Blogi

No nyt on työkaverin loma pilalla. Siis ihan totaalisen täydellisen pilalla. Kun hän ei nyt tyttärensä kanssa pääsekään suorittamaan Green cardia. Vooiiiiijjjj eeeeiiiijjj... Kun eihän se tytär nyt siellä mökillä viihdy yhtään jos ei ole jotain ohjelmaa. Voi hyvänen aika... Mitä he nyt sit tekis...

Se on hienoa tämä suomalaisten lomailu. Tai no, siis ei kaikki tätä harrasta. Mutta se, että pitää niin maan pirusti hommata ohjelmaa vaikka tarkotus on kuitenkin ihan vaan olla mökillä koko loma. Mun oman käsityksen mukaan mökkeilyssä on just parasta se, että ei ole mitään aikatauluja. Voi käydä saunomassa ja uimassa kun huvittaa, lueskella kirjoja ja ihan vaan olla ja laiskotella. Ja jos se kakara ei siellä mökillä viihdy niin sit on vaihtoehtona se, että kakaran pakottaa joka tapauksessa mökille tai sit ei vaan mennä mökille. Mutta jos mä vaan saisin korvatulpat ettei mun tarttis kuunnella tota tyhjänpäivästä vatvomista...

Tarina perutun junan ja sitä myötä myöhästymisen korvausvaatimuksista jatkuu...

Tässä kun hieman ihmettelin, että kuinka voi olla mahdollista, ettei vieläkään ole VR:ltä mitään kuulunut liittyen tuohon toukokuun puolivälissä peruttuun junaan ja sen osalta korvaushakemukseeni. Noh, minäpä näppäränä tyttönä sitten kirjottelin palautetta ja kysyin että mitenkäs on, missähän aikataulussa korvauksia sitten alkaa tippumaan. Ja vastaus oli enemmän kuin yllättävä. "Tietojemme mukaan teille on jo hyvitetty matkalippujen hinnat, kun ne on peruutettu. Täten emme valitettavasti ole korvausvelvollisia."

Eli toisin sanoen, jos junavuoro perutaan ja matkustajat sitten tuupataan tuntia myöhempään junaan niin VR ei ole korvausvelvollinen. Eihän se juna nro 2 joka lähti tuntia myöhemmin ollut enää myöhässä. Se aiempi juna vaan oli peruttu. Eli tämän logiikan mukaan en siis ollut tuntia myöhässä töistä vaan itseasiassa ihan ajoissa koska se myöhempi juna oli lähes ajoissa perillä Helsingissä.

Eli jatkossa jos näyttää siltä, että VR ei saa juniaan aikataulussa perille niin perutaan koko paska. Ja sitten saa matkustajat mennä luukulle lunastamaan sillä perutun junan lipulla uuden junalipun ja sitä myöten se lakipykälä, jonka mukaan yli tunnin myöhässä olevasta junavuorosta pitää maksaa korvauksia matkustajille menettää laillisuutensa. Eri näppärää. Eli saat sillä vanhalla lipulla kyllä uuden "ilmaiseksi" mutta et mitään korvausta siitä, että saatat olla kuitenkin sen yli tunnin myöhässä.

Jostain kumman syystä palaute, joka lähti tähän vastaukseen ei ollut ihan ystävällisimmästä päästä. Ja hitusen väänsin VR:n tädille rautalangasta asioita. Ja jos edelleen vastaukseksi tulee "emme ole korvauvelvollisia" niin sittenpä taidan pirauttaa kuluttaja-asiamiehelle.

No tällä kertaa kuitenkin niin päin, että allekirjottanut näyttää olevan se pakkien antaja... Ja tänään tuli heivattu viikon sisään jo sulhasehdokas nro 2. Ihan niinku tässä nyt vientiä muka ois jotenkin niin paljon et ois varaa lempata noita sulhasia. Mut minkäs teet. Molemmat mukavia heppuja mutta kun se sellanen kipinä vaan puuttuu niin sit se puuttuu. Mä kuitenkin vielä jaksan uskoa, että sellanen kipinä jonkun kanssa vielä löytyy. Tää sulhasehdokas nro 1 kun oli sitä mieltä et kyllä se siitä sitten ehkä ajan kanssa. Että oli exänsäkin kanssa ollu "järkisuhteessa". Et kun nyt vaan piti olla et on joku. Ei sillä väliä vaikkei sitä kipinää oliskaan. Pirhana, kyllä sillä nyt vaan on väliä :)

Joten mun osalta tää ei taida olla Rakkauden kesä 2010 vaan pakkien kesä 2010...

Tein tänään hyvän teon näemmä oman hyvän olon kustannuksella. Eli ihka ensimmiästä kertaa elämässäni kävin luovuttamassa verta. Pari kertaa aikaisemminkin yrittänyt, mutta ensimmäisellä kerralla pääsin haastatteluhuoneeseen saakka ja sain tylyn kiitos ein kun olin syönyt tulehduskipulääkkeitä. Toisella kertaa sitten näppäränä tyttönä unohdin henkkarit töihin. Mutta kolmas kerta toden sanoi. Ja itse tapahtuman jälkeen oli ihan ok olo. Hyvä mieli kun ehkä kenties jotakuta tällä vaatimattomalla teolla jopa autoin. Ja ehkä joku sitten vastaisuudessa auttaa minuakin samalla tavalla...

Noh, pari seikkaa jäi kuitenkin hoksaamatta. Ensinnäkin se, että verenluovutuksen jälkeen ei pitäisi harrastaa liikuntaa. No eipä juu, mutta kun fillarilla oli pakko kotiin tulla. Normisti matkaan menee 32 minuuttia, tänään siihen meni 50 minuuttia ja matkalla huomasin, että mun huulia nipisteli. Vinkee tunne sinänsä... Ja kun pääsin omaan pihaan niin tyhjensin puolen litran pullollisen mehua yhdessä hujausessa. Ja hikoilin kuin pieni sika. Ja totta kai fillaroidessa kaikki meni mun ohi..

Ja toinen mitä en tullut hoksanneeksi oli se, että luovuttamisen jälkeen ei olisi hyvä nauttia alkoholia saman päivän aikana. Ja tosiaan oli tarkoitus lähteä iltaa viettämään. Kävin sitten kuuntelemassa Koop Arposen keikan pari ekaa osaa ja sen jälkeen iski luovutus. Ei vaan enää jaksa. Kotimatkakin tuntu jotenkin hirmusen pitkältä ja nyt on edelleen vähän hömelö olo. Mutta ehkä se tästä kun saa unta kaaliin...

Tosin, aion mennä toistekin. Nyt vaan muistan sitten, etten fillaroi sinä päivänä enkä suunnittele lähteväni pippaloimaan mihinkään :)