Tästä piti tulla kertomus erittäin vaiherikkaasta viikonlopusta johon kuului ruusuja,orjia,alastomia kokkeja,cityläisiä,varastettuja takkeja,Pate Mustajärvi jne. Mutta juuri noiden vaiheiden takia univelka on niin kiitettävä, että en jaksa. Lupaukseni mukaisesti kuitenkin kehun hetki sitten syömiäni turkinpippuri-pikkuleipiä by Eloveenus. Kiitokset niistä, kahvista ja juoruilun kuuntelusta (tosin suurin osa juoruista koski itseäni..aika tylsää) :D
Oliskohan parasta ottaa ko. toiminto pois käytöstä ? Kun näköjään sekin saa pahalle päälle :) Samat ihmiset käy joka päivä eikä koskaan mitään suoraa yhteydenottoa tule..halooo ihmiset jos kiinnostaa tämä vaatimaton persoonani niin voi aukasta sen sanasen arkkunsa ja laittaa vaikka pikaviestiä..
Niin ja purkaus todellakin koski niitä stalkkereita joiden nimi päivästä toiseen ilmestyy sinne, enkä koskaan ole ko. ihmisten kanssa ollut missään tekemisissä (ja yleensä nämä ovat vielä niitä, joiden profiilista ei löydy yhtään mitään). Pitäkää tuNkkinne..mä menen nukkumaan.
Eikö niin ? Tää on niin ärsyttävä päivä kun olla ja voi.
Tai sitten mä oikeesti tarviin sen off-katkasimen aivoihin..vois aina sunnuntaiksi kääntää sen päälle. Niin tai sitten löytää se kuuluisa elämä..koska sunnuntait on ne päivät kun ajattelee liikaa, kaikki kaatuu päälle ja tuntuu yksinäisemmältä kun minään muuna päivänä. Ja silti on sellainen olo että ei edes halua puhua kenenkään kanssa, ei tee mieli vastata puhelimeen. Oikeestaan vaan haluis maata pimeessä huoneessa, peiton alla..Hitto..perutaan oikeesti nää sunnuntait..
Tämä päivä on näköjään tuonut paljon pohdittavaa. Aloin sitten taas miettimään asioita kun tässä koneella istuin ja erinäisillä palstoilla pyörin. Meinaan kun aika monelle vastailin: ei kiinnosta..en halua tavata jne.. Itsekin oikein pelästyin, että mitä mä oikein hommaan..eihän näin ihmisiin tutustuta. Josta sitten ajatukset johti siihen, että haluanko edes ylipäätään ketään elämääni ? Ja jos haluan niin miksi en edes suostu tapaamaan ketään ?
Toisaalta en kauhean huolissani siitä ollut ettenkö kuitenki olisi valmis parisuhteeseen kun vaan se oikea kumppani löytyy. Ja se taas pisti miettimään ja valitettavasti myös ikävöimään.
Mutta pitäsköhän sitä lakata ruikuttumasta, että ei ketään löydy, kun siihen itsekin on osasyyllinen ? Harvoin kuitenkin niin sattuu, että ihan kotoa haetaan :)
Luin tuossa deitti-ilmoituksia ja yhdessä kirjoitettiin näin: " en halua perinteistä parisuhdetta vaan molemmilla on oma elämä yhteisen lisäksi"
Heti alkoi kaksikin asiaa mietityttää tuon pohjalta. Ensimmäiseksi, millainen on perinteinen parisuhde ? Jokainen parisuhde on kai omanlaisensa..Tajuan toisaalta mitä sillä tarkoitettiin, mutta kuitenkin..
Toiseksi tuo että molemmilla on oma elämä. Ei kai mikään parisuhde tätä poissulje ? Mitä kirjoittaja oikeastaan hakee ? Lupaa muihin suhteisiin ? Vai vaan sitä, että ei olla 24/7 yhdessä ? Niin tiedän kyllä että nämäkin asiat selviäisi kun kysyisi häneltä itseltä..mutta oikeastaan aloin pohtimaan siltä kannalta, että mitä oikeastaan itse haluan. Olen ollut vahvasti sitä mieltä, että parisuhde jossa ei olla tiiviisti koko ajan yhdessä sopisi mulle juuri tällä hetkellä. Mutta onko se sittenkään niin, vai olenko vain saanut itseni uskomaan siihen ?
No tuon, että molemmilla on oma elämä, allekirjoitan kyllä täydestä sydämestäni. Edellisessä liitossa kun meillä toisella oli ja toisella ei ollut niin se ei ollut kauhean toimivaa. On aika ahdistavaa olla toisen elämän lähes koko sisältö ja siihen en halua enää missään tapauksessa.
Helppohan se on ilman parisuhdetta tai edes merkkiäkään siitä, spekuloida asioilla joita ei mahdollisesti tule koskaan olemaankaan..kaikkeen sitä ihminen enrgiaansa tuhlaa..
Niin..lähinnä sen takia, että kännissä sitten unohdin kipeän nilkkani kokonaan..lopputuloksena aivan hirveet säryt, noin kaksinkertaiseksi turvonnut nilkka ja viikko saikkua. Eniten tässä vituttaa se, että taas uusi paikka kipeytyi eli periaatteessa siis tautini on taas aktivoitumassa ja leviämässä. Nilkassa ei tulehdusta vielä ole ollut ennen tätä.Tai onhan se ilmoitellu jo tässä kuukauden verran aina välillä mutta olen saanu itteni uskomaan, että se menee kyllä ohi.. Tämä vaan taasen tietää mahdollisia lääkityksen muutoksia, niihin totuttelua, uusia sivuoireita..uutta labrakierrettä jne. Ei siis pelkän nilkan takia, mutta muutenkin on ollut paikat taasen huonommassa kunnossa eli tarttis varmaan tehdä jotain.
Aina nää hetket masentaa vaikka näihinkin kai pitäs olla jo tottunu kun taudin kanssa eläny jo 14 vuotta.Mutta aina sitä vaan toivoo ja uskoo, että jos se vaikka oliskin pysähtynyt..ja paskan marjat.
Ja tietenkin kun yksi asia masentaa niin muutkin asiat alkaa vaikuttaa vuoren korkuisilta ja sitten vasta masentaakin..taitaa viikko mennä tehokkaasti sängyssä maatessa ja surkutellessa itseään, itkemässä tyynyn märäksi ja kaikkee muuta yhtä hauskaa..
Nyt sitten lähti muuttoauto pihasta..jäljellä jäi tyhjä huone täynnä roskia ja vielä muutama orpo pahvilaatikko, jotka kuulemma noudetaan joskus..
Nyt kai sitten mun pitäs alkaa siivoon ja siirteleen omia kamojani mutta se ei todellakaan ole tämän päivän asia. Ehkä huomenna.
