Blogi

lusittu. Muay thai alko loppu ajasta tulla jo korvistakin ulos, mutta hauskaa oli. Muutama mojova mustelma tuli hankittua heti ekana treenipäivänä. Kaverit olikin sitä mieltä, että ei muuta kun poliisiin yhteyttä ja kertomaan, että mut on ryöstetty ja viety kamerat ja rahat ja pari timanttia. Todisteena mustelmat. Vakuutus ois sit ilosesti maksanu kamerat sun muut. Mutta en mä sit...

Paino ei ehkä ihan kymmentä kiloo pudonnu. Ehkä kaks :) Mutta toisaalta luulen, että lihasta tuli ihan kivasti hankittua. Ainakin vatsassa jo näkyy pienenpientä lihasmassaa.

Lämmintä oli jotakuinkin 30 astetta päivittäin. Muutamana päivänä tuli vettä tunnin pari, ja sit taas aurinkoista. Useempana yönä sit olikin aika mehukkaita ukkosmyrskyjä. Biitsillä siis tuli myös lojuttua aina kun treeneiltä ehti ja skootterin kyydissä huristeltua ympäriinsä. Uusia kavereita löytyy nyt taas ympäri maailmaa ja ruokakin oli hyvää. Toisin sanoen aika äärimmäisen onnistunu loma. Ainoostaan kotiinpaluu oli aika ravisuttava. 30 asteen helteestä 15 asteen pakkaseen... Taksikuski suunnilleen ryösti mut kun velotti kotimatkasta ja nyt onkin sit taas vaihteeks mukava lenssu päällänsä. Tosin tän sain kyllä tuliasisina thaikkulasta kun suunnilleen kaikki campin porukka oli vuoron perään kipeenä.

Takas tekis mieli lähtee vaikka heti. Siellä kun ois vielä yks ihku mussukin odottamassa. Mutta eipä taida olla rahaa toiseen reissuun. Ja mussukin tais olla vaan lomaromanssi :)

2 ja puolen tunnin päikkärit. Läksin töistä vartin yli 3 kotiin kun oli jotenkin ihan hirmunen hedari. Ajattelin, että nukun tunnin ja ehdin sitten vielä treeneihinkin. No enpä ehtiny. Varttia vaille 7 kattoin kelloa ja totesin et se siitä sit. Treenit ois alkanu seiskalta. Ja ois tehny hyvää päästä vähän mätkimään säkkiä. Kun tää päänsärky (joka siis jatkuu edelleen) johtuu just siitä, ettei tässä oo päässy liikkumaan pahemmin tuon keuhkiksen takia.

Mutta hämmästyttävintä tässä on se, että noin pitkien päikkäreiden jälkeen jo puol 11 aikaan illalla alko väsyttää niin, että piti mennä yöunille ja uni tuli suunnilleen saman tien. Tosin heräsin kyllä sit jo neljän aikaan ja torkuin loppuajan. Mutta silti. Ihan älyttömät unenlahjat taas vaihteeks. Oiskohan tää nyt jotain syysväsymystä tms..

Joten tässä alkaa olla jo aika odottavat fiilikset tuon reissun suhteen. Tosin siinäkin aloin jo olla huolissani kun kaikki netin sääpalvelut ilmottaa että pilvistä on, sataa vettä kaatamalla ja myrskyää. Noh, pistin sit salin omistajalle sähköpostia et voiko olla totta ettei siellä näy auringosta vilaustakaan. Se totes että netin ennusteet on sadekauden aikaan just tollasia. Mutta totuus on se, että päivät on aurinkoisia ja sit myöhään illalla sataa. Eli nou hätä. Rusketus on taattu. Tai palaminen vähintäänkin :)

Siellä salilla on myös erilaisia painonpudotus ohjelmia ja jotain detox-juttuja. Noh, mihinkään smoothie-kuuriin kahdeksi viikoksi en suostu vaikka kuinka putsais elimistöä, mutta sitä jo harkitsen, että korvais lounaan smoothiella. Ja varmaan aamupalankin. Se tyyppi sieltä totes, että 2 viikossa voi helpostikin tiputtaa 10 kiloa. No joo, mä kuitenkin ajattelin nauttia myös paikallisesta ruoasta, joten en ihan tollasiin lukemiin luota :) Ja siinä lämpötilassa treenaaminen taitaa pikemminkin hävittää nestettä eikä läskiä. Ja toisaalta mä en jaksa kyllä treenata kuutta tuntia päivässä jotain muay thaita. Tosin siihenkin löyty ratkasu sitä kautta, että siellä on mahdollista joogata, vuokrata fillari ja tietty lenkkeillä ja uida. Kuulemma 4 tuntia päivässä pitäs treenata. Eli 6 aamulla aamulenkille, sit ysiltä pari tuntia muay thaita, iltapäivälle tunnin jooga ja sit ehkä vielä iltakävely rantsussa. Tosin ehkä ihan toteutettavissa oleva suunnitelma kun siellä ei tosiaan tartte muutoin tehdä itte mitään. Ei töitä, ei kokkausta.. Kunhan vaan tehokkaasti tuhlaa rahaa shoppailemalla :) Ja shoppailupäivän reittikin on jo suunniteltu valmiiks. Se on vaan vuokrattava auto ja kuski ja eikun menoksi :) Tosin jos meinaa laihtua 10 kiloo niin toi reissu on kai tehtävä sit matkan loppupuolella ettei osta liian isoja vaatteita.. hah :)

syödä kun innostuin tekemään ompelutöitä. Tai söinhän mä aamupalan joskus kymmenen aikaan, mutta sen jälkeen sit liki kuuteen saakka väkersin shortseja. Kun totesin, että yksillä shortseilla ei kyllä kahta viikkoo reenata.

Joten alotin tekemällä parit prototyypit joista ne ensimmäiset oli ihan kauheet :) Toiset sit osottautu ihan toimivaksi malliksi ja ei kun ompelukone ja saumuri esille ja nyt on sit niiiin mahtavan hianoja shortseja mulla... Kun en oikeen tyksi niistä varsinaisista thainyrkkeily shortseista. Ne on jotenkin vaan ihan yök. Eikä voi jättää ostamistakaan sinne, kun valitettavasti sieltä löytyy aika huonosti länsimaisille naisille tuota vaateosastoa rantavaatteita lukuunottamatta.

Niin ja korjasin sit samalla parit ratkenneet pöksytkin ja duusasin vielä äsken pizzan uuniin niin, että kohta saapi jopa pöperöäkin nassuun. Ja sit saunaan :)

Aika hyvä päivä tänään siis :)

sopivat shortsit treeneihin. Naisille kun myydään aina vaan joko sellasia vesirajahotpänts-shortseja tai sit capri-mallisia polven alapuolelle ulottuvia. Mutta nyt viimeinkin löyty sellaset löysähköt puolireiteen ulottuvat shortsit. Eli ne ei häiritse potkuja. Ei saumat tuu tielle. Tosin niistä sai sit pulittaakin 33 euroa. Mutta kiitos vaan Kampin Nike-kaupan. Sentäs joku tajuaa ettei kaikki halua urheilla pyllynposket vilkkuen :)

tätä mun oikeeta koipeeni vaivaa... Tai no, luultavasti liika aika kun tään taudin takia en oo uskaltanu lähtee reippailemaan. Eli liikaa aikaa pohtia jotain lihasjumia.

Ja kun on liikaa aikaa niin sitä alkaa miettiä et niin, ehkä toi onkin joku veritulppa tai jotain. Vaikka kyllä aika varmasti tiedän, että ihan vaan jumittavia lihaksia jotka on nyt päässy rentoutumaan kun ei oo tullu uutta jumitusta tilalle. Eli koipi on sellanen jännän "puutunu". Tai ei varsinaisesti puutunu mutta vaan outo. Lähinnä reidestä/pakarasta. Ja välillä jomottelee pohkeesta. Tosin huomasin, että toi golfpallon pyörittely jalkapohjalla auttaa. Eli hyvinkin selkeesti lihasjumia, mutta... Kaikkee se pääkoppa alkaa kehittelemään kun pitää vaan levätä. Nyt kun pääsis vetäsemään kunnon salitreenit niin se sit tästä jumituksesta... Jos perjantaina uskaltas?

joskus aika hassua.. tai en mä tiedä onko hassu oikee sana jos itkettää? Siis sain siltä Aussilandiassa asuvalta kaverilta just kirjeen. Ja kaikki mitä kirjotti oli ihan ihanaa. On löytäny elämänsä miehen ja asiat sujuu vallan mainiosti. Mitä nyt pieniä viisumin päättymis ongelmia on. Ja sit mua itkettää se, että toisella menee kaikki hyvin? Noh, ehkä se ei kuitenkaan oo se mikä itkettää vaan se, että tää näyttäs nyt siltä, että toi ihminen jää tuonne maailman toiselle laidalle pysyvästi.

Me oltiin Helsinkiin muuttaessa kämppiksiä 2 ja puoli vuotta ja senkin jälkeen nähtiin tai soiteltiin päivittäin. Ja nyt yhtäkkiä yhteydenpito onkin aika satunnaista. Lähinnä naamakirjan kautta sillon harvoin kun satutaan yhtä aikaa oleen paikalla. Toisaalta on ihan ihanaa saada kunnon etanapostia ja kortteja ja totta kai oon ilonen, että sillä on kaikki hyvin. Kun erinäinen määrä vastoinkäymisiä on jo kohdannu aiemmin. Mutta hitto, kai mä saan olla kuitenkin vähän surullinen siitä, että mun yksi parhaimmista ystävistä muutti noin kauas... Niisk...

Ja sikäli hassua, että ei tollanen naamakirjassa kuulumisten vaihtaminen oo yhtään niin liikkistä kuin saada ihan aito oikea kirje jonka toinen on käsin kirjottanu. Niin paljon henkilökohtasempi. Vaikka periaatteessa on noi ihan samat asiat mulle jo virtuaalitodellisuudessa kertonukin.. Taidanpa kirjottaa takas oikeen kirjeen :)