Viikon mä näemmä jaksoin taistella ja sitten tää keleen tauti sai yliotteen. Eli viime perjantai alko kivalla kurkkukivulla. Mut ei se mitään. Eihän nyt yks kurkkukipu mitään... fillaroin tavalliseen tapaan töihin. Tiputtelin aurinkohattu-uutetta kurkusta alas ja aattelin et kyl tää tästä. Kun lauantaina piti Suokkiin lähtee piknikillekin. Mutta, luulohan ei luonnollisestikaan ole tiedon väärtti.. Nimittäin lauantai aamuna ysin aikaan tihrustin kelloa ja totesin et voi helkkari, mä en pääse lähteen yhtään mihinkään. Kurkku oli ku hiekkapaperia ja dokka dukodda... Ei muuta kun kaverille viestiä et sorppa, tää ei lähde mihinkään...
Noh, kun sitten kahden aikaan pakotin itteni sängystä ylös aamupalalle vielä aattelin et noh,kunhan tässä vähän syön niin meen sitten ulos istumaan hetkeks aurinkoon. Kun niin hiano keli. Pah, en jaksanu. En jaksanu sitä 50 metriä kävellä rappuja alas ja ulos istumaan. Sohvalla makasin puolihorteessa ja sit kasilta pakotin itteni saunaan. Takas tullessa teki mieli jäädä vähäks aikaa lepäämään puolimatkaan. Ihan rättipoikkipuhki väsyny. Ja sohva kutsu taas... Ja siitä sitten hampaiden pesu ja sit kutsu sänky.
Sunnuntai aamuna oli varannu pyykkivuoron kasista kymmeneen aamulla. Ja yllättävän helposti pääsin ylös ja vein pyykit pesuun. Onneks laitoin kellon soimaan kun piti lähtä pyykkejä hakemaan. Nimittäin iski ihan täydellinen simahdus. Ja taas päivällä suunnittelini ihan jopa kauppaan menemistä.. Joka sekin jäi haaveeksi. Onneks kaapissa oli makaronia ja kananmunia. Niistä sai loihdittua mahtavan päivällisen... Illalla sitten huomasin, että jahuu, kurkkukipu on hävinnyt. Se on aina positiivinen merkki. Nimittäin tietää, että seuraava vaihe on kunnon duha ja yskä ja sit ollaan sujut... Ja niinhän se sit meni. Kymmenen aikaan olin menossa nukkumaan ja vielä puoli kahdentoista aikaan kattelin kelloa et voi helkkari, mä saa nukuttua kun dukkoddaa.. Onneks oli duactia, joten kiskasin sellasen nassuun ja sitten nukuttiinkin aamuun saakka. Ja töihinhän oli pakko tulla, kun täällä ei ketään muita vielä pariin päivään ole. Ja jos mulla on huomenna vähänkään heikko olo tai jos tätä lämpöä on hitusenkaan yli 37 ni mä painelen lekurille. Haen loppuviikon saikkua. Mä olen niiko oman osani tehny. Sinnittelen kipeenä töissä jotta muut saa lomailla rauhassa. Eikö mun siis ole ihan oikeutettua sit sairastaa kun muita tulee töihin? Sitäpaitti mä haluan olla kunnossa kun lähden lauantaina perheen kanssa Tallinnaan pikku-lomalle. Ei muutkaan lomalla sairasta... En minäkään sit.. niih..
Mutta toisaalta, helkkarin hyvä et tää tuli nyt. Ehdin potea pahimman ennen tota Tallinnaa ja sit taas siitä viikko niin alkaa kesäloma. Eli voisin nyt kohtalaisen suurella todennäkösyydellä veikata, etten sit lomalla sairasta kun kerran tän kesälenssun jo sain. Tai mistä hitosta mä tiedän vaikka tää ois jotain sikainfluenssaa.. Kun kerran se vaikuttaa tällä hetkellä olevan ihan tavallisen lenssun olosta. Et kuumetta ei välttämättä tuu sitä 37 astetta enempää ja olo on pari päivää ku "hakattu" ja kurkku on kipee... ja kuivaa yskää.. Mulla kun on juur noita oireita ollu...
Sitä mä vaan mietin, et jos nyt sairastas tietämättään ton sikataudin... ja sit syksyllähän ne uhkaa rokottavansa koko Suomen kansan.. Niin jos ottaa rokotteen ja onkin jo sairastanu kyseisen taudin niin mitäs sit? Onko siitä rokotteesta jotain haittaa?
