Blogi

Aloin ensin kirjoittaa tuonne keskusteluun: "Läskin lähettiläät", mutta siitä muodostui niin henkilökohtainen tilitys, että päätin siirtää sen tänne. Tuossa keskustelussa puhuttiin paljon siitä, kuka on oikeasti lihava. Kyllä mä koen itseni lihavaksi sekä nyt että silloin kun elopainoa oli 20 kiloa enemmän. Tuo keskustelu laittoi mut myös leikkimään BMI-laskurilla. Masentava juttu. Vaikka painaisin saman verran kun 18-vuotiaana, niin silti tuo paholaisen keksintö väitti, että mulla olisi "lievä lihavuus". Kuka helvetti on keksinyt tuollaisen termin ? Miksi ei voi sanoa lievä ylipaino ? Paitsi, että mulla tuohon aikaan kyllä ollu sitäkään. Ihmekään jos nuorisolla on hieman vääristynyt käsitys siitä mikä on normaalipainoa. Mutta todellakin, jokainen kait saa olla sen painoinen kun on. Tai missä viihtyy. Sairaalloisen lihavat on sitten ihan asia erikseen.
Ja pakkohan se nyt on vielä yksi asia tuoda esille vaikka säälittävää kuulemma on vedota sairauksiin. Tosiasia vain omalla kohdalla on, että kilot kerääntyi sinä aikana kun lääkitys turvotti ja kasvatti ruokahalua, kilpirauhasen vajaa toiminta hidasti aineenvaihdunnan (mulla kun koko elin oli päässyt surkastumaan pois..) ja vielä perussairaus kipuineen estää välillä liikkumisen. Hyvähän siinä on tulla sanomaan, että lihavuus on ihan omaa syytä.. Tosin en kiellä sitäkään, että herkutkin maistuu, mutta tiedän myös sen, että ne maistuu järkevissä määrin ja ne ei edes mitään kiloja toisi jollei olisi muuta taustalla.
Onneksi kaikesta huolimatta mua on paiskattu suhteellisen positiivisella mielenlaadulla.En mä jaksa tollasia murehtia :)

Niin ei siis mulla ole, mutta kauheen monella ympäristössä näyttää olevan. Kun mä en millään tahdo ymmärtää nuoria, jotka koko ajan hokevat olevansa vanhoja. Kuinka niillä on ikää niiiin paljon ja kuinka keski-ikä lähestyy jne. Ja kyseessä on siis reilusti alle kolmekymppiset !!! Ei siinä muuten mitään, mutta ku itella alkaa hiipiä tunne, että mussa on jotain vikaa kun en suostu tuntemaan itseäni vanhaksi. En näe itseäni keski-ikäisenä. Enkä edes muista, että mulla olis koskaan ollu tuollaisia tuntemuksia. Eli onko mussa jotain vialla ??

Viime yönä taasen valvoessani ajattelin kokeilla vanhaa konstia ja laskea lampaita. Siitä touhusta voisi kyllä joku psykiatri repiä isot rahat kun alkaisi tätä analysoida:
Yritys nro 1:
Ensimmäinen lammas kieltäytyy hyppäämästä aidan yli. Sitä siinä sitten mielessäni houkuttelen hyppäämään, mutta se vain pudistelee päätään.
Yritys nro 2:
Yritän kuvitella mielessäni kuvaa oikeasta lampaasta ja yhtäkkiä niitä onkin kauhea lauma mun ympärillä ja yritän siinä sitten epätoivoisesti laskea niitä. Kauhea stressi eikä unesta todellakaan tietoakaan.
Yritys nro 3:
Mieleeni juolahti Late Lammas (ja siinä samalla Tuonis). Se nyt ainakin on söpö animaatiohahmo, laskenpa niitä. Juu alku sujui oikein hyvin, Latet hyppivät kiltisti aidan yli ja sain laskettua niitä ainakin kymmeneen. Sitten vauhti vain lisääntyi ja ne alkoi pomppimaan niinkuin kumipallot ja taas kauhee stressi niiden laskemisessa.

En enää ikinä yritä laskea lampaita !!!

Niin, taas se on edessä tai vihdoin, miltä kantilta asiaa nyt katsoo. Ensi viikon lauantaina klo 9.00 tulee muuttomiehet ja siirtää meidät pari asuntoo edemmäksi. Takasin sitten palaillaan ennen joulua. Ohan se hienoa päästä si ihan uudeksi remontoituun asuntoon, mutta mutta. Ku ei siis millään jaksais. Koko urakka tuntuu tällä hetkellä ihan ylivoimaiselta. Osan vaikeudesta tuo se, että mulla toi toinen käsi ei toimi ku ala-asennoissa ja sitä särkee jo ilman, että sillä vielä jotain tekis. No siihenkin ensiapua on tulossa ensi tiistaina. Kai noi tavarat ny jollain konstilla saadaan pakkailtua, ja purkaa niitä ei onneksi kuukauden takia tarviikaan.Täytyy yrittää vielä värväillä talkooporukkaa ruokapalkalla mukaan.

Mä en muuta enää ikinä !!! Siis ku ny saa nää meneillään olevat pois alta. Helmikuussa muutettiin itse tänne rakkaan kanssa, kesäkuussa tyhjennettiin osastoa remontin tieltä, elokuussa siirreltiin niitä osaston tavaroita paikasta A paikkaan B ja C ja D ja sit takasin paikkaan A, lokakuun alussa muuttaa poika (ai niin ja muuttihan sekin elokuussa jo puolittain meidän kanssa asumaan), oma muutto remontin alta piti olla ensi keväänä..tänään kuultiin, että lähtö onkin jo marraskuussa..ja joulukuussa sitten takaisin..Alkaisko tää jo riittää ???

Se on ohi ny. Meinaan toi opiskelu taas vähäksi aikaa. Tai no..ohan meillä vielä yksi päivä jäljellä (sellanen kiva päivä kun 5.5 ;) ), mutta kirjalliset työt on ny tehty. Äsken juuri naputtelin reilun sivun tekstiä aiheesta: Miten kehityn rakentavan palautteen antajana ? NIH ! Että ny sitten saatte multa vaan rakentavaa palautetta :D Töissä vitutti tänään niin ankarasti, että meinasin jo ottaa vuoden virkavapaata ja olla ihan muualla..tosin ei se ihan poissuljettu ajatus ole. Täytyy huomenna soitella ja kysellä asiasta...ainakin mulla olis vankka työkokemus hommaan ja vaadittava koulutuskin..mutta katsellaan. Pitää vähä harkita kun palkka laskis :( Ei kiva...Toisaalta hermot tuolla nykysessä duunissa menee. Ja sitten ei oo kellään kivaa.

Mä haluun, että tulee jo kunnon kevät. Olen ehdottomasti kevät ja kesä ihminen vaikka lämmin ei ololle hyvää teekkään. Inhoan pimeetä ja harmaata. Nyt pitäs jo auringon paistaa ja leskenlehtien alkaa näkyä. Ni, ku mä kerta haluun ;)
Tulevat tuparit piristää mieltä ja niihin valmistautuminen on jo aloitettu. Ihanaa nähä taas kaikkia kavereita. Edellisistä bileistä onkin jo aikaa. Samalla siinä voi jo hieman juhlia synttäreitään etukäteen...eikö voikin ? Eihän niihin oo ku reilu viikko tupareista..

Niin sinne sitä taas pitäs huomenna suunnistaa. Valitettavasti ny on luvassa vain viisi päivää :( Aika kiireinen viikonloppu tässä takana olikin. Lauantaiaamuna lähettiin ajeleen etelään päin, pistäydyttiin Porvoon valtiopäivä-juhlilla, syötiin hyvin ja jatkettiin matkaa mökille. Tänään reippailtiin kuusi kilsaa meren jäällä (niin jopa minäkin...) ja jälleen syötiin hyvin ja ajeltiin kotiin. Siis pikavisiitti "anopilla" ja "appiukolla". Kolmannen asteen kuulustelu ja silleen ;)
No koulutehtävä jäi sitten tekemättä..pitää kai väsäillä sitä kuntoutuksessa tai sitten palauttaa myöhässä..ny kai tarviis katella tavaroita huomiseksi valmiiksi..tällä kertaa en muuten lupaa liveketjua parantolasta :D

Eihän sitä ihan kokonaan voinu olla tekemättä jotain muuton hyväksi. Eli aamupäivän raivasin vessaa ja si livahdin kaverille kahville, käynti kyllä sitten venyi koko päivän lorvailuksi ja ruokailuksikin. No kotiin tullessa olin sitten niin pirteä (?) tai sit omatunto kolkutti, että päätin lähteen raijaan jätesäkkejä roskiin..jäikin sitten siihen ensimmäiseen se homma..selkä esitti eriävän mielipiteensä. Toivottavasti on vain ohimenevää..se EI saa pettää just nyt. Mä tarvin mun selkääni ja pahasti tarviinkin ensi viikolla. No nappeja naamariin ni selviää..onneksi si onkin edessä kahden viikon loma. Tavaroita saa sitten purkaa kaikessa rauhassa. Olo on tällä hetkellä aikas sekava, jännittää, mutta silleen hyvällä tavalla. Tavallaan haikeakin olo, kun mun elämän huikea kolmen vuoden yksinasuminen päättyy tähän. Tai oikeestaanhan mä asuin ihan yksin vaan vuoden..ku toi poikahan muutti virallisesti omaan asuntoon vasta silloin. 39 vuotta, joista siis vain yksi vuosi yksin. Lähipiirin uutisia kuunnellessani tulin ajatelleeksi kuinka onnekas mä olen ollut. Ja tällä hetkellä hyvin onnellinen :)

Tää viikko on siis tullut vietettyä saikulla..ja käytyä tarkistamassa uusi asunto, ilmoitettu että otetaan se vastaan, haalittu pahvilaatikoita jne. Nyt siis muuttopäivä on varmistunut: 13.2 ja hienosti vielä perjantai päivä. Nyt sitten vaan pitäs alkaa pakkaan. No oonhan mä jo alottanu mutta tässä huomaa, että olis varmaan kannattanu tässä kolmenkin vuoden aikana jotain raivata eikä säästää ihan kaikkea :) Muutto tunkee jo selvästi uniin, koska ne on ollu tosi levottomia ja osin ahdistaviakin. Onneksi tässä nyt riittää puuhaa niin ei kerkiä kauheesti ajatteleen eikä ikävöimään (tosin se taitaa olla turha luulo).