Contour

Tänään tuntui että puhelin soi taukoamatta. Jos sama meno jatkuu huomennakin käyn poliisilaitoksella valittamassa.

Tietysti itsekin soitin pari päivää sitten lähetteessä olleeseen ilmeisen vanhaan ja nykyisin siis hyvinkin väärään numeroon, mutta kun itselle tuli muutaman minuutin sisään kaksi puhelua joilla tavoiteltiin ihan eri henkilöä tulin siihen tulokseen että joku on tahallaan tai vahingossa täyttänyt jonkun yhteystietokaavakkeen minun numeroni kanssa ja nyt sitten kaupataan milloin mitäkin.

Ensimmäinen soitto tuli kuulemma Mikkelistä- kaupungista josta en taida tuntea yhtään elävää ihmistä ja toinen yritti intoa uhkuen myydä jotain kolesterolia alentavaa jollekin Martille.

Olisi ollut edes joku paritteluikäinen nainen siellä puhelimen toisessa päässä niin olisin sitten Toimi tyylillä ehdotellut että tulisi kyntämään hieman liian kosteaa lähdepeltoa, äestämään lyhyttä ja kapeaa sarkaa, sekä tietysti kylvämään siementä vakoon vaikkei mitään kasvaisikaan siemenen päälle tulevan kuorettumisen vuoksi. Perunoita olisi kolme säkkiä ja kahden istuttava kylvökone odottamassa koeajoa.

Aamun aikaisesta lähdöstä huolimatta olin työmaalla vasta puoli kahdeksan jälkeen. Näin siksi kun noudin nostoliinan ja kävin nostelemassa parit suursäkit.

Suottahan minä sinne kiirehdin, mutta hyvä puoli oli että ehdin käydä välissä katkaisemassa yhden tien- huonoa taas se että asiakas ei ollut kotona, joten en tiedä koska saan laittaa liittymän taas umpeen.

Sitä ennen olin jo purkanut tilapäisliittymän.

Nyt on kuitenkin kädet sen oloiset että on aika laittaa tietokone kiinni. Joku valopää oli valanut kahden lämpötolpan kaapelit betoniin lähes 20 cm sisälle jalan putkeen asti. Ei varmasti tunti riittänyt kun ne piti sieltä väkisin irti saada vasaralla ja taltalla. Kivikautista touhua, mutta yhtä kauan olisi kestänyt hakea sähköisiä piikkaustyökaluja.

Melvaaminen- ei kai parempaa sanaa ole saven, turpeen, hiekan ja juurien liikuttamiselle pitkin märkää peltoa. Toiveissa olisi että noin satakunta metriä uutta salaojaa toisi helpotusta niin kyntöön, kylvöön kuin lietevaunun vetoonkin.

Joka tapauksessa ainakin päisteajoja ja jyrkkiä käännöksiä tulee jatkossa vähemmän ja sen luulisi vähentävän maan tiivistymistä.

Tänään meinasin ajaa nokkakolarin paloauton kanssa ja aika lähellä oli myös kohtaaminen poliisin kanssa. Olin hetkeä aikaisemmin vastannut puheluun jossa kerrotiin rekan olevan jumissa rakennuksen sisällä ja tietysti kello oli jo sen verran paljon ettei kahta pientä tulppaa noin vain olisi saanut kaupasta haettua. Oli siis kesken kippauksen napsahtanut lavalukon lukkoventtiilin vierestä nippa poikki. Jossain muussa paikassa kippaus ja purku olisi saatettu viedä loppuun, mutta tuolla käynnistyi välitön öljyn imeyttäminen, homma seis ja tulppia etsimään.

No minä sitten puoli kilometriä menin Suzukin luokse suurimman osan matkasta juosten, kirosin ajovarusteiden puuttumista. Suzuki lähti ensimmäisellä polkaisulla käyntiin ja siitä sitten mutkaista pikkutietä vikapaikkaa kohti.

Matkalla on kaksi lähes 90 asteen mutkaa joista jälkimmäisen takana tönötti paloauto. 50 km/h mittarinopeudesta jouduin jarruttamaan oikein kunnolla kun sokkona ei voinut vastavaloon lähteä suoraan ohittamaan. Paloauton takana oli poliisi ja poliisiauto ja ilmeisesti koko ruletin syynä oli tieltä jonkun onnettoman pihaan suistunut kaiketi punainen mazda 323 / 3 sedan?

Sitä ennen olin katkaissut ja korjannut yhden tiilisalaojaputken ja hakenut levittimen ja kokolailla laittanut sorastuksineen maahan koko kelallisen riepppaasti tiiliputkea isompaa muovista versiota.

Päivän alkajaisiksi unohdin ottaa polttoainetta mukaan. Muistin sentään vaunun tankata ja perillä jouduinkin sitten vain odottamaan hetken arkkitehdin saapumista.

Kaikesta epäilystä ja miettimisestä huolimatta suodattamo saatiin paikoilleen jokseenkin järkevään korkeuteen ja niin ikään järkevillä määrillä soraa. En yhtään epäile etteikö tulisi normaalioloissa toimimaan pitkälle seuraavalle vuosikymmenelle.

Polttoaine jäi hakematta myös lounastauolla, mutta sen verran hidasta ja kevyttä hommaa oli täyttövaihe ettei loppumista tarvinnut pelätä vaikka päivä hieman venyikin.

Viime yönä tähän aikaan päivästä oli lihaa sulamassa ja aamuyöllä uunissa. Hyvää tuli, mutta ei pärjännyt päivän hirvelle. Saman talouden "vanha emäntä" opetti televisiossa muistaakseni jäniksen valmistusta ja itsekin yhden version maistaneena mietin jo paluumatkalla mahtaisiko yhtä hyvää syntyä jos jänö tämähtäisi matkalla renkaan alle.

Olen näet kahdesti osunut jänikseen ajoneuvolla. Ensimmäisen kerran kevytmoottoripyörällä ja siitä selvittiin ilman käyntiä vakuutusyhtiössä. Auton kanssä kävi huomattavasti huonommin, koska ilmeisesti paritteluaikaan tielle hyökkäsi kaksikko ja sain väistettyä vain toisen. Niinkin pieni eläin tekee yllättävän suuren vaurion muovipuskuriin.

Aamulla teki mieli jäädä nukkumaan pitkään, mutta työn touhusta itseni silti löysin. Harkot saatiin nosteltua ja suodatuskenttään tarvittava pituus.

Joku vanha isäntä oli käynyt ihmettelemässä kaivannon syvyyttä, mutta ei siinä minun mielestäni mitään ihmeellistä olen jos putket ovat viemärikaadolla ja rinteeseen tehdään niin väkiskinkin toisesta päästä tulee syvä. Poikkisuuntaan tekemällä olisi tullut vastaan joko raja tai kallio, joten näillä mennään. Toki kaivanto on matalasta päästä 30 cm syvällä, koska alkuperäinen idea oli alittaa antura murskeen alta eikä heti anturan alta.

Sitten jo matkalla saunaan puhelin soi ja vanha isäntä kaipasi br-nostimia- no kuten sanoin hänelle jo päivällä ne olivat edelleen samassa paikassa ja näkyvillä.

Aamu meni töissä vaihteeksi ilman minkään sortin herätyskellolähtöä. Töihin pääseminen olikin sitten luku sinänsä kun Suzukilla ei ollut tänä vuonna vielä varsinaisesti ajetttu ja ajovarusteitakin joutui etsimään sillä seurauksella että kun tämäytin oven lukkoon puuttui jotain varsin oleellista eli hanskat.

No lähdin siis siirtymälle ilman hanskoja ja sen kyllä tunsi jo heti ensimmäisen kilometrin jälkeen, mutta mutta ja kolmannen kerran mutta... Pikitien keskellä olikin joltain pudonnut nahkakäsine. Sen poimin siitä ja yhden hanskan voimin pääsin huoltoasemalle. Huoltoasemalla viereeni kaarsi valkoinen BMW farkku jonka takakontissa oli ilmeisesti isomman seurueen viikonlopun eväät- tai perheen... No joka tapauksessa nainen oli nuori vuosimallia 89 ja kaunis. Tankkauksen lomassa sitten kysyin paljonko se auto kuluttaa ja totesin että taitaa suzuki olla kaksi kertaa vanhempi kuin nainen ja melkein yhtä kaunis. Kun vuosimallit oli selvillä ja se "hyvin pelaa" oli aika poistua.

Sitten pujottelin kuorman pihaan, ihalin "muskelivenettä ja poistuin pikapikaa toiselle työmaalle.

Siellä oli menossa portaiden teko ja pääsuunnittelija oli poistunut keskuudestamme hautajaisiin. Näin ollen ehdin auttamaan viimeiselle pätkälle sekä mitoitukseen että kasaukseen.

Oli kuulemma aiheellinen kysymys kun kysyin onko muita sirkkelisahaustaitoisia...

Nyt mietityttää pari naamaa- siis sellaista jotka näin, näyttävät todella tutuilta, mutta ei löydy nimeä muistista.

Aamu voi joskus olla todella paskamainen. Se päivä oli tänään. Syynä oli ihan vaan muovilaatikko jonka olin mukamas hukannut ja kuitenkin se oli juuri siellä missä pitääkin.

Vein sen sitten perässä, kävin tankkaamassa ja koskapa hämärästi muistelin että la saattaisi olla ruuvaustalkoita tiedossa menin kahdeksaksi kaupan oven eteen.

Ensimmäiseksi ovia aukomaan ja joitain muoviroskia poimimaan riensi pitkät vaaleat hiukset tuulessa hulmuten kaunis nuori nainen. Sitten ihmettelin kuinka kaupasta tuli ulos asiakas. Olin kyllä auton kellon mukaan menossa sisään ihan oikeaan aikaan, mutta näköjään pieni säätö olisi paikallaan.

Kaksimielisesti ajatellen pieni säätö kiinnostaisi muutenkin. On muuten kumma juttu että joko näyttää niin upealta heti aamulla. Tietysti itsellä oli siinä vaiheessa takana reilut 70 kilometriä ja aamupala syömättä, mutta oli miten oli niin joka tapauksessa liikkeen valaistus ei tuo kauneutta yhtä hyvin esiin kuin aamuinen aurinko.

En sentään niin paljoa sokaistunut että olisin unohtanut ostaa sen kaipaamani akun.

Sieltä taas harkkoja nostamaan ja vasta puolen päivän tienoilla varsinaiselle työmaalle.

Siellä tilattu oja syntyi helposti ja nopeasti, mutta toisena työvuorossa ollut liittymän purku veikin sitten pitkälle iltaan asti. Hyvä puoli purkusuorituksessa oli että orvoksi jäänyttä koloa varte oli vieressä täytemaata reilumpia määriä. Jopa niin paljon että sillä päästää tekemään puintireitti ojasta yli.

En muista milloin olisi ajanut MF traktorilla. Tänään ajoin ja kirosin kun en saanut vetokoukkua laskeutumaan. Viputekniikka oli ihan ok, mutta ei enää siinä vaiheessa päivää uskaltanut kunnolla vetää lukitustangosta.

Tänään oli hyvä päivä. Ainakin se oli hyvä sen osalta että sakosäiliön asennuksesta tuli mallikelpoinen ja putkilinjastakin ihan hyvä kiitos arkipyhän ahertajien. Siis nimenomaan monikossa ahertajien, koska täysi miehitys oli jonnekin kahden nurkille iltapäivällä ja sitten vielä iltavuoro rikkoi kivet ja puhkaisi tien.

Muutama vuosi sitten kelien huonontuessa kuulin ilmaisun pitkää päivää- no onhan se päivä pitkä silloinkin kun se alkaa viideltä työmatkalla ja päättyy viideltä iltapäivällä kotopihaan, mutta pidempi on kun on yhdeksästä yhdeksään työmaalla käymättä välillä juhlissa. Sitten taas toisaalta- ei työpäivän pituudesta ole mitään hyötyä jos ei tee mitään.

Mistä siis löytyy se optimaalisen tehokas työpäivän pituus?

Aamulla puhelin soi kesken unien. Osasin sitä odottaa ja oikeastaan ihan hyväkin että soitti. Työmaan tavarat saatiin siis oikeaan osoitteeseen.

Sitten tein perävaunun lastauksen ja menin koko päiväksi torjumaan tulvaa. Samalla totean että jos ojista huolehtiminen kuuluu vuokralaiselle niin se pitää huomioida vuokrasopimuksessa ja jos sopimuksen pituus on yksi vuosi niin mistä löydetään sellaisia vuokralaisia jotka sen vuoden aikana suostuisivat investoimaan (sala)ojitukseen, kivien raivaamiseen/keräämiseen, peltotien/siltojen kunnostamiseen.

Tietysti sopimukseen voisi tehdä purkupykälän joka huomioisi vuokralaisen tekemät investoinnit- varsinkin sellaiset jotka vähennetään verotuksesta poistoina. Näin siksi että mitä järkeä on investoida jonkun toisen viljelemään maahan tai metsittettävään/luonnonhoitopeltoon.

Jo viidessä tai kymmenessä vuodessa alkaa olemaan järkeä.

Mitäköhän voisi vastata talouskurista lipsumisesta varoittamiseen- "Juu me erotaan niin saadaan kuudessa vuodessa kurssi käännettyä"

Olikohan kotimaisen pikaruokaketjun johtaja tänään äänessä radiossa? En kuullut koko juttua, mutta sen kuulin että oli saanut vaimoltaan luvan MB:n vaihtamiseen oliko peräti uuteen S-sarjalaiseen.

Hän siis puhui sääntelystä ja siitä kuinka periaatteessa samaa ruokaa myydään teltassa jota ei tosin saa muutamalla kympillä ainakaan uutena ja kun samaa ruokaa myydään ravintolassa on kiinteistöön sijoitettava jopa miljoona.

Näin ollen kiitos vaan EU ja kaikki muut kynänpyörittäjät toinen remontoi käsienpesupisteitä ja esteettömiä käymälöitä ja toinen toivottavasti pesee edes omat kätensä ennen kuin luovuttaa pyttipannua pahvilautasella.

Eikä kaupassakaan ole ihan kaikki kohdallaan kun puhutaan ruokavalikoiman 20- kertaistumisesta. Mitä järkeä on tuottaa niin valtavaa valikoimaa yhteenkään kauppaan hyllyyn seisomaan ja pilaantumaan?

Eikö millään onnistuisi suppeampi valikoima ja sitten vaan sinne palvelutiskille ne eksoottisempien ruokien tilaukset noin viikkoa aikaisemmin. Tietysti vaihtelu on ok, mutta se ei tarkoita että jokaista elintarviketta täytysi olla joka kaupassa vuoden jokaisena päivänä.

Tänään oli sen verran poikkeuksellinen näkymä työmaalla että täytyi oikein pysähtyä. Oli näet nainen betonia rahtaamassa ja oikein hienosti suoriutui, vaikka kuulemma vähän saisi joku korjata ohjaustehostinta.

Toiselle työmaalle selvisin vasta lounaan jälkeen, mutta se alkoikin sujua varsin sukkelasti ja siellä odottelee ahkeraa putkittajaa erinäinen määrä ojia.