Jumittaajumittaajumittaa

Sarjassamme vinkee fiilis... Eilinen fysioterapeutilla murjottavana käynti tuntuu saaneen aikaan sen, että oikeen puolen lapa on ihan kohtalaisen ok. Ei jumita ihan niin pahasti kun aiemmin. Mut vasen puoli onkin sitten entistä jumimmassa. Yöllä herätessä tuntu et joo, ihan ok. Hengityskin kulkee helpommin. Mut sit aamulla työmatkalla totesin, ettei niin taida ollakaan. Mut ehkä se tästä. Eihän noi hieronnat sun muut koskaan heti auta.

Oon tässä pohtinu et jospa hankkisin uuden patjan sänkyyn. Siis sen joustinpatjaosuuden. Tuntuu olevan liian pehmonen mun selälle. Tuosta sitten puhuin sille neurologille ja se totes vaan et ihan turhaa. Sängyn pehmeydellä tai kovuudella ei o todettu olevan minkäänlaisia lääketieteellisesti todettuja vaikutuksia siihen missä kunnossa selkä tai hartiat tai niska on. Toisaalta tajusin myös sen, että ei mun tartte uutta sänkyä ostaa. nimittäin kun mulla on sellanen ns. jenkkisänky jossa sen joustinpatjan alla on kaks kasikymppistä runkopatjaa. Eli siis heivaan sen joustinpatjan h**vettiin ja laitan petarin runkopatjojen päälle ja tadaa, uus kovempi sänky. Näin helppoo on säästää rahaa. Toisaalta sit tulee ongelma siitä et mihin hittoon mä raijaan sen joustinpatjan. Tollanen 160 cm levee ja 200 cm pitkä joustinpatja kun ei ihan noin vaan mahhu seinän viereen pystyyn :) Ehkä mä testaan tota nukkumista eka ilman sitä ja jos on hyvä niin myyn sen ylimääräsen sitten vaikka jollekin hyväuskoselle hölmölle huuto.netin kautta :) Kun halvalla saa :)

Tällä hetkellä mä odottelen iltaa. Pitkästä aikaa (eli noin kuukaus) nään kaveria. Se on kumma kun sitä on niin "kiireinen" ettei muka ehdi koskaan tavata. Nää syöminki-juomingit pitää sopia viikkoo etukäteen et sit ehtii ja sopii aikatauluun. Ihan niinko mulla ois oikeesti jotain kauheen tärkeetä... Totta on, että tälläkään viikolla en oo ehtiny yhtenäkään päivän suoraan töistä kotiin kun oon raahannu luuni salille ja eilen sinne neurologille. Mutta ei niinkun oikeesti mitään niin tärkeetä etteikö vois siirtää jos ois jotain tollasta tärkeetä niinkun ystävien tapaaminen.

Mä olin muuten eilen illalla nukkumaan mennessä ihan suru puserossa. Tuli ihan kamala ikävä kummityttöä. Hassua kyllä. Ehkä vika on siinä et se on tällä hetkellä ainoo "ihmissuhde" jossa pidetään kädestä kiinni ja tehdään juttuja yhdessä :) Tai sit mua alkaa vaivaamaan vauvakuume?!!? Vaikka toisaalta ei kyl oo yhtään sellanen olo et haluisin olla raskaana ja pukata vauvelia sit maailmaan. Juuei... Mut toisaalta ois niin ihana asua lähempänä tuota kummityttöä. Kun toinen kasvaa niin hirmusta vauhtia. Jouluna hirvitti melkein kun sillä oli päällä sellanen ihku vaaleenpunanen verkkuriasu ja hiukset saparoilla. Oli niiiiin ison tytön näkönen et ois tehny mieli komentaa olla kasvamatta enää.