Blogi

Siihen lopputulokseen sitten tulin pitkällisen itsetutkiskelun tuloksena (jee ainakin kaksi sekuntia meni tohon päätökseen)
No tänään ainakin opin sen, että mun olis parempi pysytellä vaan ihmisten ilmoilla (toisin ku muutaman muun cityläisen, kuulemma) tää yksin kotona olo ei vaan kertakaikkiaan sovi mulle...
Pitäsköhän laittaa toi makkari vuokralle niin olis seuraa ? Tosin mun tuurilla sen vuokrais joku erakko, joka tulis sieltä esiin vain silloin kun olen varmasti poissa. No kai tääkin helpottaa kun pääsee takas duuniin ja on sieltä tullessa aina niin väsyny ettei jaksa ees aatella mitään..kun mulle toi aattelu ei kerta kaikkiaan sovi.

Sitä mennään sitten laidasta laitaan joko ei nukuta tai sitten vedetään lääkekoomassa..millä sitä löytäis sen välimuodon ? Tai kai se löytyy kun ny taas elimistö tottuu tohon isompaan annokseen..kunnes ollaan taas siinä tilanteessa että se ei auta. No ei maalata piruja seinille. Viime yö meni tosiaan nukkuessa, tosin hyvin levottomia ja todentuntuisia unia nähden. Jossain vaiheessa havahduin sen verta, että tajusin itkeväni unissani. No ainakin nukuin..Kipuihinkin meni hieman ylimäärästä lääkettä, mutta eipä ne paljoo helpota.
Ottaa vaan päähän se, että kaikki tuo vie mielen niin alas, että oikein mikään ei huvita ja mitään ei jaksa tehdä. Ja kuulemmma kuulostan kauheen tylyltä ja vihaselta vaikka siitä ei ole kyse. Toivottavasti vaan ihmiset ympärillä jaksaa kyllä mä taas jossain välissä tästä piristyn.

Taas on vähä sellanen fiilis, ettei oikein mikään jaksa kiinnostaa eikä oikein mitään jaksais tehdä.
Tyhmät ajatukset kiertää ja jo niiden takia pitäs keksiä jotain muuta.
Jos olisi rahaa niin lähtisin johonkin muualle vähäksi aikaa..alkaa ahistaan tää kotona olo..

Eli pikkuhiljaa alkaa taas toi valvominen olla niissä mitoissa, että kohtaa sekoo pää..siis vielä pahemmin. No huomenna pitää soitella lekurille, että mitäs ny tehään kun ei ne uudet lääkkeet sitten vieny kipua eikä tuonut unta. Ilmeisesti edellisellä kerralla mulla on ollu joku toinen lääke päällä, jonka yhteisvaikutuksesta väsytti niin pirusti.
No maanantaina on tosin soittoaika myös neurologille, jos se vaikka keksis si jotain kivaa..
Ärsyttää vaan itteä, kun ei jaksa tehä mitään ja sitten alkaa kiukutella vähä kaikille ilman mitään syytä.
Ja alkaa kelaan ihan kummia ajatuksia päässään ja muuta hauskaa.
Oli tässä päivässä onneksi jotain kivaakin: kaveri soitti ja kutsui kylään reilun parin viikon päästä :) (pitääkin miettiä tuparilahjaa) ja kirpparilta löysin ihqut varvastossut eurolla ! Niin siis eihän mun pitäny mitään kenkiä mutku ne oli niin halvat ja vaaleenpunaset :D

Mä olen aina ollu sitä mieltä, että en osaa leipoo pullaa. Melkistä aina niissä on ollu jotain vikaa. Tänään pitkästä aikaa upotin käteni taikinaan ja lopputulos oli (ainakin omasta mielestä) mahtava. Niin siis se teoria: Lopputulos riippuu siitä kenelle leivotaan. Nää pullat on leivottu rakkaudella hyvälle ystävälle, omalle kullalle ja lapselleni. Siksi niistä tuli niin hyviä :))

Mutinaa, jupinaa, kyyneleitä, vitutusta, pohdintaa kaikkee sitä on mahtunut tähän päivään..

..meinaan tässä sanoituksessa ;))

Klamydia: Pala Rauhaa

hei anna mun jäädä tähän yksin istumaan
tee ihan mitä vaan mee vaikka kotiis paapimaan
mä tarviin tän hetken tarviin tän hiljaisuuden
haluan palan rauhaa kuun siltaa katsellen

älä pelkää emmä tähän sammu

kyllä ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan

no liikaa meteliä mahtui viikkoihin edellisiin
nyt korvat piippaa mieli vajoo ajatuksiin sekaviin
tahdon tämän hetken ittelleni omistaa
taas huomenna oon vahvempi
mä voin taas kohdata maailmaa

hei älä pelkää emmä tähän sammu

kyllä ennen auringon nousua yöhän katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan

ja kun päivä valkenee mä voin taas palata entiseen
ja kun päivä valkenee sama rääväsuu taas virnuilee

ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
ennen auringon nousua yöhön katoan
ennen auringon nousua kotiin suunnistan
suunnistan

Niin ja otsikosta huolimatta en nyt taasen puhu tajuttomuuskohtauksista..tosin niistä sen verta, että perjantain jälkeen oon ollu ihan tajuissani..tai no yksi pieni eilen, mutta sitä ei lasketa..
Ei, kyllä nyt otsikossa mietin ihan omaa ajatusmaailmaani..kun jotenkin tuntuu, että omat käsitykset tietyistä asioista on niiin kaukana kavereiden ajatusmaailmasta. Tämä taas aiheuttaa sen, että onko parempi luopua omista käsityksistä ja olla pahoittamatta mieltään vai pitää niistä kiinni ja olla valmistautunut satunnaiseen vitukseen ? No oikeestaan toi on aika retorinen kysymys, koska ne jutut ja käsitykset on aikas syvällä mussa, ei niistä eroon pääse...
Juttelin niistä kyllä tänään ton "paremman puoliskon" kanssa ja onneksi se jakaa mun näkemykseni..ja oikeestaan mä sen jo tiesinkin etukäteen.
No pieniä asioita, mutta joskus nekin on niin tärkeitä.