Blogi

Ei ne asiat taida todeksi muuttua vaikka kuinka hokisi: "asia on näin".Ja vaikka kuinka toivoisi ja uskoisi. Onko siis luovutettava ?

Niin siis niitä kun tuntuu, että kaikki menee pieleen.
Huonosti nukutun yön jälkeen onneksi sain sentään heti aamulla puhelinsoiton, jonka avulla oikeestaan sitten jaksoinkin koko päivän. Mutta siihen ne hyvät hetket oikeestaan loppukin..Aamulla duunissa sain melkein heti erittäin ikäviä uutisia ja ne varjostikin loppupäivää sitten niin etten oikeestaan pystynyt töihin keskittymään. Kotiin lähtiessä bussi oli myöhässä melkein vartin, kun pääsin kotiin piti mennä katsomaan pankkitilin saldoa..muuten meni ihan hyvin, mutta katsoin sitten avainluvun kolme (siis 3!!!!) kertaa väärästä listasta ja sain tietenkin sen lukkoon...eli tietää huomiseksi pankkireissua..
Sen jälkeen olin jo niin vittuuntunut, että sillä adrenaliinillä sitten pesin astiatkin..

Eilen sitten kävin taas nukkumassa magneetissa. Niinhän siinä meinaan kävi kuten aikasemmillakin neljällä kerralla, että uni tuli taas. Tosin toi pään kuvaus kesti paljon vähemmän kun selän, niin herätys tuli aivan liian pian.
Tuli sitten sekin todistettua, että kun selässä on rautaa niin sen huomaa kuvauksessa, sellasta pientä kivaa kihelmöintiä tuntui.
Näiden uusien oireiden ja tutkimuksien myötä sitä on alkanut taas miettiä koko sairaushistoriaansa..kun mullahan selkeää diagnoosia ei olla selvitetty näiden 14 vuoden tutkimuksien jälkeenkään. Itse miettii kovasti, että mikä johtuu mistäkin ja olisko edes mahdollista löytää yhteistä nimittäjää kaikille oireille. Joskus jo ihan sairastumiseni alkuaikoina lääkärit nimittelivät mielenkiintoiseksi tapaukseksi..sittemmin olen oivaltanut, että se tarkoittikin sitä, että niillä ei ole aavistustakaan mikä naista vaivaa :)
Vuosien varrella tosin pari selkeetä diagnoosia tullut, mutta fibromyalgia ja kilpirauhasen vajaatoiminta ovat vain liitännäistauteja.
Sairauteen tottuu, siihenkin tottuu, että ei tiedä mikä vaivaa, kipuihinkin tottuu..ainoa mihin ei totu, on ne hetket kun jokin uusi paikka alkaa oireileen tai tulee aivan uudenlaisia vaivoja. Silloin aina tuntee putoavansa ja putoavansa korkealta.
Alkuaikoina jaksoi selailla eri yhteisöiden keskustelupalstoja ja etsiä kohtalotovereita...siihenkin kyllästyi kun ei niitä löytynyt. Eli olen outo tälläkin saralla.
Kauheasti mua on kuitenkin hoidettu vuosien varrella, vaikka ei edes tiedetäkään mikä vaivaa. Lääkkeitä olen käyttänyt vaikka minkälaisia eikä se tämänkään hetken lääkitys ole kevyemmästä päästä, leikkauksia on tehty kuusi, olen käynyt kahdeksalla eri erikoispoliklinikalla, ollut hoidossa kolmella eri alan osastolla, kahdesti laitoskuntoutuksessa (kolmas kerta lokakuussa)jne..Ja siihen kun lisätään lukuisat erilaiset tutkimukset, apuvälineet, hoidot niin olen mä aika kallis tapus veronmaksajille :D Siihen nähden, että ei ees tiedetä mikä vaivaa....