Blogi

en ois uskonu et opiskelemaan pääseminen on näin helppoo. Tartte edes oikeesti yrittää ja niin vaan eka paikka irtos. Eli tänä aamuna oli sähköpostissa ilmotus jossa onniteltiin pääsystä facility management-koulutusohjelmaan. JA en edes oikeesti halunnu sinne. Kävinpähän nyt vaan harjottelemassa pääsykokeita :) Toivottavasti toi nyt ei ole ainoo joka tärppäs.

Ja toi yks tuli tohon nurisemaan että kun mä oon merkinny lomapäiviä... Juu, ilmottanu jo kuukausi sitten että mikäli pääsen jatkoon pääsykokeissa niin ne on viikoilla 23 ja 24. Että oon siinä sitten pois. Ja kun pääsin jatkoon niin merkkasin heti lomat. Ja nyt hän ei pääsekään sitten mökille.. voi voi ja ai ai... Jos mä olen jo hyvissä ajoin asian ilmottanu niin näin se nyt vaan on. Ja mähän en kokeista jää pois sen takia et hän pääsee mökille...

jo oli rankat pääsykokeet tänään. Noi tollaste tsykolokiset testit on aika väsyttäviä... Tosin täytyy sanoo, et jos hoitotyöhön hakeva testataan tolla tasolla ni hitto vie, mitä mahtaa olla opettajakoulutuksen testit?!!!? Ihan älyttömät kokeet... Siis se testien määrä. Ihan näitä perus palikkatestejä, jatka lukujonoa, kuviojonoa jne. ja laske päälle parit laskut. Mutta sen lisäks piti jollekin kattilalle ja tennismailalle keksiä uusiokäyttöä ja herkkuna pohjalla piti vääntää rautalangasta pupu. Ja sit nää perus kuvaa minua täysin-ei kuvaa minua ollenkaan tehtävät joita oli vaan 243. Ei paha... Fidu... Ei näitä kovin montaa kyllä jaksa... Kaks ois vielä edessä. Jollain piiloaivoilla ne täytyy sit vetää läpi :)

Yliopiston sivuilla komeilee meikäläisen nimi. Eli pääsykokeissa vaiheeseen 2 selvitty. Siellä pitäs sit olla noin 220 ihmistä parempi jotta pääsee opiskelemaan.. Mutta saavutus se on tämäkin jo!!! :)

nukuttu yö. Vatsa reistailee edelleen. Illalla otin napin joka sit kai jossain vaiheessa yöllä on alkanu tehota kun oon nukahtanu. Mutta ilmeisesti sen napsulaisen seurauksena on sit vatsa sekasin. Ja edelleen vähän korventaa ja maha tuntuu kipeeltä.

Aamulla tosin päätin kuitenkin lähtee fillarilla töihin, kun aattelin että toi raitis ilma vois helpottaa. Ja kyllähän mä töihin ihan ok pääsin. Hitaasti mutta varmasti. Ja varasinpa sit ajan gastroenterologille silläkin uhalla, että se pistää mut nielemään tähystysletkun. Jotain helpotusta tähän nyt vaan on saatava.

Saarenmaa oli muuten ihan muksa paikka ja ois siellä ehkä pidempäänkin viihtyny ku vaan vähän vajaan kaks vuorokautta. Tosin ehkä jollain kaveriporukalla ois huomattavasti kivempaa...

Niin ja, tänään saan viimeinkin uudet prillit. Eihän niitä ole tarvinnukaan kun liki 7 viikkoa odottaa. Prilliliiikkeestä piti tulla selvitys puhelimitse maanantaina mutta eipä sieltä kukaan soitellu. Eilen sitten soittelin sinne kohtuullisen tuohtuneena niin täti sit lupas soittaa takas. Meni 20 minsaa ja mulle ilmotettiin, että sangat oli tullu aamun kuormassa ja nyt on prillit kasattu ja tsekattu ja ne voi noutaa. Tosin mä aion vaatia jotain hyvitystä tästä. Jos sillon heti neljän viikon odotuksen jälkeen kun sinne soittelin olisivat tarkistaneet tilanteen niin mulla ois prillit ollu jo pari viikkoa. Mutta kun ei. Toteevat vaan, että kun on vähän ruuhkaa tarjousten takia. Ne linssit kun siellä luultavasti on ollu vähintään sen neljä viikkoa. Sangat vaan oli unohdettu tilata tehtaalta... Eri hianoo toimintaa... Oon kaikki prillini ostanu elämäni aikana Nisseniltä, mutta pitääpä seuraavan kerran todellakin harkita menevänsä jonnekin muualle...

pikkuhiljaa voittaan... Puolentoista vuorokauden syömättömyys/nestepaasto ei todellakaan tee hyvää. Kun tuosta pöntön halaamisesta selvis niin seurauksena oli kunnon närästys. Ilmeisesi siitä johtuen, että tuli ulostettua myös sappinesteitä ja sit kun ei kyenny lihalientä kummempaa syömään niin massu eleli ihan omaa elämäänsä. Tän aamun alotin rohkeesti viilillä ja banaanilla ja nyt just tuntus, että pahin närästyskin on ohi... Tosin vähähiilarisesta ruokavaliosta ei oo ollu tietookaan. Jaffaa hörppiny ja banaaniakaan ei sais syödä. Mutta ehkä ne nyt tässä "hätätilassa" sallitaan. Puoltoista kiloo kun painookin hävis tän tyhjennyssession aikana :)

vatsataudista mä olenkin haaveillu... Noh, eipä tartte mennä töihin.. Ja jaffa-pullon hakeminen kaupasta oli jo seikkailu...

yks toive: Voisko mitenkään loppua toi ainainen vastatuuli? Eikö välillä vois olla mukava myötätuuli? Fillarointi vastatuuleen on vaan niiiiiiiiiiiin perseestä!

aamuna, että mun ois ehkä pitäny syntyä jonnekin eristyneeseen hiemoon jossain sademetsässä. Kun ei silleen toi lätkän MM tai mikään muukaan "jippijippi ollaan maailman parhaita"-hehkutus ei jaksa kiinnostaa. Juu hienoo, että pojjaat voitti, mutta en mä ole mikään maailmanmestari. Ne pelaajat on...

Ja sit jotain ihan muuta... Oli tänän aamuna kohtalaisen märkää fillaroida töihin. Jotakuinkin läpimärkä olin kun perille pääsin, mutta itseasiassa oli aikas kiva fillaroida. Happirikas ilma ja otin aika löysästi. Tai mut ohitti Kulosaaressa ylämäessä joku äijä, joka sit hissutteli edessä sellasta vauhtia, että totesin et jos ajelen perässä niin en ainakaan vedä itteeni piippuun. 5 minsaa pidempään meni kun normisti, mutta eipä ollu kuollu olokaan.

Ja sit tuosta hiilarittomuudesta, tai tässä tapauksessa vähähiilarillisuudesta. Viikossa näyttäs paino tippuneen suunnilleen 2 kiloo. Jotenkin ihan uskomatonta kun ottaa huomioon se, että en toudellakaan oo nälkää nähny. Piffiä vetäny ja kermalla höystäny suunnilleen kaikkiin ruokiin mitä oon tehny. Ja massu on ollu äärimmäisen hyvässä kunnossa. Tätä siis selkeesti jatketaan :)

viidettä päivää ilman sokeria, viljatuotteita tai maitoa. Tai siis maitoa lurautan kyllä teen joukkoon mutta en muuten.

Opus, jonka mukaan kokoilen aterioita sano, että kolmas ja neljäs päivä on pahimpia. Että voi päätä särkee ja väsyttää ja olla huono olo jne. Noh, ehkä mä sit olen niin äärimmäisen täydellisen hyvä, ettei mulle ole tullu mitään tollasia sivuoireita. Tää on ollu itseasiassa yllättävän helppoa.

Tosin oon jo alkanu miettiä, että saanko mä sittenkin jotenkin liikaa hiilareita jostain. Kasvisten syömistä oon kyllä lisänny, mutta niissäkin pyrkiny pysymään sen kirjan ohjeiden mukasissa. Joten kaiken järjen mukaan tän homman pitäs mennä ihan oikeeta rataa.

Karkkia ei tee mieli, alkoholia ei tee mieli. Leipääkään en oo pahemmin himoinnu. Joten kai mun roppa vaan nyt on sitä mieltä, että tää oli otollinen aika kokeilla tällästä radikaalia kuuria.

Kolme viikkoa pitäs kaikkiaan vetää tiukkaa linjaa ja sit saa pikkuhiljaa alkaa lisäillä noita "hyviä hiilareita" ruokavalioon. Mutta toisaalta, kun saa tujauttaa ruoan joukkoon kuohukermaa ja syödä pekonia ja majoneesia niin tää on oikeestaan aika hyvä :)

Viikonloppu ehkä vähän pelottaa. Kun sillon tupaa aina toi syömisrytmi oleen mitä sattuu. Ja napostelua tulee harrastettua liiankin kanssa. Jos nyt sit vaan tyytyis tekeen jotain kasvistikkuja dipattavaks niin sillähän sitä sit tulis tyydytettyä toi napostelun himo.

Ainoo sivuoire tässä on ollu se, että on ainainen jano. Varmaan 5 litraa tulee huitastua päivässä vettä. Kirjassa tätä selitettiin sillä, että kuurin alussa ropasta lähtee nesteet. Joten vettä pitää siis juoda. Tosin pitänee koittaa välillä juoda myös kivennäisvettä notten ihan hävitä kaikkia suoloja ropasta.

lävähtää tiskiin pääsykoe. Tai tässä tapauksessa pääsykokeen pääsykoe. Ja nyt jo jänskättää niin että vatta on ihan sekasin... *huoks* Onko ihmisen ihan pakko ehdoin tahdoin mennä tollasiin tilanteisiin? Eikö vois vaan olla tyytyväinen nykyseen ja unohtaa kaikki uuden oppiminen ja alan vaihtaminen..