Suhteet & seksi

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on hermot.

Professori: pikkuvauvat eivät tarvitse unikoulua  6

Vauvat osaavat nukkua luonnostaan, eivätkä he tarvitse siihen mitään opetusta. Vanhemmat saattavat sen sijaan kaivata ohjausta, väittää Durhamin yliopiston antropologian professori Helen Ball.

Ball perusti Durhamiin Parent-Infant Sleep Labin vuonna 2000. Hän on pitkään tutkinut vauvojen yöllistä hoitoa ja vauvaperheiden nukkumisen ekologiaa.

Durhamin unilaboratoriossa tutkitaan vauvojen ja lasten, sekä heidän vanhempiensa unta niin fysiologisesti kuin psykologisestikin. Ballin ryhmä tutkii myös biologisen unentarpeen ja kulttuuristen odotusten välistä ristiriitaa. Ballin mukaan vauvoilla ei ole yleensä mitään uniongelmia, vaan ongelmana on vääränlainen länsimainen ajattelu.

Pikkuvauvat nukkuvat yleensä lähes ympäri vuorokauden. Heillä on pieni mahalaukku ja aivojen kehitys on nopeaa. Nämä yhdessä aiheuttavat tarpeen tiheään ateriointiin ja jatkuviin torkkuihin. Vauvat nukkuvat siis paljon, mutta ne heräävät usein hörpylle. Tämä on Ballin mukaan vauvan luonnollinen/ normaali/ sisäänrakennettu tarve, joka sattuu raastamaan nykyvanhemman hermoja. Vanhemmat haluaisivat nukkua katkeamattomat yöunet.

Kulttuurin odotukset ”kiltistä”, eli läpi yön nukkuvasta vauvasta saavat vanhemmat hermostumaan vielä enemmän. Ball väittää, että he joko valehtelevat vauvakuulumisten kysyjille, että juu, lapseni nukkuu koko yön, tai sitten he kääntyvät epätoivoisina asiantuntijoiden ja netin puoleen. Englannissa on paljon kahden päivän kurssin käyneitä ”asiantuntijoita”, jotka yrittävät esimerkiksi huudattamalla saada vauvan nukkumaan aamuun asti.

Ballin mukaan ulkopuoliset utelevat vauvan unirytmistä tarkistaakseen vanhempien kasvatuskyvyt. Kulttuurimme mukaan säännöllinen unirytmi alusta asti ennustaa (muka) myöhempää moraalista kehitystä ja vanhempien kasvatuksen onnistumista. Vanhempien kuuluu yrittää säädellä biologiaa ja saada lapset heti kontrolliin.

Vauvoja ei voi kontrolloida. Niillä ei ole ensimmäisten kuukausien aikana hyvin toimivaa sisäistä kelloa, vaan ne elävät täysin omassa rytmissään: nukkuvat, syövät ja itkevät silloin kun heille sopii. Vanhemmat pääsevät helpommalla, jos he vastaavat lämpimästi lapsen tarpeisiin, eivätkä yritä muokata vastasyntynyttä mihinkään systeemiin.

Vauvan omarytmisyyttä tulisi Ballin mielestä kunnioittaa vähintään kuudesta kahdeksaan kuukauden ikään asti. Vasta reilu puolivuotiasta voi lempeästi yrittää sovittaa perheen rytmiin. Ballin mukaan kaikki nisäkkäät osaavat nukkua vauvana. Vauvat ovat jo kohdussa harjoittaneet tätä kuukausien ajan.

Ball suositteleekin, että vanhemmat opiskelisivat perusasiat vauvan kehityksestä, ja miettisivät miksi heillä on niin suuri tarve saada vauva heti toimimaan aikuisten tarpeiden ja toiveiden mukaan.

Durham University Research News: Babies don´t need sleep coaches – but sometimes their parents do. 22.12.2016


Stressiä ja rakkautta  5

Stressi lisää miehen rakastumisalttiutta. Sotilaat haluavat äkkiä löytää morsiamen, eronneet miehet etsivät uuden naisen. Naisilla asia on päinvastoin. Stressihormoni kortisoli ehkäisee aivoissa (miellyttävän) oksitosiinin vaikutusta, eikä seksi, rakkaus tai raskaus kiinnosta.

Nainen yksinkertaisesti lykkää rakastumista stressaavissa olosuhteissa. Luonnon kannalta tämä on järkevää: epävakaassa tilanteessa ei kannata hankkiutua raskaaksi.

Neuropsykiatri Louann Brizendine väittää stressin pilaavan naiset jo vauvana. Jos tyttövauvan äiti on onneton, ei tyttö opi luottamaan elämään ja ihmisiin. Äidin rauhallinen hoiva kahden ensimmäisen vuoden aikana ratkaisee tytön loppuelämän hermot: onko hän luottava ja rauhallinen vai suhtautuuko maailmaan stressaten ja peläten. Jo kohdussa tytöt kärsivät äidin stressaamisesta poikia enemmän. Tyttövauvojen ympäristön tulisi siis olla erityisen rakastava.

Stressaantunut nainen työntää miehet kauemmaksi. Nainen ei silloin kestä miestä lähettyvillään. Eikä kestä kovin moni mies hermoilevaa ja tiuskivaa naista. Vaikka juuri silloin tarvittaisiin miehen lämmintä halausta ja vakuuttelua siitä, että asiat tulevat menemään ihan hyvin.

Louann Brizendine: The Female Brain.