Oon kerrankin ajan hermoilla

kun lukasin viikonloppuna opusken nimeltä Bagdadin prinsessa. Ja juu,ei mitään havaintoa kuka sen on kirjottanu. Mä kun en ikuna muista lukemieni kirjojen kirjottajien nimiä. Monasti onnellisesti unohdan jopa teoksen nimenkin.

Mutta siis, tuo kyseinen ystävämme Saddamin rakastajattaresta kertova opus oli jopa aikas hyvä. Se oli noin niiko kirjakerhon kuukaudne kirjana, ja muistin asian kun perjantaina juttelin siitä meitin työpaikan hierojan kanssa. Kävin sen sitten kotimatkalla hakemassa myymälästä ja eipä sen lukemiseen kauaa aikaa tuhlaantunu. Sen verran tempaava juttu oli. Ja se mistä erityisesti tykkäsin oli, että siinä ei mässäillä väkivallalla. Oon lukenut näitä fiktiivisiä kuvauksia Afganistanista jne ja niissä kyllästyny siihen, että vaikka teksti muuten on enemmän tai vähemmän ympäripyöreetä niin väkivalta- ja pahoinpitely kohtaukset sitten kirjataan oikein mahdollisimman tarkkaan. Joten tämä Bagdadin prinsessa oli sinällään hyvinkin "piristävä" opus. Tosin ainakin kirjan "vihjailujen" perusteella noihin asioihin olisi voinut paneutua paljonkin, mutta ehkäpä itse päähenkilön oman jaksamisen ja muistamisen halun kannalta noin todellakin on parempi.

Ja täytynee sanoa, että ainakin mun osaltani tuo rakastajatar saa kaiken sympatian. Toki voihan hän kaunitella asioita, mutta toisaalta toteaa itsekin, että siinä maassa ja siinä tilanteessa on vaan pärjättävä miten parhaaksi katsoo... Kun vaihtoehdot on joko kuolla tai sitten tasapainoilla hullun diktaattorin valvonnan alaisena.. ja siinäkin tapauksessa päästä hengestään jos tekee yhdenkin virheen...