Ehkä vähän hassua, naiiviako?

Minen ole monestikaan pitänyt Jore Marjarannan biiseistä. Jotenkin ne eivät vain ole minuun uponneet. Tavallaan aluksi ajattelin tästäkin biisistä, kun sitä radiosta kuulin, että ei. Ei sitten millään, että tämä on liian imelää. Jopa naiivia?

Mutta muutaman kerran kun kuulin niin totesin, että ei tämä biisi minusta kerro suoranaisesti - tai no ei nyt tosiaankaan jos ihan konkretiaa ajatellaan - mutta kuitenkin siinä on sellainen perusajatus, mikä vain kolahtaa ja aivoihin virtaa mielikuva siitä, että kumpa vain saisi olla eikä tarvitsisi todistella mitään.

Niin ja tämä nyt ei suoranaisesti ole mikään statement omista tämän hetken tuntemuksistani vaan ihan yleisesti se mielestäni kuvaa jotain takaraivossa olevaa ajatusta ihan yleensä siitä, mitä sitä ehkä toivoisi elämältä. Ja siis ilmeisesti se ei ole niin hirmuisen paljon. Itse en ainakaan nyt tunne, että olisi kovinkaan naiivi fiilis.

Melodian myötä tuo on hieno biisi ja tässä on sen sanat.

Jore Marjaranta - Mies

en ole rohkea
sankariainesta
oon liian hiljainen
muoti ei kiinnosta
en osaa kieliä
mut osaan kuunnella

en ole huimapää
oon lentopelkoinen
en näytä tunteita
oon mustavalkoinen
en viihdy juhlissa
mut olen uskollinen

jos se riittää
voisinko olla se
jos se riittää
saisinko olla

mies
ilman viittaa
ilman sankarin velvoitteita
olla läsnä
pitää kiinni
olla arjessa korvaamaton

en ole mistään ollut
varma niin kuin nyt
sinussa kaikki on
sua olen etsinyt
olen sinun vierelläsi
onnellinen

jos se riittää
voisinko olla se
jos se riittää
saisinko olla

mies
ilman viittaa
ilman sankarin velvoitteita
olla läsnä
pitää kiinni
olla arjessa korvaamaton

jos se riittää
saisinko olla

mies
ilman viittaa
ilman sankarin velvoitteita
olla läsnä
pitää kiinni
olla arjessa korvaamaton