Tää lomalta

paluu on tällä kertaa ollu aikas rankkaa. Jo se, että onnistuin saamaan sen hiton lenssun reissussa ois ollu riittävästi, mutta siihen päälle vielä noi alkuviikon paukkupakkaset niin molen ihan loppu. Pari päivää kykenin oleen töissä, pääosin ihan vaan siks et oli pakko. Ja sit parin päivän saikulle. Niin nokka tukossa ettei enää duactit eikä nasoliinitkään auttanu pitään klyyvaria auki yöllä. Joten nukkuminen jäi aika vähiin. Töissä varmaan ollaan ihan onnesta sekasin kun eka oon pari viikkoa lomalla ja sit heti perään parin päivän saikku. Mut fidu mä ala puol kuntosena siellä istumaan ja tartuttamaan muita. Ja siihen päälle sit saamaan vielä jotain jälkitauteja. Varsinkin jos vielä onnistun selviämään ilman poskiontelotulehdusta niin nou hätä.

Mielenkiintosta on se, että tää on itseasiassa vielä varsin lievä versio tästä taudista. Naapurihuoneen aussi on saanu tän kymmenen kertaa pahempana. 7 päivää kuumeessa, ja oksentanu normi flunssan lisäksi. Joten pitänee olla tyytyväinen et itsellä jääny perus lenssun ja helvatunmoisen väsymyksen tasolle.

Tosin musta tuntuu että edelleen elän osittain thaimaan ajassa. Täällä kun alkaa ilta pimeneen niin tekis mieli mennä saman tien nukkumaan. Eli sikäläiseen kympin aikaan ja sit taas hyvissä ajoin herää ekan kerran. Mutta ehkä tää tästä pikkuhiljaa korjaantuu. Tosin asiaa ei kai auta yhtään se, että mulla on ihan hillitön ikävä sinne takas. Kotiinpaluu oli paljon pahempi kulttuurishokki mitä sinne meno.