Blogi

Tunti kaupungin toiselta puolelta toiselle puolelle, no siihen aikaan on jo tottunut mutta tänään taas matka oli niiiin ihana.
Eka matka lähti alkuun ihan normisti, ei paljon ihmisiä ja sai istumapaikan. No sitten bussiin joku nainen joka jäi pölisemään kuskin kanssa noin kymmeneksi minuutiksi. Kauhee selvitys tuntui olevan. Ite sitä alko jo miettiin, että mitenkähän noi jatkoyhteydet menee..no päästiin siitä sitten liikenteeseen ja seuraaviin punasiin kun pysähdyttiin niin kuski huuteli tälle selittäjälle: "Kyllä sen sateenvarjon tuomisen voi sopia jollakin bussilla, pitää vaan sopia ajojärjestelijän kanssa"
Siis mitä v*ttua ??? Bussillinen ihmisiä odotti jonkun v*tun sateenvarjon takia. No ehkä se oli merkkituote ja maksanu satoja euroja kun näytti muukin varustus olevan tasoa Dolce&Gabbana..
No pääsin sitten seuraavaan bussiin joka olikin sitten jo aikas täynnä. Istumapaikkoja onneksi vielä oli. Ja vielä bussin etuosassa. Takaosaan olis ees päässykään kun tien tukki kaksi lastenvaunua. No sitten viereen tunki vielä joku, jolla oli mukana kissa, matkalaukku jne..
Ja tietenkin kaiken huipuksi ne kakarat (anteeksi suloiset lapsoset) alkoi kiljua..

Että sellasta matkailua tänään...

No en ainakaan paljoa...
Tämän päivän saldoa: mulla on paperi jonka mukaan olen (tai ainakin osa musta on) lievästi poikkeava ja käyn hitaalla :)) Ajattelin käyttää sitä hyväkeni duunissa ku ei aina muista kaikkee niin vetoan siihen että eihän hitaalla käyvältä ny voi kauheasti odottaa..
Selkä on myös oireillut edelleen..nyt alko jo bussissa vanhat tuntemukset nostaa päätään..eli sattu. Mutta en ny vielä anna kyllä periksi ja vaihda voimakkaampiin kipulääkkeisiin. EN !!!
Niin ja oli pakko vielä lisätä, että on se kumma kuinka onnelliseksi voipi tulla ihan toisen puolesta :))

Minkähän takia tulee aina himo kirjoittaa blogia kun kaikki menee pieleen ? Ei oikeastaan koskaan sen takia, että kertoisi kuinka kaikki menee hyvin ja tapahtui jotain kivaa..
Tää on ollut taas yksi niitä päiviä, kun tuntuu ettei mikään onnistu. Duunissa oli mieletön kiire..ainakin suurimalla osalla..näytti siellä taas jollakin olevan aikaa istua perseellään koko päivä. (Yleensähän se on mun etuoikeuteni..paitti näin tiistaisin kun pitää leikkiä oikeaa hoitsua).
No niin muuten ja just huomasin että unohdin kirjoittaa yhen raportin..josta olin vielä muita tänään muistutellut. Voi vittu !! Pitää varmaan mennä seiskaan että kerkii sen kirjoittaa..
Pikkujuttuja siis pitkin päivää..rikkinäinen pyöränsatula---> perse märkä,
latasin itelleni saldoa puhelimeen----> menikin pojalle (ja oli muuten sitten viimeset pennoset ku itelleni sain ladattua). Jippii siis..hieman yli 20 euroo rahaa joilla pärjätä yli kaksi viikkoa palkkapäivään. No on sitä ennenkin pärjätty. Onneksi on ruokaa vielä pakastimessa.
Se oikeestaan mikä eniten vituttaa on kun selkää on hienokseltaan särkeny viime viikosta lähtien. Ei meinaan oo oireillu leikkauksen jälkeen ollenkaan. Saa nähdä mitä huominen salille meno sille tekee
Ai niin onhan sitä jotain hyvääkin: mun poika on ny si pullakuski :) Alkuviikon treenaillu (siis kokonaista kaksi päivää) toisen kanssa ja huomenna sitten ekaa kertaa reitti pitäs ajaa yksin. Sen verta monta soittoo on tänään tullu, että taitaa hieman jännittää.

On tämä opettavainen paikka tämä city. Tänäänkin olen oppinut, että koska olen lihava, niin olen myös kouluttamaton, tyhmä, epäsosiaalinen, säälittävä sinkku ja mitähän muuta vielä. Ehkä olisi parempi pysytellä poissa miiteistä ettei loukkaa ulkoisella olemuksellaan muita paikalle tulijoita. Jokuhan kuulemma voi ihan pahoin, kun näkee lihavan ihmisen.
Jokin tässä yhtälössä kylläkin mättää..olen sosiaalinen, mulla on ammattitutkinto enkä ole edes sinkku..Pitäsköhän alkaa paremmin sisäistää mitä kokonsa puolesta saa tehdä ja mitä ei ?

Ja älkää ny helvatta soikoon vetäkö tästäkin kirjoituksesta hernettä nenään. Tämä EI ole kohdistettu kenellekään erityisesti eikä ole tarkoitettu henkilökohtaisesti jollekin. Eikä tätä ole edes kirjoitettu tosissaan vaan pilke silmäkulmassa..kun jostain kumman syystä olen onnellinen juuri sen kokoisena kun nyt milloinkin satun olemaan..ei joo..eihän lihavat saa olla tyytyväisiä ja itsetuntokin pitäs olla paaaljon matalammalla kun mulla on.. ;))

Olen asunut osittain yksin reilut kaksi vuotta ja kokonaan yksin helmikuusta lähtien. Siis todella pienen ajan elämästäni. Koko tämän ajan olen ollut vahvasti sitä mieltä, että näin on hyvin enkä edes halua tähän ketään muuta. Mutta, mutta..nyt oli eka kerta maanantaina niin, että minä lähdin duuniin ja toinen jäi kotiin..ja kun palasin töistä, palasin tyhjään kotiin..ja ensimmäistä kertaa se tuntui todella tyhjälle..
Kaukosuhteen huonoja puolia todellakin..senkin on huomannut, että ikävä kasvaa jokaisen eroamisen jälkeen..