Punapäiden on helppo hymyillä

Vaikka punanen onkin purkkipunasta :) Innostuin taas keskiviikko iltana pistämään lisää väriä päähän. Ihan hetken mielijohteesta. Pumppi-tunnin jälkeen kävin kaupassa ja hokasin, että 7 eurolla sai väripurkin. Eipä olekaan ihan omatoimisesti tullu muutamaan vuoteen värjäiltyä kutreja. Ensin näytti siltä, että lopputulos on jotain porkkanan ja Camparin välimaastoa. Onneks sit hiusten kuivuttua väri asettu ihan nätisti. Melki saman värinen kun noissa joissain kuvissa just värjättynä. Eli pääsin lähestulkoon samaan tulokseen kun kampaaja. Että mä olen hyvä.. Tai siis, jätetään mainitsematta se, että pilasin värjätessä yhden mekon jonka valkoseen kaulukseen tipahti väriä.. ja sit pyyhkeen jonka kyllä onneks onnistuin saamaan puhtaaks. Mekko on kyllä onneks sellanen kotokäyttöön vaan tarkotettu joten suurempaa vahinkoa ei sattunu :) Pieni hinta piristyksestä. Alko jo nää kutrit olla sitä luokkaa v-mäiset et olin valmis leikkaan lyhkäseks jälleen. Mutta, ehkä näiden kanssa taas vähän aikaa jaksaa.. Hiuksia kyllä lähtee siihen malliin, että kohta oon kalju. Son kai joku sukuvika.. Siis se, että mein suvussa hiusten elinikä tuntuu olevan lyhyt. Täti ei pysty kasvattaan pitkiä hiuksia kun tiettyyn pituuteen yltäessään alkaa hiukset tippumaan.. Ja sama näköjään on mullakin.. Mutta mä taistelen :) Täytyy ottaa näihin joku kikkura-käsittely niin ois vähän helpommat... Tai jotain... Ei mitään afro-kikkuroita mut joku tyvikohotus vois tehdä terää...

Apuva, lounastauko kutsuu...