Minkähän takia näinä lämpiminä päivinä on järestään käyny niin, että kun pääsee töistä kotio ei aurinko enää paistakaan pilvettömältä taivaalta vaan enimmäkseen siellä pilvien takana? Auringollakin jotain mua vastaan? En kai mä nyt kuitenkaan niiiiiin paha ihminen oo et arskaki alkaa vittuilemaan? :)
Edelleen tässä ollaan vähän H. Moilasena.. ei oikeen osaa tarttua mihinkään... Ilo ei oo oikeen sellasta puhdasta iloo. Mut toisaalta ei jaksas valittaa ja puhua.. Oma mokahan se oli et rakastu ja ihastu ja niin edelleen... Ei sitä muut jaksa ikuisesti kuunnella... Mut vielä ei oikein miehet jaksas kiinnostaa... Kun ei tiedä et mitä mun pitäs oikeen olla jos mut jätetään vaikka siinä samalla sanotaan et oon mukava ja ihana ja mun kanssa on hyvä ja helppo ja mukava olla ja oli aina kivaa jne. Vähän sillai sekava olo.. Mitä ihmettä mun vielä ton kaiken lisäks pitäs olla... Noh, ehkä se joku päivä selviää.. Onneks parin viikon päästä taas kotopuoleen ja kummityttöö moikkaan.. se on sentään sellai elämän ilo ja valo et sen kanssa ei ehdi miettiin mitään tollasia tylsiä ja masentavia asioita... Hitto, musta saattaa tosiaan vielä sulkeutua vauvaakuumeinen vanhapiika :)