Blogi

tooooosi reipas tänä aamupäivänä. Tosin heräsin vasta kymmentä vaille kymmenen, mutta jo tunti siitä olin patikoimassa Hertsikkaan kauppaan. Teki ihan älyn hyvää käpötellä tuolla kipakassa pakkasessa ja auringon paisteessa.

Kotiinpäin tulin kyllä sit bussilla. Reppu paino sen verran, että parempi niin. Ja sit alko kotona armoton kokaaminen. Eli ostin aineet "palautuspatukoihin" eli niitä pitäs sit urheilusuorituksen jälkeen napsia. Tai yks tietty vaan. Ne otin just uunista ja saa nähdä, näyttävät vähän liian murenilta. Eli taikinaan olis pitäny laittaa enemmän kuin kaks kananmunavalkuaista. Mutta tiedämpähän sit ens kerralla... Noita voi sit syödä myslinä jugun kanssa :)

Sen lisäks uuniin meni palanen merilohta ja suolalla ja paprikajauheella ryyditettyjä veneperunoita. Jo tässä alkaa nälkä ollakin.. Massu murisee siihen tahtiin, että ei enää malttas odottaa eväiden valmistumista. Tosin salaattia täytyy vielä väsätä...

mä mielummin maaliskuun alussa Leville hiihtämään vaiko toukokuun puolivälissä Saarenmaalle kokkikurssille? Hmm.. ihan niiko tätä muka tarttis pahemmin miettiä. Totta hitossa toukokuussa Saarenmaalle :)

Ja jos on pakko perustella niin jo ihan siks, että mä en ole talviurheiluihminen. Luistella en osaa, laskettelukokemukset rajottuu yhteen suksilla alas tultuun lastenmäkeen ja toteemukseen ettei o mun juttu ja murtsikkasuksia en edes omista. Viimeks joskus 8 vanhana tainnu olla omat sukset. Siitä eteenpäin hiihdin isoveljen jotakuinkin 20 cm liian pitkillä suksilla. Ja kun meidän perheessä kukaan ei tienny suksien voitelusta mitään, niin pärkkele sitä vedettiin kouluhiihdot hikipäässä lipsuen tai lumet suksen pohjassa kiinni. Siis ei niiko oo mun juttu (jos saan lainata miljunääriäitien kuolematonta tokasua).

Saarenmaasta taas on vaan hyvejä odotuksia. Kokkaamisesta tykkään ja siellä ois kai tarkotus fillaroida ympäri saarta. Ja fillaroinnistakin mä tykkään.

vaarallista olla useemmassa eri palvelussa samalla nimimerkillä. Tuossa just yks heebo eräästä toisesta palvelusta kerto kuinka oli ihan sattumalta löytäny musta lisää kuvia. Noh, sinänsähän sillä nyt mitään väliä ole, kun ne ihan itse oon julkiseen levitykseen laittanu. Mutta kun heebolle oon jo pakit kertaalleen antanu niin vähän inhottaa...

Tosin eipä enää sit "löydä" musta lisää kuvia kun ne on nyt piilotettu näppärästi tuota profiilikuvaa lukuunottamatta... Pitänee ryhtyä harkitsemaan nimimerkin vaihtoa...

lähde mopo käyntiin vaikka kuinka polkee.

Piti illalla toljottaa se vika Millenium-leffan puolikas ja en sitten sen jälkeen meinannu saada millään unta. Vaikka join sitä muka unen saantia helpottavaa teetä. Ei näemmä valeriana tehoo tähän nassuun.

Joskus puoli yhden aikaan sit kävin hakemassa sirdaludin ja johan uni voitti. Ehkä väärin käyttää lihasrelaksantteja unilääkkeenä, mutta joskus on vaan pakko... Kai ne on parempi vaihtoehto kuin ihan normi unilääkkeet?

Mutta nyt väsyttäs. Ihan älyttömästi. Ja illalla alkas kevään nyrkkeilytreenit. Just tällä hetkellä ei kiinnosta tippaakaan.. Joten voiko tästä vetää johtopäätöksen, että chiat ja maca ei tehoo? Vai odotankohan nyt ehkä hitusen liian nopeita vaikutuksia :)

eilen Ruohonjuuressa tarkotuksena ostaa maca-jauhetta ja chia-siemeniä. Sieltä kyllä tarttu mukaan taas erinäinen määrä kaikkee muutakin "hyvää".

Maca-jauhetta päätin kokeilla lähinnä siksi, että yhdellä keskustelupalstalla joku oli sitä mieltä, et siitä on apua vatsaoireisiin. Noh, kokeillaan. Tosin se jauhe haisee ihan öklöttävälle. Kuitenkaan tossa jugurtin ja mustikoiden seassa ei maistunu hassummalta. Eli jatkoon.

Chia-siemeniin tutustuin jo thaikkulan treenireissulla. Eli lusikallinen siemeniä veteen muhimaan kymmeneksi minsaksi ja sit hörpitään siitä syntynyt "hyytelö". Ei juurikaan maistu vettä kummosemmalle, mutta siitä pitäs saada energiaa. Ja sitä tässä nyt jotenkin kaipais. Tuntuu toi kevätväsymys iskevän normaalia aikasemmin...

Ja sitten se kaikki muu hyvis. Eli siellä oli "tarjouksessa" sellasia juureslastuja. Eli siis korvike perunalastuille. Niitä oli maistiaisina ja olihan mun sit ihan pakko ostaa pussillinen kotio. Ja tempasin sen nassuun kerrasta. Hyi mua! Mutta hyviä oli. Tosin Tarjouksessakin niin kalliita, ettei niitä ihan joka päivä raaski syödä.

Sit lisäks ostin kahta eri teetä. Toisen pitäs edistää unen saantia ja toinen on jotain detox-höttöä. Mä noihin detoxeihin usko, mutta tuskimpa tollasen hörppiminen haittaakaan tekee. Kun sisältää vaan yrttejä. Eikä niistäkään mikään kuullosta hirveen epäilyttävältä.

Niin ja papuja ostin kanssa. Yleensä on tullu herkuteltua niillä punasilla mung(?)-pavuilla mut nyt ostin pussillisen aduki-papuja. Eka satsi on ollu yön yli likoomassa, joten kohta vois keitellä ja kattoo et meneekö alas vaiko ehkä eikö...

on menny lähes mainiosti pientä suklaahairahdusta lukuunottamatta. Onneks se suklaa on nyt sit syöty, eikä kämpiltä löydy enää palastakaan. Ja mähän EN osta lisää :)

Tosin tää ruoan kehitteleminen joka päivälle voi tulla vielä ongelmaksi. Salaattia saa väkertää joka päivä ja se on jo jotain kun oon ollu aika laiska moista väsäämään. Mutta nyt on tainnu se puoli kiloa päivässä kasviksia, hedelmiä ja marjoja tulla täyteen.

Tän päivän evästä on eilen tehty pakastehernekeitto. Eli herneitä, pekonia ja mausteita sopivasti. Jokseenkin laihaa siitä kyllä tuli. Mutta lisäks on sit salaattia. Ja iltapäivän välipalaksi appelsiini. Tosin tänään oon syöny jo pariin otteeseen. Eli ensin aamulla kotona kaurapuuroa (josta unohdin suolan, nami nami...) ja sit töissä puoli kympin aikaan turkkilaista jugua mustikoiden kera. Ja se oli oikeesti nami nami :)

Ihmettelen vaan suuresti sitä, et miks tälleen töissä riittää marjat ja hedelmät sekä pähkinät pitään makeenhimon loitolla. Mutta sit kotosalla sitä kulkee ympäri kämppää ja miettii et mitähän sitä nyt söis vaikka on just syöny ruoan... Tosin porkkanat onneks auttaa edes vähän.

Viikonlopulle surffailin netistä purkkitonnikalasta tehtävän paistoksen ohjeen. Eli muuta kun vaan perunasipuli sekotusta ja purkkitonnikalaa vuokaan, juustoa päälle ja vähän ruokakermaa ja uuniin. Kaupasta ei siis tarttis mitään jos vaan nuita salaattiaineita ois vielä. Niin ja lisää turkkilaista jugua pitää ostaa...

alotettu sokeriton ja viljaton ruokavalio. Tai siis kolmatta päivää mennään. Viime vuonna piti sinnitellä kuukausi ilman sokeria, hiivaa, viljatuotteita ja maitoa. Niin ja hedelmiäkään ei saanut syödä kuin 2 päivässä. Ja tuo oli siis ihan lekurin määräämä pakko. Mutta nyt sitten testataan kyseistä "tekniikkaa" ihan vaan huvin vuoksi.

Vuosi sitten kyseisellä ruokavaliolla hävisi liki 5 kiloa kuukauden aikana. Saa nähdä miten nyt käy ja kuinka hyvin sitä osaa pitää itsensä kurissa. Siis maitotuotteita ajattelin kyllä käyttää, mutta ei sokeria eikä viljaa missään muussa muodossa kuin aitokaurahiutaleina. Ja pahemman luokan sokeriholistina vähän taas hirvittää. Vuosi sitten kuukauden täysin sokerittoman (siis ei mitään valmisruokia tms. jotka sisältää piilosokereita) ruokavalion jälkeen oli ihan hirmunen himo karkkeihin. Ja kun sitten söin, niin hitto kun maistu pahalta. Tosin toikaan ei pitkään jatkunut. Eli parissa viikossa sitä taas "tottui" karkkien makuun ja himoitsi niitä entistä enemmän.

Nyt täytyy kyllä myöntää, että eilen tuli hairahdettua syömään pari suklaakonvehtia. Kun rasiassa vielä muutama oli niin enhän mä malttanu olla syömättä :) Ja kun oli kauhee nälkä eikä mitään valmista... Se on just toi kompastuskivi. Eli kun tulee töistä kotiin eikä ole mitään valmista evästä niin sit sitä tulee syötyä mitä sattuu. Toisaalta porkkana on aika hyvä makeanhimon sammuttaja. Ja mun uus suosikkini; turkkilainen (jep, erittäin rasvanen) jugurtti ja pakasteesta sulatetut marjat. Ihan parasta!! Ja tuota juguakaan ei tartte kuin muutaman ruokalusikallisen kun on niin täyteläistä.

Mutta näillä mennään... Broiskua, kalaa, punasta lihaa, salaatteja ja pottujakin jonkin verran... Tänään on luntsiksi tarjolla tomaattisilakkapihvejä, veneperunoita ja salaatti-tomaatti-kurkku-paprika salaattia. Maistus varmaan sullekin :)