Blogi

Voi että mä odotan et tää hurtan kusetus nakki loppuu. Se saamarin elikko oli taas vaihteeks paskonu sisälle. Ja siis tällä kertaa yöllä! En käsitä et miks ihmeessä toi ei ole tullu herättämään mua jos kerran on hätä. Ja mä siis raijasin rakin ulos vähän ennen puolta yötä ja hää kyl teki isommankin hädän. Mut näköjään on sitten maaru jotenkin sekasin. Ehkä vaan protestoi kun joutu oleen melki koko päivän yksin. Mä kun töistä tullessani raijasin rakin lenkille ja sit lähdin heti taas pulkkamäkeen. Ja sit olin kotona puoli kahdentoista aikaan yöllä ja taas käytiin vaan lenkillä ja sit nukkumaan. Ja lisäksi vielä päivällä oli kämpillä käyny työmiehiä ilmeisesti asentelemassa jotain hyllyjä ja kai tuulettamassa kun kellarissa on jotain lakkausta tehty. Eli kun toi koira ei muutenkaan oikein voi sietää miespuolisia vaan murisee ja haukkuu niin kiva sit kun on ollu vielä yksin. Reppanalla ressiä oikein kunnolla. Mutta joo, mä olen hitusen kyllästyny ton paskan siivoomiseen. Eli sais tosiaankin tää keikka jo pikkuhiljaa loppua...

Hurtta oli taas tänä aamuna niiiiiin ilonen kun mä könysin sängystä ylös. Niiiiin ilonen et hyppi ja pomppi mua vasten ja raapas kunnon jurmut mun paljaaseen reiteeni kynsillään. Ja se muuten sattu. Vaikka eihän se kai sille voi mitään et siitä on kiva kun sen seuraks herätään ja oma moka ettei mulla ollu pöksyjä jalassa. Mut silti, hittis. Mä en selkeestikään ole mikään koiraihminen...

Eilen kaveri muris sit karpaasille kun tuli käymään meidän kanssa lenkille. Tolla hurtalla on jotain miähiä vastaan. En tiedä mitä traumoja se on joskus saanu, mutta naisille se ei todellakaan murise. On ihan paras kaveri kaikille naispuolisille mut sit miehille murisee ja haukkuu. Karpaasillekin ennen kun sit lähdettiin lenkille ja hurtta unohti sen kun oli niin paljon kaikkee mielenkiintosia pissejä haisteltavana ettei ehtiny yhtä ukkelia paljoo aatella. Ja sit lenkin jälkeen ne jo alkokin olla melkein kavereita. Siis melkein. Mun jaloissa hurtta pyöri, mutta sit kun karpaasi rapsutteli sitä niin johan tää jo lipas varovasti kädestä ja sit jo oli ihan tyytyväinen et joku rapsutteli, vaikkakin sitten joku miäs.

Jep, tollasen karpaasin kanssa nyt on treffailtu viikon verran. Ihan ok, mut mä yritän taistella ahdistumista vastaan. Siis kivahan se on et joku tykkää jne. Mutta mä vaan pelkään suunnattomasti et alan ahdistua. Tai nyt mä kai ahdistun siitä et pelkään et ahdistun... Onko sellanen mahdollista? Kun oikeesti pitäs olla vaan tyytyväinen et on joku joka huomioi ja halii ja pusii ja kertoo kohteliaisuuksia ja on mukava ja kaikkee... Siks mä yritänkin olla ihan vaan ajattelematta mitään. Ja yritän sillekin vihjata ihan silleen huomaamattomasti et jos nyt vaan otettas ihan päivä kerrallaan. Et ei o kiire mihinkään.... Nii, siks mä en avaudun tän enempää nyt tällä kertaa. Nyt mä vaan toteen, että mä elän päivän kerrallaan enkä murehdi enkä suunnittele enkä ahdistu :)

Täytyy myöntää, et tää koirankusetus-keikka on aika kiva. Siis itte hurtasta en niin välitä. Ihan ok rakki, mutta kun ei edes vessassa voi käydä ilman et toinen vikisee oven takana. Ja jos käyn saunassa ni yks kyttää kylppärin puolelta lasioven takana. Vaikka toisaalta, onhan se ehkä vähän reppana kun isäntä ja emäntä jätti sen taas kahdeksi viikoksi mun huomaani. Mä en vaan voi sille mitään etten tykkää koiran hajusta :) Mietin tossa kun löysin kylppäristä koiran shamppoota et pitäskö pestä koko rakki. Sit sitä vois ehkä rapsutellakin enemmän..

No mutta enivei. Mä perjantaina odottelin et noi porukat lähtis kentälle ja mä saisin asettua rauhassa taloksi. Siinä on taas pariskunta jota en vaan kestä. Tai se perheen miesosapuoli on ihan ok mut tää mun työkaveri... voih ja eih... Mut joo, pari tuntia mun piti niitä kestää ja sit ne läks. Ja voi rakki-parkaa kun se tajus et jäi pois matkasta. Me sit käytiin rakin kanssa illalla lenkillä ja jaksoin jopa rapsutella sitä sit telkkua kattellessa. Niin ja pyykkiä piti pestä kun en ottanu muuta ku paskasia vaatteita mukaan. Kun en ehtiny kotona pyykätä :)

Lauantaina sit piti käydä pitkällä lenkillä mut jotenkin mä en vaan ehtiny. Ja sit pitikin käydä Sellossa shoppaamassa ruokaa kun mitäänhän mulla ei ollu, ei edes maitoa kaffeen. Sit pitikin alkaa kokkaamaan kun pari kaveria tuli saunomaan ja istumaan iltaa. Eli hurtta jäi vähän huonolle lenkitykselle lauantaina.

Sunnuntaina sit alotin aamun kunnon aamupalalla ja lueskelin. Hurtta kävi aamulla kyllä vikisemässä mua hereille, mutta eipä sillä mitään sen suurempaa hätää ollu. Sit lähdettiinkin kunnon lenkille. Melki kaks tuntia aivan mahtavassa auringonpaisteessa talsittiin ja sit kämpille päästyä laitoin takkaan tulen ja istuskelin tulen loimussa lukemassa kirjaa. Aika bueno :) Illalla vielä vein hurtan reilun puolen tunnin lenkille ja sit lämmitin saunan. Ai että teki gutaa :)

Ja näköjään toi ulkoilu tekee väsyneeksi. Nimittäin molempina viikonloppuiltoina olin jo kympin aikaan menossa nukkumaan. No kyllä mä sit lueskelin vielä etten ny ihan heti nukkumaan käyny.

Tänä aamuna sit kello herätti seiskalta ja ihmettelin kun sain ihan rauhassa nousta ja käydä tsekkaamassa undut ja könytä pesemään hampaat. Sit vasta hurtta heräs tajuamaan että hei, on aamu. Eli mä taisin sen jotenkin onnistua väsyttämään niillä lenkeillä. Se on tainnu tottua sellaseen lönköttelyyn ja mä kun pidin kohtalaisen reipasta vauhtia eikä jääty ihan joka pissejä haistelemaan niin kai se sit kävi hurtan kunnon päälle :) Aamulla tosiaan sit polkastiin vielä puolen tunnin lenkki ja sit aamutoimet. Mietin et joku aamu pitää laittaa sauna lämpiämään kun lähtee lenkille ja sit käydä aamusaunassa. Eli jotain hyvää tässäkin hurttanakissa :)

Minkähän takia joskus yö menee ihan liian nopsaan. Niiko viime yö. Mä olin jo hyvissä ajoin ennen kello 11 illalla sängyssä ja ilmeisesti vähän yliväsyny kun uni ei tullu ihan heti vaikka ois voinu kuvitella. Ja sit aamulla kännyn herätys soi ja tuntu, etti ole nukkunu kuin hetken. Et kääntääkö joku ihan kiusallaan aikaa eteenpäin yöllä nopeemmin ku päivällä? Jos päivällä aika menis niin nopsaan niin täähän ois ihan juhlaa :)

Jotain ihan outoa untakin mä näin. Asuin jossain kimppakämpässä ja alakerran naapurissa asu pari tuttua. Tai toinen niistä oli itseasiassa yhden yhteistyökumppanin työntekijä. Joka siis ei millään tavalla vastaa mun miesihannetta ja joka ei voi juur tään vähempää kiinnostaa. Toisaalta se asu kyllä miehen kanssa, joten ehkä ne sit oli homoja? Mut joka tapauksessa mä olin siis unohtanu avaimet sisälle ja toinen kämppiksistä oli ulkona mut silläkään ei ollu avaimia. Ja nää kaks homoa(?) oli pyykkituvalla ja toinen niistä lupas sitten tulla tiirikoimaan oven auki. Mut mut toinen kämppis ehti siinä vaiheessa jo kotiin ja sillä oli avain. Ja siis nää mun kämppikset oli miehiä. Ja ihan selkeesti se oli mun asunto, tai siis ainakin sama rakennus missä mä asun. Vaikkakin pyykkitupa oli ihan erilainen. Sellanen mikä oli Damissa opiskelijaparakissa vieraillessa niillä. Mut siis siinä vaiheessa soi herätyskello kun kämppis tuli kotiin ja sai oven auki. Siitä ei o mitään havaintoa et ketä nää mun kämppikset sit mahto olla.

Mutta joo, eilen en tosiaan jaksanu salille enää illalla. Kai toi viideltä herääminen sit vei veronsa. Töistä lähtiessä kun olin ihan valmis nukahtamaan istualteen. Jaksoin sentään hollannin tunnin sinnitellä ja sit painelin kauppaan ja ostin jäätelöä :) Sentään vaan puolen litran paketin niin ei tuu vedettyä ihan mahdottomia :) Teki jo viikonloppuna mieli jädee, mut en tullu ostaneeks. Nyt on sit korjattu sekin virhe. Ja tänään raahaan nää raihnaset luuni salille pomppimaan. Ehkä tää taas tästä...

Oli kyllä ihan hirmusen mukava viikonloppu. Kummityttö oli yötä mummolassa ja sit touhuttiin koko perjantai päivä yhdessä. Käytiin morjestamassa Simppa-vauvaa ja laskettiin pulkalla ja ajeltiin rattikelkallakin. Niin ja kolattiin lunta pihastakin. Sit lauantaina neiti tuli taas kyläileen, mut sillon touhuttiin sisällä. Välillä kun pitää pomppia ja sit pitää istua lattialla ja taas pomppia.. Niin ja pitää tanssia kanssa :) Sunnuntaina kävin sitten neidin kotona ja pidin seuraa kun äiti siivos tulevaa asunnonnäyttöä varten. Ja taas pompittiin ja tanssittii ja istuttiin. Ja sit vielä askarreltiin muovailuvahalla ja luettiin kirjaa ja ihan vaan töhötettiin. Ja ulkoiltiin pulkan kanssa mummon luo. Ja arvatkaa tuliko kummitädin silmännurkkaan sunnuntai-iltana kyynel kun neiti ois halunnu tädin mukaan kotiin. Kauhia itku ja parku kun täti jäikin pois auton kyydistä.

Ja selvennykseksi, mulla ei ole vauvakuumetta. Siis ei mitään sellasta fiilistä et nyt pitäs ihan ehdottomasti pykästä oma nappula maailmaan. Toi kummityttö vaan yksinkertasesti on rakas. Maailman ihanin töhötin :)

Mä päätin su-ma välisenä yönä että nyt mä olen pitkän viikonlopun tarpeessa. Tai no, pitkän ja pitkän mut ainakin pidemmän ku normiviikonloppu. Eli päätin ottaa perjantain vapaaksi. Kun noita lomapäiviä on vielä 8 käyttämättä ja pääsiäisen aikaan menee ainakin 4 niin ne toiset neljä voi vielä tuhlata. Mulle tuli vaan jotenkin niin ikävä kummityttöä kun kävivät sunnuntaina. Ja kun se on tulossa perjantaiks kotokotoon mummille ja papalle hoitoon niin mä pääsen sit samalla siinä touhuilemaan neidin kanssa. Ihan ihkuu :) Pikkuneiti on ollukin nyt mummolassa hoidossa viikottain kun äiskäkin lähti sit töihin. Tai tekee aamu viidestä iltapäivä yhteen asti töitä ja isi kun sit taas tekee vuorotyötä niin joitain päivä on pakko olla mummolassa. Ja joitain öitäkin. Ei tartte sit kukonlaulun aikaan herättää kun on suoraa mummon luona yön.

Hassua kyllä sinänsä, etä neidistä on tullu ihan papan tyttö. Ei anna mummon enää edes vaippaa vaihtaa saati sit ulkovaatteita laittaa päälle. Papan pitää tehdä kaikki. Ja mikä sen parempaa. Mun isä kun on ollu sairaseläkkeellä jo kymmenen vuotta ja aikahan sillä on käyny pitkäks. Kun ei elämässä muuta ole kun television kattominen ja jääkaapilla käyminen. Niin ja tupakalla kans. Ja sit valittaa kun ei saa yöllä nukuttua jne. Noh, nyt on nukkunu. Kun pikkuneiti on niin pappaan ihastunu et papan on pakko lähtee sen kanssa ulkoilemaan ja touhuta muutenkin. Niin äiskä sanokin et iski on nukkunu nyt ihan kunnon yöunia ja heränny vasta kasin aikaan aamulla. Kun nimittäin ennen heräs joskus viiden kuuden aikaan kun ei saa nukuttua. Ja nukku sit sohvalla päikkärit kun yksin oli kotona. Eli ihan hyvää tekee tollanen kuuskymppisen ja vajaa kaks vuotiaan ystävyys :) Virkistää vanhan mieltä ja kun pikkuneiti tietää et se on kietonu meitin perheen miehet ihan täysin pauloihinsa niin hyvähän sen on olla. Oli aika homma kouluttaa iskä ja isoveli siihen, että ei voi neidille koko ajan syöttää karkkia. Kun se ei sit kunnon ruokaa syö ollenkaan. Mut meni se sit viimeinkin perille ja nykyään karkkipäivä on lauantai.