opiskelija-olo... Tänään tuli tehtyä loppusyksylle lukkarit ja kauheen kivoja ryhmätutustumistehtäviä on tehty... Jee?
Ai nii, mulla on tänään muuten synttärit.. Kahdeksannen kerran aattelin täyttää 25 :) vai onko se sit jo yhdeksäs kun eka se varsinainen ja sit vielä kaheksan kertaa päälle...
Vihaan kaikkee hyvästi-juttuja... Totuushan on se, että en mä juurikaan tule tuota työpaikkaa kaipaamaan vaikka viis vuotta siellä roikuin. Onhan siellä muutamia aivan ihania ihmisiä, mutta sit jokunen ihan riittävän rasittava. Ja silti sitä piti olla tippa linssissä. Tosin en itkeny. Kun päätin että en ala märisemään. Mutta pakko myöntää että tiukkaa teki. Vähän ärsyttää olla tällästä hiton itkijänaisten sukua. Vähänkin jos joku on liikkistä ni sitä pitää märistä. Oisko joku lääke jolla vois tukkia kyynelkanavat sillon kun niitä kyyneleitä ei kaivata...
nyt sit istutaan tyhjässä kämpässä seurana laatikollinen astioita, siivouskamat, makuupussi ja patja. Vähän sellanen retkeily-fiilis. Jääkaapissa ois jugurttia ja sit vähän lisää jugurttia... Joten aamupalaksi sit syön jugurttia :) Ja odotan jo lauantai aamua kun saan lähtä täältä pois ihan vimosen kerran.. Pelkäsin etukäteen, että tästä tulis jotenkin haikeeta, mutta totuus on se, että mä olen jo ehtiny pistää kodin pystyyn uuteen paikkaan ja tääktä haluisin vaan pois.
Tulihan näitä seiniä katteltua liki 8 vuotta. Ja totta puhuakseni mikään ei oo niin ihanaa kuin päästä eroon tömistelevästä yläkerran naapurista. Uus kämppä on noin miljoona kertaa hiljasempi ku tää. Ja täytyypä todeta, että toi sosiaalinen elämäkin on ollu huomattavasti vilkkaampaa siellä vaikka suurin osa kavereista ääkin tänne HELLsinkiin...
Eli tullu jo todettua, että tein oikeen ratkasun lähtemällä täältä. Eipä siinä sit tartte paljoo tän ämpän perään nyyhkiä.
Tervettä päivää näe.. Tuli taasen todistettua. Viine torstaista alkanu armoton kurkkukipu hävis kuin taikaiskusta ti aamuna kun piti mennä sitä lekurille valittamaan. Noh, tosin se "kipu" oli valahtanu tonne nielun puolelle ja tuomio oli kurkunpääntulehdus. Ja siihenhän ei oo mitään muuta "troppia" kuin lepo, kuuma juoma ja turpa kiinni mököttäminen. Sopii muuten ihan pirun hyvin tän pakkaamisen kanssa.
Tänäänkin hiki päässä huhkinu laatikoiden kanssa. Keittiö on nyt liki tyhjätty, mutta aika todennäkösesti palkintona tästä saan sit keuhkoputkentulehduksen joka on kuulemma sit seuraava aste jos ei hoida tät kunnolla. Joten eiköhän sitä sit ens viikolla muuton jälkeen voi käydä hakemassa ne antibiootit joita ei vielä myönnetty.
Läksiäisetkin sit lusittu. Oli mukava istua iltaa ihanien ystävien kanssa, mutta kaupungikka ollessa ja varsinkin kotiin tullessa totesin että juu ei, mun ei todellakaan tuu ikävä tätä kaupunkia. Toisaalta noita ihanan ihania ystäviä kyllä tulee vielä ikävä. Onneks toi Jykylä on kuitenkin sen verran lähellä, että vierailut molempiin suuntiin on ihan mahdollisia..
Ai joo, terkkuja kallen baarimikolle. En mä hei olis pyytäny tekeen jotain kivaa heihei-paukkua jos oisin muuttanu johonkin Keravalle niiko se epäili :)
LOMA! 13 päivää lomaa... siis liki kolme viikkoo saa lötvätä kotona. Tai sais, jos ei pitäs pakata näitä kamoja. Mutta silti... Ja tarkottaa myös sitä, että 1 työpäivä jäljellä. Sekin lienee menevän läksiäisten merkeissä.
Ja loma tuli alotettua kolmen tunnin päikkäreillä. Nyt on työressit nukuttu pois ja voi alkaa ottaa rennosti :)
