Pidän aika harvoin itseäni kauniina... Mutta tänään, käytin hyvän tovin meikkaamiseen, hiusten laittamiseen, punaisten silmien peittämiseen.Mielestäni näytin kauniilta. Ja vaan siksi, että menossa syömään kavereiden kanssa. Ja söin itseni aivan liian täyteen, niin täyteen, että jouduin miettimään uskallanko edes mennä bussiin. Pian oksennan... Mutta vaikka olen ääriä myöten täynnä on olo tyhjä... Niin tyhjä ettei edes kaiku vastaisi. Tyhjenin, kun kuulin, että hän on mieluummin yksin. Minä olen liikaa.. Miten voin olla liikaa vaikka olen näin tyhjä? Surullinen, kyllä, mutta ennemmin tyhjä. Kun hän kertoi haluavansa olla ilman minua en edes osannut sanoa mitään... Olin tyhjä. Olisinhan voinut huutaa ja riehua, haukkua ja sättiä, muttei ollut mitään, mistä olisin sen saanut aikaan... Tulee mieleen sketsi, joka oli muistaakseni sarjassa Ponille kyytiä... Teinitytön poikaystävä jättää hänet ja tyttö hokee kaikkeen mitä poika sanoo "I ain't bothered"... Tuo osuu... Tänään näytin siltä ettei mikään tunnu. Aivan sama... Mutta voiko tyhjässä mikään tuntuakaan?
Hävitin hänen puhelinnumeronsa, vanhat viestit.. tyhjensin jopa puhelimen soittohistorian... Toisaalta miksi? Ei minulla ole hänelle mitään sanottavaa... Vain tyhjää...
Toisaalta, nyt voin nukkua niin kuin haluan, olla niin kuin haluan. Ei tarvitse välittää kenenkään mielipiteestä. Mutta juuri, kun aloin välittää.. Juuri, kun alkoi tuntua siltä, että toisesta voisi pitää.. Ja nyt... tyhjää...
