Blogi

Nimittäin tämä kroppa... Reilun kuukauden tauko on tainnu joogan suhteen olla ja voi jösses... Ei varmaan enää tänä enempää voi ihminen olla jumissa... Selkä katkee ennemmin kuin taipuu yhtään mihinkään. Kai tästä on vedettävä se johtopäätös, että nyt loppu mässäily ja alkaa reenaaminen. Eikä varmaan kenelläkään muulla ole mitään ton suuntasta mielessä vuoden vaihteessa? Ei tietty... Mutta joo, kyllä tuo joulun mässäily taas sai miettimään näitä omia ruokatottumuksia. Miks ihmeessä se on niin vaikeeta ostaa salaattiaineita ja pistää puolet lautasesta jotain kanin ruokaa? Mutta kun ei. Tän alkuviikonkin oon vaan mätystäny jotain Napolin pataa... Ja suolakurkkuja.. Missä ne kasvikset oikein on?!!?

Mutta, annoin luvan itselleni mussuttaa ja mätystää tän viikon loppuun saakka. Sit on pakko saada uusi suunta. Taas eilisessä uusimmassa KuntoPlussassa oli joku viikkodietti juttu.. tai ruokavalio-juttu. Ei sitä oikeesti miksikään dietiksi (siinä mielessä mitä sillä suomen kielessä yleensä ajatellaan tarkotettavan) voi sanoa kun kuitenkin ihan perus pöperöitä siinä sai syödä. Tai kai se tässä omassakin ruokailussa vikana määrä.. Ei niinkään ravinnon laatu. Vähemmälläkin kun tulis toimeen. Eli jos vaikka kuukauden jaksaa mittailla ja tsekkailla annoskokoja niin kai se siitä sitten pikkuhiljaa menee takaraivoon ja osaa ilman vaakaakin miettiä et minkä verran sitä kurkusta alas mättää ruokaa kerralla.

Mä taidan tarvita jonkun personaltreiner-ruokavahdin... Vapaaehtosia?!!? :)

Pitäisköhän ihan käydä viemässä suklaatia Suomen Thaimaan lähetystöön... Kun sain viisumit pois sieltä vartissa. Siis sen normaalin neljän päivän odottelun jälkeen. Ja sen jälkeen kun olin eka ollu viemässä niitä ja ensin mamma totee siinä luukulla että nämä puuttuu. Eli osote Thaimaassa ja takaaja Suomessa. Noh, nehän sitten keksin siihen kun kerran enolle ja sen kaverille viisumeja olin hakemassa. Mutta sitten täti jatkaa sitä tarkastusta ja totee että "kopio passista". Eikä tule kuuloonkaan, että ne siellä vois, edes maksua vastaan ottaa mitään kopioita. Onneks sentään työpaikka on lähellä sitä keleen lähetystöä niin ei muutakun kipitys takas töihin, kopiot passeista ja kipitys takas. Sitten se täti otti hakemukset kiltisti vastaan. Ja mä olin siinä vaiheessa jo pirun pahalla päällä. Mietin mielessäni et otan helkkari sata kopiota kummastakin passista ja kiikutan niille. Et valkkaa siitä sit. Eiköhän kopiot riitä :) Vähän kyllä pelotti, kun sen toisen takaajaks suomessa suunnilleen keksin nimen. Tai no, tiesin et on herran poika jonka nimi on jotain T:llä alkavaa. Raapustin paperiin että Tomi ja kävi sit ilmi et ois ollu Tuomas. Mutta näemmä sillä ei ole pskankaan väliä. Ne siellä lähetystössä mitään tarkasta. Eli viisumit on nätisti plakkarissa ja herrat pääsee matkaan. Ja tää oli vika kerta kun teen yhtään mitään muuta ku vien noita hakemuksia lähetystöön. Herrat saa ihan itse täyttää hakemukset ja ottaa kopiot sun muut proopuskat. Menee hermo noiden thaikkujen niin ylen ystävälliseen ja iloseen palvelualttiuteen.. Daa'ah... Jännää sinänsä, että siellä thaikuissa ne eukot on niin ystävällisiä ja palveluintosia mut näemmä menee niin, että kun ne pääsee sieltä pois niin näyttävät sen "oikean karvansa". Voi sitä onnea niillä äijillä jotka on kuskannu "tottelevaisen ja kuuliaisen ja aina palvelualttiin" thaikkunaisen Suomeen :)

Thänk kaad, ei löytyny ranteesta murtumaa... Eilen illalla olin ihan varma et nonni, siinä meni veneluu taas että naksahti. Mutta ei onneks, pahemman laatunen tärähdys vaan ja joku pehmytkudosvaurio kai, mutta ei mitään vakavampaa. Olin jo eilen ihan varppi, että tähän loppu mun nyrkkeilijän "ura". Et kun viimeinkin oikeesti viihtyy jonkun lajin harrastusten ja etenkin treenien parissa niin sit yks epäpuhdas oikee yläkoukku ja se siitä. Mut ei onneks. Joku jumaluusolento on näemmä edes joskus mun puolella... Treenitaukoa tosin pitäs pitää vuoden loppuun saakka, mutta totesin, että meen treeneihin, en vaan mäiski mitään. Eli keskityn vaan kuntopiireihin ja lihastreeniin enempi. Moon niiiiin ilonen ettei murtunu... :)