiskelijan arki kun on taloudellisesti mitä on ja maksuvelvoitteet pukkaavat päälle niin mitäpä muutakaan sitä laskentatoimen opiskelija tekee kuin taulukon.:P Ristin sen nimellä Panun 1,5-vuotissuunnitelma vaikkei nyt missään vanhassa kommunistisessa suunnitelmataloudessa enää eletäkään. :D Hyvähyvä.

Söin tänään ensimmäisen kerran kunnolla sitten viime sunnuntain. Jostain syystä ei ruoka ole vain maistunut, mutta kaitpa homman tasaantuminen on jonkinlainen merkki tunne-elämänkin tasaantumisesta. On se vain merkillistä, miten niin toisenlaiset asiat, mitkä potkivat päähän voivat aiheuttaa moisen vimman, millä asioita on viety eteenpäin nyt neljän päivän ajan.

Nyt on enää sitten se vaikein osa eli kevään tentit. Karkeasti katsottuna olisi tarjolla, kansantaloutta, kirjanpitoa, vähän kieliä, tietotekniikan harjoitteita ja pari laitekoetta, kaupallisen kielen rästitöitä ja tenttejä, budjetointia, yhtiöoikeutta sekä luotto ja vakuusoikeutta jonka tehtävät ovat vielä myöskin rästilistalla sekä ehkä jotain muutakin pientä kivaa. XD Toivotaan nyt, että syksyllä olisi tilanne se, että tasan vuosi menisi loppujen kurssien parissa ja sen myötä olisi opinnäytetyökin jo jollain kantimilla. Uho on kova, mutta perkele niin pitää ollakin. Kuitenkin on osattava suhteuttaa asiat niin, ettei pala loppuun. Se on onneksi viime vuosien kokemuksella niin hyvin tiedossa, että osaa kyllä sovittaa työmäärän järkeviin mittasuhteisiin.

Niin ja kone on ja pysyy naulassa. :)

On viestien määrä ja siihen se nyt sitten jää. Ainakin joksikin aikaa. Kuinka pitkäksi aikaa, en osaa sanoa. Mutta tosi on, että cityn keskustelufoorumilla roikkuminen on tuonut elämään asioita, mutta myöskin vienyt enkä nyt puhu pelkästä irl-elämän katoamisesta.

Se nyt on vain niin, että juuri tällä hetkellä tuolla roikkuminen on liian vaikeaa minulle, vaikka kuinka olen joskus toitottanut omaa henkistä voimaani sen suhteen, että tarvittaessa mikään ei tunnu miltään. Tuntuu se.

Voi olla, että jos joskus johonkin tulee aivan väkinäinen tarve sanoa jotain painavaa, niin sitten sanon. Kuitenkin keskusteluissa oleminen on nyt ohi. Ja kuten sanottu, määrittelemättömän ajan. Lopullisesti? Tuskin, vaikka toisaalta ei sekään olisi elämän huonoin ratkaisu. Aika näyttää. Veikkaan, että moinen päätös ei tekisi ihan kaikille siellä nyt pyöriville myöskään huonoa. Tätä nyt en kohdenna keneenkään vaan jokainen voi itse miettiä, miten aikansa käyttää.

Vastaisuudessa cityn aktiivisuuteni tulee jäämään tämän blogin kirjoittamiseen, jonka jo miltei kokonaan deletoin syystä jolla nyt ei toki enää ole mitään väliä, mutta en ole harmissani. Muistot pysyvät päässäkin ilman mitään päiväkirjoja. Koska jokainen joka ihan ajatuksella ajattelee, niin muisto, joka ei pysy päässä ilman päiväkirjaa, ei ole mikään oikea muisto.

Kaverilistani on ja pysyy ja ne, ketkä minun kanssani viikoittain juttelevat ja ovat nytkin puhuneet asioista kanssani toivon, että tulevat puhumaan jatkossakin. En minä teitä mihinkään ole jättämässä. Kiitos teille.

Ja raja hiljaisuudelle on vähintään sitten siinä, että hiustenleikkuukone on ja pysyy naulassa. Katsotaan, että joko sanainen arkku aukeisi vaikka silloin kun tuossa kallon päällä on jonkin pituinen letti. Kuinka pitkä, aika näyttää.

Keskustelupuolelta over and out.

Kunnon tuuletus joskin sitten vedin askillisen röökiä eilen. Hah sanon minä! Ajattelin pitkään, että jos kerta kosken askiin niin se on menoa nyt. Kyllä tupakoimattomuus pitää edelleen. Eilen oli vain sellainen fiilis, että jos vaikka sinä iltana ei millään ole mitään väliä. Aamulla kun heräsin, oli ajatukset hiukan jo kirkastuneet. Ihmissuhde-elämästäni en tänne jauha, koska olen sen ihmiselle luvannut ja hyvä niin. Ei se kenellekään muulle kuulukaan.

Itseasiassa ajatukset olivat melkoisesti kirkastuneet siinä mielessä, että tiesin tasan tarkkaan, mitä pitää tehdä. Ensi kesän duuni on ihan fataali kysymys. Se on väännettävä vaikka väkisin. Ilman sitä ei homma toimi. Työpaikka alakohtaisesta duunista kun vain ei ole ihan selviö, mutta hommataan vaikka sitten joku persesolu Rastilasta vaikka duuni olisi Vantaalla. CV ja duuni on kaikki kaikessa ja sen eteen voi reissata päivässä vaikka neljä tuntia. Kyllä sitä aina yhden kesän kestää.

Toinen asia on se, että pitää muuttaa. Ei kuulu tänne, että miksi ja minne ja mistä, mutta pitää. Todennäköisesti ei ehdi ennen syksyä jos kesän työrupeama siintääkin pk-seudulla, mutta heti sen jälkeen. Elämään pitää saada tiettyjä perusasioita uudelle mallille, sen minä käsitin tuossa viimeisen parin vuorokauden sisällä kun melkolailla pohdin syntyjä syviä. Ja niin teen. Sitten lopputyö ja kevään viitisentoista tenttiäkään eivät ole omiaan puhumaan sen puolesta, että tässä mitään muuttolaatikoita ehtisi alkaa väsäämään. Nyt on vain koulu ja hyvä niin. Se onkin kärsinyt jonkin verran viimeaikoina. En sano, että turhaan, ei todella, mutta kärsinyt se on jokatapauksessa. Siihen tulee muutos. Helvetti se on vain otettava itseä ihan todella niskasta kiinni ja tehtävä töitä! Nih. Kyllä se tästä alkaa suttaantua.

Niin ja on kyllä edelleen paha olo tietyistä syistä, mutta kuten sanoin, en niitä sen kummemmin täällä pui. Toiset kun vain pystyvät sivuuttamaan suhdekarikot kättä heilauttamalla. Minä en valitettavasti kuulu niihin. Helvetinmoinen potku perseelle se kyllä oli ja herätys. Onneksi, koska nyt olisi todellakin kirveellä töitä. No ei nyt sentään ihan kirjaimellisesti. :) Niin ja on todellakin darra. Yksi viski taisi olla liikaa eilen. :D

edit: Niin ja mitenhän kävisi jos vaikka ripustaisi tuon hiustenleikkuukoneen naulaan muutamaksi kuukaudeksi. No, katsellaan nyt vielä...

Varmaan sodin sitten omaa ajatustani vastaan, mutta menköön tämän kerran. City on addiktoiva paikka. Ilman sitä, ei olisi tapahtunut tiettyjä asioita, mutta myöskin sen vuoksi ehkä tietyt asiat menivät pieleen. Kyllä olen täällä, mutta elämässä voisi olla muutakin. Olisikohan aika miettiä ihan toden teolla sitä, mitä teen tulevaisuudessa ja sitten miettiä, että kenen kanssa. Kyllä. Vituttaa, väsyttää, ahdistaa, tuntuu siltä, että tulevaisuus on avoin, mutta voimia vaativa tulevaisuus. Kyllä se siitä. Poltin joo useammankin tupakan, mutta en huomen aamulla. En ole katkera, vain surullinen. Onko olemassa maailmassa asiaa, mikä on pahempi kuin se, että jotain rakastaa, mutta siihen ei saa vastakaikua. Minä olen sitä mieltä, että ei. Fyysinen väkivalta ja kipu on melko siedettävää henkiseen kipuun verrattuna. En ole vihainen, vain surullinen. Over and out. Ja niin, pysyn poissa suurimman osan ajasta. City ihan oikeasti addiktoi. Se on antanut paljon, mutta se on myöskin vienyt paljon. On helppo elää itsensä kanssa. Haluaisin tietää, miten jotkut ihmiset elävät myöskin jonkun toisen kanssa. Jotkut kun siinä tuntuvat myöskin onnistuvan. Niin ja ihan tosi, mitään laastareita en kaipaa.