Contour

Ottaa päähän, mutta paljon vähemmän kuin eilen.

Purin varsinaiselta työmaaltani kerrankin ajoissa kotiuduttuani tukkikouran teleskoopin. Syy jumiutumiseen oli kaksi varsin pieninä palasina olevaa kuulalaakeria jotka onneksi ehti hakea paikallisesta puuilosta. Kiitokset ystävälliselle asiakkaalle joka huomautti hihnalle jääneestä maalipurkistani ennen kuin ehdin ovesta ulos. No olisipa ollut syy käydä siellä huomennakin.

Mallia ei tietenkään saanut irti ehjänä irti.

Kun sain laakerin paikoilleen alkoi armoton kymmenvuotistarkastus jota sisäputki ei läpäissyt kiitos laakerin kuulien ja ulkokoolin palasten tekemien urien.

Eli pohjapalan vaihto, liukulaakerin kääntö ja teleskooppi ei edelleenkään mene viimeistä kuutta senttimetriä sisään. Todenäköisesti pohjapala on hieman paksumpi ja suorempi kuin ulkoputki sallii, mutta se viimeinen rupi kyllä hioutuu jommasta kummasta päästä.

Tänään asiakas rupesi suunnittelemaan valituskirjelmää firmoille Uponor ja JITA = salaojakaivon jatkaminen on tehty aivan typeräksi, mutta vielä vaikeampaa on liittää kahden valmistajan 110/95 mm sadevesiputkia. Jos kolme raavasta miestä asentaa yhtä Y-haaraa 24 minuuttia niin ehkä osissakin on vähän liian suuret toleranssin.

Autotallin täyttö meni suht mukavasti.

Eilisen remontin jälkeen aamuinen koeajo tuotti pettymyksen.

En vieläkään tiedä mikä teleskoopin noin jumittaa, mutta edelleenkin epäilykset johtavat edellisen käyttäjän edelliseen remonttiin. En ainakaan keksi mitään syytä miten kuukalaakerin pölysuojus voisi luonnollisesti päätyä teleskoopin liukupintojen väliin.

Hyvä aamu, paska päivä, kohtuullinen iltapäivä ja puoleen yöhön asti korjaamista.

Kun kaksitoimisesta sylinteristä tulee kesken päivää yksitoiminen niin että liike pysähtyy puoliväliin en ainakaan minä keksi muuta lääkettä kuin uusia se sylinteri. Ainoa huono puoli hinnan lisäksi oli tarvikeosan sijainti.

Tarvikkeessa oli väärät lähdöt, 7 mm liian pienet laakerin sisäreijät, mutta kyllä se toisesta päästä paikoillaan jo on, mutta ei viitsinyt pimeässä ruveta tähtäämään toisen pään tappia.

Sitä ennen kävin pelastamassa maankaatopaikalle juuttuneen lue hajonneen kuorma-auton, nostelemassa harkkoja ja siirtämässä soraa jne.

Tahallisen ja tahattoman kirjoitusvirheen ero on yleensä se että tahallisen on huomannut ennen rivinvaihtoa tai lähettämistä.

Veneen pohjan paikkaaminen jää varmaan tältä viikolta.

Piti aamulla nopeasti lähteä töihin. Oli vaan pari pikku juttua ennen sitä. Eli ensinnä oli vaunuissa täysi lasti putkia. Ihan vaan sellaisia käsin lastattavia, mutta kuitenkin.

Kun ne sai purettua vedin vaunun lähimmän kaivinkoneen ohi seuraavan luo ja pyörittäjää + luiskakauhaa hyödyntäen väänsin valopalkin kummatkin kulmat suunnilleen alkuperäisille sijoille että pääsin magneettivalopaketin kimppuun.

Koskapa oikominen jäi hieman vajaaksi täytyi purkaa sarjasta magneetit ja ruuvata valot kiinni ihan vaan niillä magneeteille tarkoitetuilla pulteilla ja muttereilla.

Sen verran oli valoisaa että en saanut oikein selvää erottuuko ne tuikut ollekaan päivänvalossa, mutta hyväksytyt valot ja itse asiassa tänään oli käytännössä sellainen työmaa että kaikki käännökset olivat muualla kuin liikenteen seassa. Suoraa tietä piisasi ja vastaantulijoita oli aivan käsittämätön määrä.

Ennen sinne työmaalle pääsemistä piti vielä noutaa tukkikoura lainaan. Sen perään laittaminen on normaalisti ehkä vartin tai puolen tunnin operaatio. Nyt meni aikaa selvästi enemmän kun piti poistaa alempi takalasi, avata kaasujousien alapäiden lukitukset, etsiä oikeat tapit, poistaa aputason kiinnike ja lisätä peräöljyä- niin ja tietysti pestä lasit talvivaraston takanurkasta kaivettavalla painepesurilla.

Vaikka tuo perintötraktori on ollut jo monta vuotta olemassa ja vaikka siinä on ollut perässä varmaan kaikki vaunut ja työkoneet niin en muista että olisin sen kanssa tukkikouraa käyttänyt. Kun sitten työmaalla olin pari kertaa penkkiä käyttänyt ympäri tulin siihen tulokseen että työt loppuu tänään suht aikaisin ja pakko pätkäistä istuimesta yksi säätövipu lyhemmäksi.

PAKKO pätkäistä, koska penkkiä kääntäessä joko asennosta tulee luonnoton tai vivun pää uppoaa pohkeeseen.

Toinen ikävä havainto tuli perävaunusta eli aisan pituudesta (lyhyydestä) johtuen sekä letkua että jalkaa joutui varomaan. Kun oli vipu pätkitty niin pistin sitten sen aisankin poikki ja noin John Holmesin verran kovaa palkkia lisäpalaksi aisan keskelle.

Täytyy koeajo tehdä huomenna ja jos pelaa kuten toivon on sama hoito edessä seuraavallekin vaunulle. Nykytraktorissa kun tuppaa olemaan varsin korkeat ja leveät takarenkaat.

Tänään tunnustan iloinneeni Rosbergin voitosta. Sen jälkeen ja sitä ennen olin töissä.

Ruuan etsintä alkoi tänään tutusta kaupasta, mutta ei ollut aikaa odottaa ihan niin kauan. Sen sijaan kävin ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa M-kaupassa. Mitään oleellista ei jäänyt puuttumaan eikä ainakaan tällä kertaa mikään koriin päätynyt vaikuttanut tuhottman kalliilta.

Asiakkaita olisi mahtunut enemmänkin, mutta perässäni tullut maitoa ja jäätelöä ostanut nainen oli kyllä ainoa jonka tänään nähdyistä olisi helluntai ym heilaksi halunnut.

Kuulin että lähisukulainen aloittelee soutuharrastusta- ihan niinkin alusta että veneen pohjassa on valmiiksi iso reikä kuivaharjoittelua varten. Kuulemma Finjetin vanha pelastusvene... no olkoon mikä hyvänsä, mutta jos saa saa reijän umpeen yhtä hyvin kuin leikkurin teräkotelon tai jyrsimen ilmansuodattimen kannen täytyy laittaa pelastusliivit päälle jo silloin jos täytyy pitää sadetta veneen alla kuivalla maalla.

Ensihätään kieppasin pistämään sadevesiputkia piiloon, seuraavalla reissulla jatkettiin tontin liittymän rumpuputki ja monacolaistauon jälkeen kävin vielä ajopuomin upotussafarilla. Jos nyt pääsisi edes päivän tai kaksi tekemään jotain ihan muuta.

Päivän saldona oli yhden kaivon asennusmonttu ja pari putkilinjaa. Sen perään vähän murskeen levitystä.

Periaatteessa päivä oli varsin lyhyt, mutta piti vielä illalla käydä onnittelutilaisuudessa.

Sen alkupäässä näin sitten videon mallia kamerakännykkä joka pätkii tai kamera jolla kuvataan taskua sisäpuolelta.

No joka tapauksessa kyseessä oli lasten urheilutapahtuma lajeina ainakin juoksu ja pallon heitto. Ehkä idea on ihan hyvä, mutta toisaalta en ainakaan itse usko että olisin kovasti nauttinut minkään sortin kilpailemisesta vielä siinä vaiheessa kun pallon heittäminen tuottaa lukuarvon, mutta heittosuunta on vielä täysin hakusessa.

Sitten taas toisaalta hieman vanhempien osalta yksi on ihan tosissaan vimpan päälle varusteltuna ja viereistä rataa porhaltaa tyttö tai poika peruslenkkareilla kolmen metrin erolla maaliin.

Ehkä videon paras anti oli kuitenkin seuraava: Kaikki ne jotka juokseva lapsi tunnistaa tulee sijoittaa maaliviivan takapuolelle ettei ylivoimainen voitto muutu äkkikäännökseksi puolimatkassa. Toinen juttu on heittäminen.

Armeijassa aikoinaan yritettiin opettaa tietylle esineelle tiettyä heittotekniikkaa. Kuitenkin parhaaseen tarkkuuteen ja pituuteen päästiin heittämällä kuten pesäpalloa. Näin ollen sitä lajia harrastanut paiskoi harjoitusheitteen molemmista pahvitauluista sukkana läpi niin lujaa että jos olisi suojaamattomaan päähän kopsahtanut olisi tarvittu tikkejä tai ruumisauto.

Jos lapsi ei kouluun mennessään saa palloa lentoon täytyy asialle tehdä jotakin. Nyt ainakin tiedä mitä pistän kahden lapsukaisen joulupaketteihin ja se ei ole tietokonepeli.

Kyllä osasi taas olla päivä. Aamupäivällä hommat eteni hitaasti, mutta varmasti. Kun sitten sieltä viimein pääsi pois päätin mennä korjaamaan katkaisemani tien.

Siitä se alamäki sitten alkoi. Ensin tilttasi puhelin - (lue akku) 4 -> 0 ja tietysti mahdollisimman huonolla hetkellä. No se ei haitannut työntekoa yhtään vaan sain tien kiinni, ylijäämät hoidettua ja rupesin lastaamaan työkaluja. No sitten arvelin että täytyy vaunu viedä pois pellolta, samoin kelanlevitin.

Autolla naapuriin ja sieltä traktorikyydillä takaisin. Puolimatkassa kuului tsuh shuh tsuh jne, joten pyysin sit kuskia tarkistamaan renkaat kun ääni kuulosti karkaavalta paineilmalta. Valitettavasti olin oikeassa ja matkanteko loppui siihen paikkaan sillä vehkeellä.

Onneksi vanha kunnon perintötraktori oli kirjaimellisesti seuraavassa risteyksessä ja sillä saatiin sekä lannoitteet pois tieltä että kylvökone täytettyä.

Tänään tuntui että puhelin soi taukoamatta. Jos sama meno jatkuu huomennakin käyn poliisilaitoksella valittamassa.

Tietysti itsekin soitin pari päivää sitten lähetteessä olleeseen ilmeisen vanhaan ja nykyisin siis hyvinkin väärään numeroon, mutta kun itselle tuli muutaman minuutin sisään kaksi puhelua joilla tavoiteltiin ihan eri henkilöä tulin siihen tulokseen että joku on tahallaan tai vahingossa täyttänyt jonkun yhteystietokaavakkeen minun numeroni kanssa ja nyt sitten kaupataan milloin mitäkin.

Ensimmäinen soitto tuli kuulemma Mikkelistä- kaupungista josta en taida tuntea yhtään elävää ihmistä ja toinen yritti intoa uhkuen myydä jotain kolesterolia alentavaa jollekin Martille.

Olisi ollut edes joku paritteluikäinen nainen siellä puhelimen toisessa päässä niin olisin sitten Toimi tyylillä ehdotellut että tulisi kyntämään hieman liian kosteaa lähdepeltoa, äestämään lyhyttä ja kapeaa sarkaa, sekä tietysti kylvämään siementä vakoon vaikkei mitään kasvaisikaan siemenen päälle tulevan kuorettumisen vuoksi. Perunoita olisi kolme säkkiä ja kahden istuttava kylvökone odottamassa koeajoa.

Aamun aikaisesta lähdöstä huolimatta olin työmaalla vasta puoli kahdeksan jälkeen. Näin siksi kun noudin nostoliinan ja kävin nostelemassa parit suursäkit.

Suottahan minä sinne kiirehdin, mutta hyvä puoli oli että ehdin käydä välissä katkaisemassa yhden tien- huonoa taas se että asiakas ei ollut kotona, joten en tiedä koska saan laittaa liittymän taas umpeen.

Sitä ennen olin jo purkanut tilapäisliittymän.

Nyt on kuitenkin kädet sen oloiset että on aika laittaa tietokone kiinni. Joku valopää oli valanut kahden lämpötolpan kaapelit betoniin lähes 20 cm sisälle jalan putkeen asti. Ei varmasti tunti riittänyt kun ne piti sieltä väkisin irti saada vasaralla ja taltalla. Kivikautista touhua, mutta yhtä kauan olisi kestänyt hakea sähköisiä piikkaustyökaluja.

Melvaaminen- ei kai parempaa sanaa ole saven, turpeen, hiekan ja juurien liikuttamiselle pitkin märkää peltoa. Toiveissa olisi että noin satakunta metriä uutta salaojaa toisi helpotusta niin kyntöön, kylvöön kuin lietevaunun vetoonkin.

Joka tapauksessa ainakin päisteajoja ja jyrkkiä käännöksiä tulee jatkossa vähemmän ja sen luulisi vähentävän maan tiivistymistä.

Tänään meinasin ajaa nokkakolarin paloauton kanssa ja aika lähellä oli myös kohtaaminen poliisin kanssa. Olin hetkeä aikaisemmin vastannut puheluun jossa kerrotiin rekan olevan jumissa rakennuksen sisällä ja tietysti kello oli jo sen verran paljon ettei kahta pientä tulppaa noin vain olisi saanut kaupasta haettua. Oli siis kesken kippauksen napsahtanut lavalukon lukkoventtiilin vierestä nippa poikki. Jossain muussa paikassa kippaus ja purku olisi saatettu viedä loppuun, mutta tuolla käynnistyi välitön öljyn imeyttäminen, homma seis ja tulppia etsimään.

No minä sitten puoli kilometriä menin Suzukin luokse suurimman osan matkasta juosten, kirosin ajovarusteiden puuttumista. Suzuki lähti ensimmäisellä polkaisulla käyntiin ja siitä sitten mutkaista pikkutietä vikapaikkaa kohti.

Matkalla on kaksi lähes 90 asteen mutkaa joista jälkimmäisen takana tönötti paloauto. 50 km/h mittarinopeudesta jouduin jarruttamaan oikein kunnolla kun sokkona ei voinut vastavaloon lähteä suoraan ohittamaan. Paloauton takana oli poliisi ja poliisiauto ja ilmeisesti koko ruletin syynä oli tieltä jonkun onnettoman pihaan suistunut kaiketi punainen mazda 323 / 3 sedan?

Sitä ennen olin katkaissut ja korjannut yhden tiilisalaojaputken ja hakenut levittimen ja kokolailla laittanut sorastuksineen maahan koko kelallisen riepppaasti tiiliputkea isompaa muovista versiota.