Elämä on

joskus aika hassua.. tai en mä tiedä onko hassu oikee sana jos itkettää? Siis sain siltä Aussilandiassa asuvalta kaverilta just kirjeen. Ja kaikki mitä kirjotti oli ihan ihanaa. On löytäny elämänsä miehen ja asiat sujuu vallan mainiosti. Mitä nyt pieniä viisumin päättymis ongelmia on. Ja sit mua itkettää se, että toisella menee kaikki hyvin? Noh, ehkä se ei kuitenkaan oo se mikä itkettää vaan se, että tää näyttäs nyt siltä, että toi ihminen jää tuonne maailman toiselle laidalle pysyvästi.

Me oltiin Helsinkiin muuttaessa kämppiksiä 2 ja puoli vuotta ja senkin jälkeen nähtiin tai soiteltiin päivittäin. Ja nyt yhtäkkiä yhteydenpito onkin aika satunnaista. Lähinnä naamakirjan kautta sillon harvoin kun satutaan yhtä aikaa oleen paikalla. Toisaalta on ihan ihanaa saada kunnon etanapostia ja kortteja ja totta kai oon ilonen, että sillä on kaikki hyvin. Kun erinäinen määrä vastoinkäymisiä on jo kohdannu aiemmin. Mutta hitto, kai mä saan olla kuitenkin vähän surullinen siitä, että mun yksi parhaimmista ystävistä muutti noin kauas... Niisk...

Ja sikäli hassua, että ei tollanen naamakirjassa kuulumisten vaihtaminen oo yhtään niin liikkistä kuin saada ihan aito oikea kirje jonka toinen on käsin kirjottanu. Niin paljon henkilökohtasempi. Vaikka periaatteessa on noi ihan samat asiat mulle jo virtuaalitodellisuudessa kertonukin.. Taidanpa kirjottaa takas oikeen kirjeen :)