Viisumit...

Pitäisköhän ihan käydä viemässä suklaatia Suomen Thaimaan lähetystöön... Kun sain viisumit pois sieltä vartissa. Siis sen normaalin neljän päivän odottelun jälkeen. Ja sen jälkeen kun olin eka ollu viemässä niitä ja ensin mamma totee siinä luukulla että nämä puuttuu. Eli osote Thaimaassa ja takaaja Suomessa. Noh, nehän sitten keksin siihen kun kerran enolle ja sen kaverille viisumeja olin hakemassa. Mutta sitten täti jatkaa sitä tarkastusta ja totee että "kopio passista". Eikä tule kuuloonkaan, että ne siellä vois, edes maksua vastaan ottaa mitään kopioita. Onneks sentään työpaikka on lähellä sitä keleen lähetystöä niin ei muutakun kipitys takas töihin, kopiot passeista ja kipitys takas. Sitten se täti otti hakemukset kiltisti vastaan. Ja mä olin siinä vaiheessa jo pirun pahalla päällä. Mietin mielessäni et otan helkkari sata kopiota kummastakin passista ja kiikutan niille. Et valkkaa siitä sit. Eiköhän kopiot riitä :) Vähän kyllä pelotti, kun sen toisen takaajaks suomessa suunnilleen keksin nimen. Tai no, tiesin et on herran poika jonka nimi on jotain T:llä alkavaa. Raapustin paperiin että Tomi ja kävi sit ilmi et ois ollu Tuomas. Mutta näemmä sillä ei ole pskankaan väliä. Ne siellä lähetystössä mitään tarkasta. Eli viisumit on nätisti plakkarissa ja herrat pääsee matkaan. Ja tää oli vika kerta kun teen yhtään mitään muuta ku vien noita hakemuksia lähetystöön. Herrat saa ihan itse täyttää hakemukset ja ottaa kopiot sun muut proopuskat. Menee hermo noiden thaikkujen niin ylen ystävälliseen ja iloseen palvelualttiuteen.. Daa'ah... Jännää sinänsä, että siellä thaikuissa ne eukot on niin ystävällisiä ja palveluintosia mut näemmä menee niin, että kun ne pääsee sieltä pois niin näyttävät sen "oikean karvansa". Voi sitä onnea niillä äijillä jotka on kuskannu "tottelevaisen ja kuuliaisen ja aina palvelualttiin" thaikkunaisen Suomeen :)