Verta

Tein tänään hyvän teon näemmä oman hyvän olon kustannuksella. Eli ihka ensimmiästä kertaa elämässäni kävin luovuttamassa verta. Pari kertaa aikaisemminkin yrittänyt, mutta ensimmäisellä kerralla pääsin haastatteluhuoneeseen saakka ja sain tylyn kiitos ein kun olin syönyt tulehduskipulääkkeitä. Toisella kertaa sitten näppäränä tyttönä unohdin henkkarit töihin. Mutta kolmas kerta toden sanoi. Ja itse tapahtuman jälkeen oli ihan ok olo. Hyvä mieli kun ehkä kenties jotakuta tällä vaatimattomalla teolla jopa autoin. Ja ehkä joku sitten vastaisuudessa auttaa minuakin samalla tavalla...

Noh, pari seikkaa jäi kuitenkin hoksaamatta. Ensinnäkin se, että verenluovutuksen jälkeen ei pitäisi harrastaa liikuntaa. No eipä juu, mutta kun fillarilla oli pakko kotiin tulla. Normisti matkaan menee 32 minuuttia, tänään siihen meni 50 minuuttia ja matkalla huomasin, että mun huulia nipisteli. Vinkee tunne sinänsä... Ja kun pääsin omaan pihaan niin tyhjensin puolen litran pullollisen mehua yhdessä hujausessa. Ja hikoilin kuin pieni sika. Ja totta kai fillaroidessa kaikki meni mun ohi..

Ja toinen mitä en tullut hoksanneeksi oli se, että luovuttamisen jälkeen ei olisi hyvä nauttia alkoholia saman päivän aikana. Ja tosiaan oli tarkoitus lähteä iltaa viettämään. Kävin sitten kuuntelemassa Koop Arposen keikan pari ekaa osaa ja sen jälkeen iski luovutus. Ei vaan enää jaksa. Kotimatkakin tuntu jotenkin hirmusen pitkältä ja nyt on edelleen vähän hömelö olo. Mutta ehkä se tästä kun saa unta kaaliin...

Tosin, aion mennä toistekin. Nyt vaan muistan sitten, etten fillaroi sinä päivänä enkä suunnittele lähteväni pippaloimaan mihinkään :)