Vietinpä

illan veljen ja Muidun kanssa. Ja tuossa puoli kymmenen maissa Muidu alotti kunnon kiukuttelun. Hyppi telkkarin edessä, lätki mua ja potkikin. Sellasta perus 4-vuotiaan angstia. Kai vaan olin ollu sit seurassa liian pitkään.

Noh, totesin sille että mä sitten lähden ja se sano mulle et hyvä, lähde vaan. Pistin kengät ja takin päälle ja huikkasin vaan ovelta et heippa. Kuulin viimesenä, kun sisältä kuulu itkua et nyt se lähti....

Meillä on tapana et kun lähden, heilutan Muidulle kun se heiluttaa ikkunasta. Tällä kertaa vaan kävelin ohi. Aattelin et nytpä täti on ilkee ja oikeesti vähän palauttaa tätä kohtuullisen itsepäistä pikkutapausta maan pinnalle.

Pääsin sitten kotiin ja kuulin jo ovelta, että puhelin soi. Mulla ei siis tosiaankaan ollu puhelinta mukana vaihteeksi. En ehtiny vastaamaan ja sit hetikohta puhelin soi uudestaan. Muidu soitti ja noin kymmenen minuutin jaarittelun jälkeen neiti sai pyydettyä anteeksi kiukutteluaan :) Vähän liikkistä kuunnella kuinka neljä vuotias ipana kerää rohkeutta pyytää anteeksi :) Enkä mä sentään niin ilkee täti ollu etten ois antanu anteeksi :)