Suojelusprkl

tauolla oleva blogini, jota kaipaan toisinaan, jossain vaiheessa ehkä palaan:)

Näytetään kirjoitukset tammikuulta 2009.

Voi helvetti  5

Onnistuin kadottaa kaukosäätimeni taas sopivasti, kun ensin laitoin töllön päälle ja hetken aikaa hääräilin keittiössä juustojen ja punaviinin kimpussa. Sit tajusin, että telkkarista tulee Salatut Elämät, iski paniikki ja yritin kädet täristen löytää jemma nimiseen paikkaan tungettua kaukosäädintä - joka mielenterveyteni onneksi löytyi treenivaatteiden ja sohvatyynyn alta. KUKA HELVETTI KATTOO JOTAIN SALKKAREITA? VOI ELÄMÄ MITEN SURKEETA NÄYTTELYÄ. Mulle iski viidessä minuutissa sellainen olo, että haluan heittää katossani roikkuvaan lamppukoukkuun kaulahuivini ja hyppää kaulahuiviin tehtyyn renkulaan roikkumaan - kaulastani.

Mistä pystymetsästä nuo näyttelijät on tuonne houkuteltu. Ilmeisesti aika moni tuota sontaa kykenee katsomaan, ihmettelen tosin sitä että onnistuuko tämä ilman lääkärin määräämää lääkekuuria tai synnynnäistä aivovammaa. Ne pari tuttua, jotka tuota myöntää katsovansa, vaikuttavat kyllä suhteellisen normaaleilta...

Olen ehkä paras ihminen sanomaan jotain tuollaista, koska olenhan sentään myöntänyt täällä monesti katsovani Kauniita ja Rohkeitakin välillä. Ilman pakottavaa tarvetta etsiä kateissa olevaa kaukosäädintä.




Lisää varoituksia tv-ohjelmille ja leffoille  5

Samperin samperi.

Katsoin viime viikolla tän suomalaisen elokuvan Joulutarina. Itkin kyseisen elokuvan aikana varmaan viisi kertaa, jos riittääkään. Ensimmäisen kerran kuitenkin ennen kuin elokuvaa oli kulunut viittä minuuttiakaan, eli siinä vaiheessa kun tää päähenkilö menetti vanhempansa ja sen jälkeen joka kerta, kun se kävi siskonsa "haudalla" viemässä sille lahjan.

Sitä ennen olin katsonut Tummien perhosten kodin ja itkenyt ihan valtoimenaan, kun siinä kuoli kissa. Tuli melkein hysteerinen itkukohtaus.

Äsken katsoin Teho-osastoa, siis en ollut katsonut tuota kovinkaan intensiivisesti kunhan oli töllö muuten vaan auki, mutta joku nainen kuitenkin alkoi itkemään kun sen mies oli kuollut ja sen miehen taskusta oli löytynyt sormus, eli se mies olisi kosinut tätä naista, jos ei olisi kuollut sitä ennen. Ja taas silmät alkoi vuotaa.

Vaadin tv-ohjelmille ja elokuville itkettämisvaroitukset! Tyylillä:

Joulutarina K6 - Itkuherkkyys 5/5
Tummien perhosten koti K15 - itkuherkkyys 4/5
Teho-osasto K10 - itkuherkkyys 3/5


Elämäni finnien kanssa  4

Voi helvetti, kohta palaa käpy. Mulla on viikon sisällä tullut kolme mammuttifinniä naamaan. Ensimmäinen tuli leukaan, oikealle puolelle. Toinen nenän varteen, tämä ei koskaan puhjennut kunnolla edes vaan katosi yhtä nopeasti kuin meinasi puhjeta. Ja kolmas, tuorein tapaus, on leuan vasemmalla puolella sykkimässä. Tämä viimeisin mammuttifinni odottaa vielä puhkeamistaan mehevän kovana tuossa leuassani. Ehkä hienoin fiilis IKINÄ on se, kun on iso finni, joka on sopivan kypsä ja odottaa vain poksahtamista valkopää ihon läpi paistaen. Tämä ei vielä ole tuossa vaiheessa...ehkä huomenna sitten. Voisin juhlistaa tätä asiaa huomenna avaamalla punaviinipullon pitkästä aikaa.. Tai sitten haen vaan Spriteä ja juon sitä.

Samperin hormonit!


Kukkahattutädin karrikoidut jorinat osa1000  8

Eilisen kalapuikkoepisodin innoittamana pohdiskelin illalla sitä, miksi on olemassa sääntöjä, jos niiden noudattamista ei kunnioiteta. Varsinkin, jos sääntöjä noudattamalla voidaan varmistaa se, että kaikki saavat tietyn määrän ruokaa tai vaikka lepoa.

Sitten mietin kouluikäisiä natiaisia, kun sain taas kerran kuulla eräällä ala-asteella työskentelevältä tutultani, että heidän koulussa kundit (tai kundi) kusee edelleen vessanpönttöjen taakse ja nurkkiin ja viimeisin tempaus oli ollut se, että oli kustu käsityöluokan ilmastointiaukosta sisälle. Tämä tapahtui viime viikolla. Mietin sitä, miten vikaan täytyy kotikasvatuksen mennä, että lapset alkaa kusee vessassa muualle kuin pönttöön. Tai minkälainen aivovamma pitää olla, että tuollaista tekee. Voisiko se johtua, ettei heillä ole mitään sääntöjä kotona? Kusevatkohan he kotonakin vessanpöntön taakse ja vanhemmat vaan taputtelee päätä "on se meidän Elmeri sitten epeli, kun se tuollaiseen jännään paikkaan tajusi pissiä" eikä sitten sanota, että sovitaanko sellainen sääntö, että kustaan sinne pönttöön, eikä nurkkiin?
Kuseminen ei ole loppunut, vaikka asiasta ollaan keskusteltu oppilaiden kanssa. Onko koululla oikeus vaatia jokainen kundi kusitestiin jolloin tämä nurkkiin kusiskelija/kuseskelijat jäisivät kiinni ja joutuisivat itse siivoamaan kusensa pois? Mun mielestä tuo olisi vähintä, jonka koulu voisi tehdä tuollaisen jälkeen. Ei tuollainen touhu ole normaalia!

Kuten eilen lehdistä luetusta jutusta saimme todeta, että kouluruokailussa asetetaan tietyt säännöt, joita noudattamalla pidetään huoli siitä että jokainen saa oman annoksensa ruokaa. Ja jos ruuasta jää nälkäiseksi, sitä voi mahdollisesti saada lisää, kunhan kaikki ovat ensin saaneet oman annoksensa ja tiedetään ettei kukaan jää ilman. Tuollainen ajattelutapa pitäisi olla itsestään selvä meille jokaiselle. Sitä en tiedä toteutuuko tällainen kouluissa nykyään, mun ollessa peruskoulussa ainakin oli tuo periaate.

Elämme yhteiskunnassa, jossa on sääntöjä. Säännöt koskettavat usein useampaa kuin yhtä ihmistä. Jos sääntöjä sovelletaan oman mielen mukaan itsekkäästi, ne eivät ole enää sääntöjä. Ei me voida (tai jotkut toki voi) ajatella itsekkäästi sitä, että mulla on nälkä mä saan ottaa enemmän kuin muut, jos kyseessä on sellainen ruokailutilanne jossa ollaan etukäteen ilmoitettu että ruokaa saa ottaa tietyn verran. Ei se tapaus ole varmaankaan ainoa, jolla on nälkä – Hän on vain luultavasti ainoa, joka ei ajattele muita. Vaikka sitä ruokaa jäisikin yli, pitää alkuun mennä sen mukaan mitä on ilmoitettu. Ei voi olla niin itsekäs ettei ajattele muita tuollaisessa tilanteessa. Tällaiset tapaukset ovat niitä rohmuja, jotka suuren nälänhädän aikoihin aikoina menisivät salaa ruokavarastoon syömään muiden ruokia kun ollaan laskettu ennakkoon että ruoka riittää tälle ihmismäärälle näin ja näin moneksi päiväksi. Ja sitten yksi ihminen rohmuaa muille varatut ruuat, koska ”oli vähän nälkä” jättäen hyvällä tuurilla jonkun täysin ilman ruokaa ja onko se sitten oikein?

Mulle ainakin opetettiin lapsena, että syödään ensin ilmoitettu/otettu/ennalta-annosteltu määrä ja jos ruokaa jää yli, niin sitten pyydetään/otetaan lisää. Piti aina ajatella myös muita, eikä vain omaa napaansa. Tämä periaate on ymmärtääkseni peruskouluissakin ollut käytössä.

Sama sääntöilmiö näkyy myös työelämässä. Otetaan esimerkkinä vaikka isompi jääkiekkohalli ja täysi jääkiekkopeli. Työvuoro kestää, riippuen siitä missä työpisteessä on, 4-6h. Pisimpiä vuoroja tekevät ovihenkilöt, jotka ovat niitä jotka tauottavat kaikki muut, kiinteissä pisteissä työskentelevät tapaukset.

Jos tapahtumassa on 12000 asiakasta, siellä on noin 120järjestyksenvalvojaa (lain mukaan sataa asiakasta kohtaan pitää olla yksi järjestyksenvalvoja). Työvuoroissa on yleensä 15-20min tauko. Tauotus aloitetaan noin 2h siitä, kun ovet on avattu ja pahin ryysis sisääntulossa on rauhoittunut ja jääkiekkopeli on alkanut sekä ovihenkilöt ovat käyneet omalla tauollaan.
Arvioidaan, että ovilla on yhteensä noin 15-20 henkilöä töissä jotka vastaa suurimman osan muiden järjestyksenvalvojien tauotuksesta. Tauotukselle on aikaa reilu tunti, sen takia ettei ole järkeä lähteä tauolle, jos työvuoro on loppumassa ennen kuin pääsee tauolta pois. Tauotuksen pitää myös loppua ennen kuin tapahtuma loppuu, koska ovihenkilökunnan pitää olla takaisin omassa työpisteessä huolehtimassa asiakkaiden ulosmenemisestä.
Tämän takia tuolla on hyvin tiukat säännöt sille, että jos sulle sanotaan tauon olevan 15min, niin sä et silloin voi olla tauolla 17 tai 20min. Jotkut ajattelee tässä vaiheessa, että no voi helvetti, miten parista minuutista voidaan nipottaa noin pahasti – mutta he eivät silloin huomioi, että he eivät ole ainoita, jotka tuolla on töissä, eivätkä ainoita joiden pitää päästä tauolle. Jos jokainen 100järjestyksenvalvojaa olisi edes sen yhden minuutin ylimääräistä, se tekee jo 100minuuttia, joka on aika paljon ottaen huomioon sen, kuinka monta henkilöä on tauottamassa muuta hallihenkilökuntaa ja kuinka lyhyessä ajassa tämä pitää tapahtua.
Jotkut ihmiset ovat aina sen pari kolme minuuttia myöhässä, suurin osa on just sen 15min ja hyvin Hyvin harvoin kukaan alle 15min. Tätä ei tapahdu juuri koskaan siis. Asioista voi aina sopia etukäteen, kun vaan avaa suunsa. Mikä saa ihmisen ajattelemaan, että hänellä on oikeus – joka kerta – olla sen 3min pitempään tauolla kuin muut, vaikka hänelle on sanottu että pitää olla ilmoitettu aika tauolla, eikä yhtään ylimääräistä – sen takia että täällä ei olla yksin töissä. Ja että noudattamalla annettua taukoa, pidetään huoli siitä että kaikki saavat taukonsa. Toki joskus voi sattua jotain yllättävää, jonka takia myöhästyy, mutta yleensä nämä myöhästyvät tapaukset ovat aina niitä samoja tapauksia. Niitä jotka jää jauhaa paskaa kahvitilaan, vaikka pitäisi olla jo takaisin työpisteellään että muutkin pääsee tauolle.

Mua ärsyttää myös se, että jos sovitaan tietty aikataulu, niin sitten sitä aikataulua noudatetaan. Miksi muuten sopia yhtään mitään, jos ei kerran pysty pitää sovitusta kiinni? Et sä helvetti voi työelämässäkään tulla ja mennä miten sattuu (riippuen toki työnkuvasta), jos sun työaika on sovittu 8-16, jos työhön liittyy puhelinvaihteen/ajanvarauksen/kaupan avaaminen tai vastaavaa niin silloin pitää olla jämpti. Vai olisiko näistä ”ei sääntöjä tarvii noudattaa tai ei se nyt muutamasta minuutista voi olla kiinni” -tapauksista kiva mennä lääkärillekin, ilman että on tiedossa monelta lääkäri on paikanpäällä edes. Tai yrittää tilaa ambulanssia ja odottaa sitä tunti, kun hoitohenkilökunnalla ei ollut ”fiilistä” lähteä ajelee heti, vaan juotiin ensin se kahvi pois ja vähän juoruttiin. Tai yrittää varaa lääkärille aikaa, mutta puhelinvaihde on kiinni silloin kun sen pitäisi olla jo auki? Tai mennä syömään ja sulle ilmoitetaan ”sori hei, ruoka loppu, kun osa ei noudattanut ilmoitettua annoskokoa”.

En väitä, että kaikkia sääntöjä pitäisi noudattaa orjallisesti, mutta kyllä ne säännöt, jotka vaikuttavat muihinkin kuin pelkästään itseensä, ovat niitä joita pitäisi jokaisen ihmisen pyrkiä noudattaa juuri sen takia, että on kyseessä myös muut ihmiset. Ei maailma pyöri, jos tuijotetaan vain omaan napaan. Paitsi ehkä heillä, joista on kiva elää kuin pellossa, ilman sääntöjä ja mennä oman fiiliksensä mukaan ajattelematta muita.

Ei täällä eletä kuitenkaan kuin armeijassa, mutta ei luulisi olevan kovin vaikeeta ajatella, että on olemassa sääntöjä joita noudattamalla myös muut saavat oman osuutensa ruuasta/levosta.


Hmm  3

Äiti kertoi äsken, kuinka oli suuttunut niiden toiselle kissalle, kun tämä kissa oli purassu sitä kädestä tosi lujaa. Äiti sitten "rankaisi" kissaa siten, ettei antanut sille koko päivänä mitään muuta kuin kuivamuonaa ja haukkui kissaa, kun yleensä se höpöttelee niille sellaista normaalisettiä tyyliin "tule tänne niin rapsutetaan sua hieman" yms hömppää. Oli sitten myös pistänyt kissan ulos ja päästänyt sen vasta yöllä takaisin sisälle.

Kissa oli tullut lopulta äitin viereen, katsonut sitä silmiin, maukaissut ja nuolassut äitiä kädestä. Ei nuo kissat ihan typeriä ole, tuon kun voisi tulkita sillä että se kissa halusi pyytää anteeksi puraisuaan. Tuolla kissalla kun ei ole todellakaan tapana nuoleskella ihmisiä:D

Yksi meidän toinen vanha kissa taasen suuttui aikoinaan siitä, kun laulettiin äitin kanssa sille "Rambosta tehdään karvalakki"-rallatusta. Se loukkaantui asiasta niin paljon, että lähti kävelemään meidän pihatietä hyvin loukkaantuneen näköisenä ja oli monta päivää kateissa, eikä tuolla kissalla ollut tapana olla pitkiä aikoja poissa kotoa edes.

Hassuja ötököitä nuo karvakorvat, ihan kuin ne ymmärtäisi joskus jotain <3


Hämmentävää  5

Avasin telkkarin ja se oli sopivasti kolmosella. Sieltä tuli Kauniit ja Rohkeat. Ridge oli syytettynä murhasta ja Brooken poika oli todistamassa, ettei Ridge ollut aiemmin tappanut jotain tapausta, vaan se oli hän lapsena. Tää mistä Ridge oli nyt syytettynä, liittyi toiseen tuoreempaan tapaukseen jonka se tappoi vahingossa mutta oikeus ei uskonut, että tämä oli vahinko. Ja tämä vanhempi murha, josta Ridge otti syyt niskoille, oli vuosia vanha ja todellisuudessa Brooken poika oli tappanut tän jonkun sällin mutta Ridge ei halunnut tuolle lapselle tuolloin aikoinaan hankaluuksia joten sen takia otti syyt niskoilleen ja pääsi jostain syystä kuin koira veräjästä - sillä lopputuloksella, ettei hän saisi enää koskaan käyttää asetta.

Kävin paskalla ja kun tulin paskalta pois, niin Ridge oli vapautettu syytteistä. Olin ihan että WTF miten Kaunareissa voi sattua jotain näin nopeasti.


Jonkinmoista pohdintaa eiliseltä ja tältä aamulta  10

Eilen ollessani salilla, tai lähinnä odottamassa bodypumppiin pääsemistä, katselin kuinka ihmiset rehkivät crosstrainereiden ja kuntopyörien päällä hirveä vimma päällä; suurin osa heistä oli varmasti tehnyt uudenvuodenlupauksia ja nyt innosta piukeena olivat tulleet salille. Vain sen takia, että pitää päästä muutamasta kilosta eroon . Rupesin pohtimaan sitä, miten typerältä ajatukselta tuollainen olisi tuntunut 20-luvun Suomessa, jolloin syötiin rehellistä kotiruokaa ja kuntoilu tuli perusaktiivisuudesta. Ihmisten pitää rehkiä hikiotsassa kuntoiluun tarkoitetuissa tiloissa erilaisilla laitteilla ja ohjatuilla jumpilla, vain pysyäkseen kunnossa, pudottaakseen painoa, ettei liho, tai muuten vain terveytensä tai pakkomielteensä takia. Tai että lähes kaikista ruoka-aineesta olisi kehitetty rasvattomia tai vähärasvaisempia versioita ja silti lihoaisimme. Tai että ihmiset ihannoi laihuutta niin paljon, että ovat valmiita saavuttamaan sen terveytensä kustannuksella. Vältellään rasvoja, vältellään hiilihydraatteja, vältellään aitoja ruoka-aineita ja pumpataan elimistöömme teennäistä paskaa vain sen takia, kun se on kevyttä ja ihmetellään, miksi jotku lihoo vaikka syövät vain kevyttuotteita. Tai käydään rasvaimuissa, koska vihaamme huonoista elintavoistamme, huonosta ruokavaliosta ja välinpitämättömyydestämme johtuvia rasvakertymiä, eikä haluta nähdä vaivaa koska tulokset eivät näy heti – pitää saada kaikkihetinytmulle. Tai pumpataan naamamme täyteen botoxia, koska emme ole välittäneet huolehtia ihostamme terveellisillä elintavoilla emmekä kestä katsoa välinpitämättömyytämme/elimistömme normaalia ikäkäyttäytymistä silmästä silmään.

Kuinka typerää on tehdä lupauksia vain uutena vuotena, miksi ei voi luvata koko vuodeksi, että lupaan huolehtia itsestäni ja kehostani koko vuoden – koko elämäni. En turhaan pingota, en syö jatkuvasti epäterveellisesti, en tupakoi, en juo paljoa alkoholia, nautin välillä herkkuja, käyn ulkona lenkillä, harrastan liikuntaa, syön monipuolisesti ja voin paremmin ympärivuoden, sen sijaan että tammi-helmi-maaliskuussa vedetään tiukkaa diettiä ja päästään kesäkuntoon ja sitten kesällä ei tehdä mitään ja hommataan painoa tuplasti takaisin, mitä ollaan keväällä pudotettu.

Kuinka typerää onkaan rääkätä itseään pari kuukautta, harrastaa väkisin liikuntaa josta ei välttämättä edes nauti ja sitten saada sellainen olotila itselleen, ettei tee mieli liikkua moneen kuukauteen koska on pakottanut itsensä vääristä syistä kuntoilemaan ja syömään kevyttä ruokaa, vain siksi ajaksi että saa ylimääräiset löllöt nopeasti pois. Kuinka helppoa olisikaan, jos immeiset sisäistäisi terveelliset elämäntavat jokapäiväiseksi asiaksi, eikä vain hetkelliseksi itsensä rääkkäämiseksi sen takia, kun on pakko päästä johonkin korvien välissä olevaan muottiin.

Ja asia, joka itseäni vituttaa suunnattomasti, niin omaa terveyttää itsestään selvyytenä pitävät ihmiset. Ihmiset, jotka syövät miten sattuu, vetävät röökiä posket lommolla, juovat alkoholia päivittäin, eivät liiku juuri lainkaan eivätkä pode mitään nivelkipuja, tai sairastele muutenkaan. Miksi tuollaiset ihmiset eivät ole niitä, joille tulee kaikki ne vaivat jotka tulee esimerkiksi mulle, koska heille on ihan sama potevatko ne polvien kipua kun eivät käytä polviaan mihinkään, tai joudu muunkaan sairastelun takia olemaan liikkumatta sydänlihastulehduksen ja jälkitautien pelossa tai sen takia, kun polvi ei kestä varaa painoa. Tulee sellainen kiukkukohtaus päälle, kun itse haluaisi liikkua mahdollisimman paljon vapaa-ajalla ja sitten tulee kausia jolloin ei yksinkertaisesti kykene liikkumaan koska nivelet oireilee, eikä oireisiin auta edes kipulääkkeet. Ja sitten näkee nenäänsä kaivavia, kaljaa kittaavia, röökiä polttavia kaljamahoja rappeuttamassa elimistöään lähipubeissa. Elämä ei ole reilua. Eikä edes se lohduta, että tietää tällaisten tapauksian suurella todennäköisyydellä olevan niitä joille tulee keuhkosyöpiä, veritulppia ja muita houkuttelevia tauteja tai heittävät veivin hyvällä tuurilla ennen eläkeikää, koska joudun itse kustantaa tällaisien tapauksia sairaalakulut verorahoillani.


Pitää olla musclee  1

Kävin aamulla lääkärissä ja kävin tuon jälkeen ruokakaupassa samalla kun suunnistin töitä kohden. Ajattelin käydä juna-aseman vieressä olevassa K-kaupassa ja ollessani asemalla, tajusin että menin väärää reittiä ja että mun pitäisi nyt joko kiertää jostain huisan kuusesta, että pääsen aseman toiselle puolelle tahi sitten nappaa fillarin kainaloon ja köpötellä 30-40 porrasta ylös.
Ja koska olen aina ollut hirveän huono siinä, että pitäisi kierrellä ja kaarella ympäriinsä, päädyin nappaa fillarin kainalooni ja lähteä kävelee portaita pitkin ylös.

Siinä ollessani portaiden ensimmäisen osuuden puolessa välissä, näin edessä olevan papan joka jäi kahden porrastason välissä olevalle tasanteelle seisomaan ja odottamaan että menen hänen ohitse. Ensin ajattelin, että se halusi antaa mulle tietä että mahdun paremmin kävelee, mutta ihmettelin sitä että outoa tuollainen, kun portaat on sen verran leveät että siitä mahtuu kyllä heittämällä kävelee montakin rinnakkain.

Kun menin hänen ohitse, hän kääntyi katsomaan mua ja totesi ”onpas siinä vahva tyttö” naurahdin ja katsoin häntä ja sanoin vain ”pitää olla”

Hieman nauratti tuon jälkeen tuo tilanne. Kieltämättä, kaipa se on aika vakuuttavan näköistä joillekin että joku nainen kantaa maastopyörää kevyesti yhdellä kädellä kainalossa ja lähes juoksee portaita ylöspäin x) Mutta en mä sitä jäisi suu ja silmät auki tuijottamaan sentään:D

Ei oo helppo olla vahva, tai no okei - on tää aika helppoo näköjään:D