Blogi

kun lukasin viikonloppuna opusken nimeltä Bagdadin prinsessa. Ja juu,ei mitään havaintoa kuka sen on kirjottanu. Mä kun en ikuna muista lukemieni kirjojen kirjottajien nimiä. Monasti onnellisesti unohdan jopa teoksen nimenkin.

Mutta siis, tuo kyseinen ystävämme Saddamin rakastajattaresta kertova opus oli jopa aikas hyvä. Se oli noin niiko kirjakerhon kuukaudne kirjana, ja muistin asian kun perjantaina juttelin siitä meitin työpaikan hierojan kanssa. Kävin sen sitten kotimatkalla hakemassa myymälästä ja eipä sen lukemiseen kauaa aikaa tuhlaantunu. Sen verran tempaava juttu oli. Ja se mistä erityisesti tykkäsin oli, että siinä ei mässäillä väkivallalla. Oon lukenut näitä fiktiivisiä kuvauksia Afganistanista jne ja niissä kyllästyny siihen, että vaikka teksti muuten on enemmän tai vähemmän ympäripyöreetä niin väkivalta- ja pahoinpitely kohtaukset sitten kirjataan oikein mahdollisimman tarkkaan. Joten tämä Bagdadin prinsessa oli sinällään hyvinkin "piristävä" opus. Tosin ainakin kirjan "vihjailujen" perusteella noihin asioihin olisi voinut paneutua paljonkin, mutta ehkäpä itse päähenkilön oman jaksamisen ja muistamisen halun kannalta noin todellakin on parempi.

Ja täytynee sanoa, että ainakin mun osaltani tuo rakastajatar saa kaiken sympatian. Toki voihan hän kaunitella asioita, mutta toisaalta toteaa itsekin, että siinä maassa ja siinä tilanteessa on vaan pärjättävä miten parhaaksi katsoo... Kun vaihtoehdot on joko kuolla tai sitten tasapainoilla hullun diktaattorin valvonnan alaisena.. ja siinäkin tapauksessa päästä hengestään jos tekee yhdenkin virheen...

viikon kärsinyt ihan älyttömästä suklaan himosta. Maanantaina puntaroin fazun sinisen ja parin daimin välillä ärrällä käydessä ja päädyin daimeihin kun ajattelin, että siinä on sitten useemmalle päivälle herkuteltavaa. Ja katinkontit. Vetäsin ne molemmat daimit siinä yhdellä istumalla töissä. Ja aijai että oli hyvää. Tiistaina sit selvisin suklaan houkutuksilta, mutta menin ja ostin Kampinkeskuksen punnitse ja säästä-kojusta kasan kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä. Ja varsinkin uusi tuttavuus kuivatut kiwit oli aivan älyttömän hyvä herkku suklaan tilalle. Tosin sen pussillisen tuhosin lähes kokonaan bussimatkan aikana.

Eilen sitten piti käydä kaupasta ostamassa evästä töiden jälkeen kun alkoi jääkaappi sisältämään lähinnä valon. Ja ylläripylläri ostin sit Lidlistä kolme "patukkaa" sisältävän 56% suklaa tömäyksen. Tosin sen aukasin vasta tossa hetki sitten kun taas iski hillitön himo. Eilen kyllä sit bussimatkalla mutustelin sellasen Lidlin suklaa-caramel-patukan joka oli ihan järkyttävän makea.

Jotenkin musta tuntuu, että syön nyt tota suklaata kun olo on jotenkin masentunu. Tai ei varsinaisesti voi sanoa et masentunu mutta just nyt ei vaan mikään huvita. Ei jaksais raahata sitä rakkia ulos joka helvetin päivä ja kaipais jo omaan kotiin. Ja toisaalta tekis mieli ottaa hatkat töistä, mutta eihiän niinkään voi tehdä kun tulee aikamoinen köyhyys vastaan siinä vaiheessa... Sitä vaan kaipais nyt jotain suuren luokan vaihtelua. Uutta potkua elämään. Ja ei, se uus potku ei tarkota myöskään mitään mies-juttuja kun nekään ei jaksa huvittaa...Tosin suuria elämänmuutoksia tässä oonkin suunnitellu, mutta ne toteutuu sit vasta heinä-elokuussa jos ovat toteutuakseen...

meinasin vetästä uljakkaasti lipat tuossa Groteskin kulmalla. Siinä on ihan lahjakas määrä hiekkaa tai mitä lie soraa viskottuna jään päälle, mutta yllättäen se mitään auta. Yhtälailla luistaa sora jalan alla mitä se pelkkä jääkin. Mutta enikeis jos en ois saanu tasapainoa pidettyä niin oisin aikas nätisti lentäny suoraan niille rappusille. Nyt otin vaan sormenpäillä tukea rappusista sen verran, että pystyssä pysyin. Tosin tais toi olkapää hitusen verran revähtää tuntemuksista päätellen. Tarkottaako tää nyt sitä, että on käytävä pikkuhiljaa hankkimassa ne sellaset mummopiikit kenkiin? Eihän tuolla lähiöissä tällästä ongelmaa ole kun siellä on vaan lumi pakkaantunu eikä ole läheskään näin liukasta. Sorakin pysyy paljon paremmin liukuesteenä.

Mutta tää keleen tsadi ja tsadin kävelytiet... Varsinkin kun joissain paikoin on levitetty suolaa kadulle ja sit taas lyhyen pätkän jälkeen sitä suolaa ei olekaan. Ja siitä sit seuraa se, että se märkä kulkeutuu siihen ei sulan päälle ja sitä kautta se ei sula sit muuttuu ihan helvetillisen liukkaaksi. Joten josko ystävällisesti tuttavallisesti joko suolattas kaikki keleen kadunpätkät tai sit vastaavasti jätettäs suolaamatta kaikki!!! Mä meen prkl lakkoon!!! Tai ois ehkä pitäny kaatua niin ois saanu saikkua ja muksat korvaukset...

oli kylmä tänä aamuna... Mä olen taas espoolaistunut pariksi viikoksi ja olen siis hurtanhoivaamis hommissa. Mikä tarkottaa sitä, että klo 6.10 pitää könytä ylös ja raahata hurttis kusetukselle ja sit aamupalat ja muut valmistelut ja töihin.

Jostain syystä hurttis oli tänä aamuna tosi apea. Koskaan aiemmin en oo saanu vetää sitä perässäni vaan yleensä se höneltää innolla eteenpäin ja mua ärsyttää kun se kiskoo. Tänä aamuna se kuitenkin vaan löntysteli hissukseen mun perässä. Enkä tiedä et mikä on. Kun eilen oli ihan normi höneltäjä ja illalla lötkötti mun vieressä pää mun sylissä rapsutettavana. Ja söi normisti ja väänti kakkelit sekä illalla että nyt aamullakin. Eikä näytä ainakaan ulos päin mitenkään kipeeltä. Ei linkkaa tassuja eikä köhi tai niiskuta... Voiko sillä vaan olla niin ikävä isäntäväkeä?!!? Tosin aiempina vuosina ei oo ollu tollanen... Mutta kai sekin on mahdollista. Kunhan se hurttis ei vaan oo sit ketarat ojossa ja henki pois kun meen tänään takas...

Mutta niin, siihen kylmään.... Toi koiruuden löntystely tuntu vielä raastavammalta kun sellanen napakka pikku viima puhalsi suoraan kasvoihin aamulenkillä. Ja kun sit pääsin juna-asemalle saakka, niin eikös se mun junaa edeltävä juna jo ollu liki puol tuntia myöhässä. Siirryin sit suosiolla odottamaan bussia ja kun olin päässy bussiin niin sitä sit junakin näytti tulevan asemalle. Tosin veikkaan et se rakkine oli sit aikas täys porukkaa. Mutta eni keis, köröttelin sit bussilla Helssinkiin, ja kävelin Kampista töihin ja jumasgega oli pää jäässä. Ja siis pipohan mulla oli päässä, mutta eipä siitä mitään apua ollu. Ja tuohon helkkarin työmatkaan meni tunti!!! Vähänkö tekis mieli mennä takas omaan kotoon. Sieltä sentään pääsee puolessa tunnissa töihin. Ja veisinkin hurttiksen sinne, jos se vaan osais olla haukkumatta ja räkyttämättä pienintäkin outoa ääntä...

silmälääkärissä. Ja nyt oon sitten sairaslomapäivällä kotona tänään. Sain nimittäin niitä helkkarin silmän laajennustippoja mitä lienevätkään ja lekuri pääsi taas toteemaan että kyllä on kaunis silmänpohja. (Se on hienoo, mussa on kaunista sekä paksusuoli että silmänpohja.) Noh, kotiin tulo sieltä oli yhtä tuskaa auringon ja lumesta kimaltavan auringon takia. Ja painelin suoraan päikkäreille. Ja tarkotus oli nukkua tunti, mutta nukuin kome tuntia. Ja herätessä peilistä katteli edelleen kohtuullisen isot mustuaiset vastaan. Ja sit alko pikkuhiljaa hiipimään huono olo joka sit yöllä kultivoitui vessanpöntön laatottamiseen.

Nyt ei enää yrjö kyläile, mutta enpä uskaltanu töihin lähtee. Varsinkin kun noi perhanan silmät on edelleen täynnä mustuaista. Tää ruudulle katteleminen on edelleen hankalaa kun kaikki näkyy enemmän tai vähemmän kahtena. Joten tästä tulee kiva saikkulomapäivä. Ei voi lukea, telkkarin kattominenkaan ei ole mitään ihan kaikkein mukavinta. Ulkona ei sentään paista aurinko niin uskaltaa kauppaan lähteä. Nukkuakaan ei passaa kun huomenna pitäs töihin ehkä jaksaa, ja jos päivän nukkuu niin turha luulla et yöllä saa unta.

Että elämä on joskus ihanaa ja ihan lääkärin toimesta!!!

ollu aika hyvä päivä. Jaksoin herätä aamulla niin, että ehdin bodypumppiin. Ja jopa vielä kävelin sinne. Aivan iiiiiihana sää. Aurinko paisto ja linnut lauloi. Ja kun vielä sattu niin mukavasit, että tuo tuulikin puski myötäisesti, niin ei tarvinnu senkään takia ihistellä. Joten kävin sitten tunnin riehumassa bodypumpissa, siihen päälle kolme varttia kehonhuoltoa, eli venyttelyä ja ihania selän rullauksia ja ojennuksia. Ja kun noiden tuntien jälkeen suihku ja sauna on aina ihan täynnä, niin jäin sitten vielä polkemaan kuntofillaria vartiksi ja siihen päälle kymmenen minsaa sitä tärinälautasysteemiä. Sit parikytä minsaa infrapunasaunassa, suihku ja päivän kohokohta; Sushia mukaan. Nimittäin tuohon Hertsikkaan on avattu uusi HanKo-sushiravintola, josta kävin sit hakemassa 14 aivan ihanaa nigiri-sushin palasta. Tosin meinas siellä ravintolassa alkaa kypsyttämään kun sanoivat, että menee vartti. No puolen tunnin päästä sit kysäsin tarjoilijalta et niin kuinhan kauan tässä vielä menee? Kun vartista puhuttiin ja nyt on menny jo kaks. Pahotteli kovasti ja ilmotti että muutama minuutti vielä. Olisin vihreetä teetäkin saanu, mutta sitä jos tempasen tyhjään vattaan ni sit on paha olo. Sain mä toki 20% alennuskortin sit seuraavaan sushiannosta silmällä pitäen, joten menkööt nyt tällä kertaa.

Kotio päästyä sit kävin roudaamassa pyykit koneeseen, vein matot ja petivaatteet ulos ja sit herkuttelin puolet tuosta sushi-annoksesta. Ja ihan hitsin hyvää oli. Joten voin suositella tuota paikkaa vaikka palvelu hitusen hidasta onkin.

Syömisen jälkeen sit imurointi, pyykit kuivuriin, mattojen tamppaus ja sit rojut sisälle. Nyt kun vielä saan pyykit pois kuivaajasta ja lakanat mankeloitua ni vois ehkä lorvailla loppupäivän saunavuroa odotellen.

heikkaa, tai siltä ainakin tuntuu. Eli näemmä toi kuivasilmäsyys on alkanu vaivaamaan entistä enemmän eikä noista hiton silmätipoista ole mitään apua. Niinpä otin ja varasin ajan silmälääkärille. Voihan tuon näönkin sit taas tarkastuttaa parin vuoden jälkeen.. Kunhan nyt vaan jotain apua sais näille silmille tai kohta mä en enää istu työpäiviä tietokoneen ääressä.

Käytiin just luntsilla ja vetäsin reilun annoksen pyttipannua :) Siis tällä viikolla en juur perunaan, riisiin tai viljatuotteisiin oo koskenu. Keskiviikon leivän syöntiä lukuun ottamatta en sellasia ole suuhuni pistäny. Ja olo on ollu vallan hyvä. Saa nyt sit nähdä kuin tässä tunnin sisään alkaa väsyttää tuon peruna-annoksen jälkeen. Varsinkin kun vielä jälkkäriks tuli syötyä mukavan kokonen annos jäätelöä :) Mutta kai sitä perjantain kunniaksi voi... Sit taas viikonlopun syön kiltisti.. Paitsi että aion hakea natsisivasta sitä maailman parasta tummaa suklaata ja niitä ihania suolattuja macadamian-pähkinöitä :)

tunnin salilla käynti venähti sit liki kaks ja puolituntiseksi... Eka piipahdin puolen tunnin coressa joka oli ihan ok. Mä vaan en tykkää tehdä noita selkälihasliikkeitä maassa rähmällään. En vaan saa niitä tuntumaan varsinaisesti selkälihaksissa. Enempikin ne aiheuttaa vaan jotain pistoksia ja epätervettä kipua.. Noh, sen jälkeen oli sit Afropowerdancen vuoro. Tolle tunnille oon yrittäny päästä jo parina torstaina, mutta aina on ollu ohjaaja poissa ja tilalla on ollu Zumbaa. Noh, sekin on ollu kivaa, mutta nyt pääsin sit kokeilemaan afroilua. Ja joo, zumba taitaa olla kyllä kivempaa. Tosin voi tonne afroonkin mennä vielä uusiks. Ei passaa yhden kerran jälkeen vielä heittää kirvestä kaivoon...

Tanssahtelun jälkeen sit kattelin et hitsi, naapurisalissa alkas PowerStep. Eli siis steppilaudan kanssa hippalointia. Hetken aikaa pähkin et meniskö ja sit totesin et eipä tuo kai kauheesti ota jos ei annakaan. Joten kysyin ohjaajalta et saako tulla mukaan vaikken oo ilmottautunu ja se totes et tervetuloa vaan. Joten sit hyppelin sen laudan kanssa kolme varttia.

Eli jos eilen aamulla olin väsyny ja saamaton niin kummasti sitä sit illalla löyty virtaa. Ja hauskaa oli.... Ja sihe päälle kun kävi vielä saunassa ja suihkussa niin olo oli aika mukava. Varsinkin kun ei edes varsinaisesti ollu nälkä. Siihen autto laukussa mukana ollut protskupirtelö. Kehittelin aamulla kotosalla kylmäkallesysteemin, että sain pirtelön pysymään kylmänä reenien ajan. Ja hyvin toimi. Joten herkullista mansikan makusta pirtelöö nassuun... Joo ja tiedän, sitä protskujauhetta vois sekottaa ihan veteenkin mut hyi hele. Ei sovellu mun herkille makunystyröilleni :)