Blogi

Näytetään kirjoitukset marraskuulta 2008.

Jälleen saikulla  1

Ja muuten, mä en oo ees ihan varma miksi mä olen saikulla...siis en tiedä minkä syyn lekuri loppujen lopuksi laittoi saikkulappuun, kun vaihtoehtoja oli niin monta. Eniten ny kuitenkin ottaa päähän huominen päivä, kun joudun sen viettään joka tapuksessa sairaalalla..eli aamusta röntgeniin, sitten lekuri työterveysasemalla ja sitten vielä silmälääkäriin, jossa varmaan saa istua taas vaikka kuinka kauan, kun on päivystysaika kyseessä. Montakohan lekuria mä tällä kertaa saan ihaileen mun silmää ? Viimeksi niitä kävi kolme, eikä yksikään osannu sanoo mistä vaiva johtuu. Tosin ei siihen ole osannut vastata yksikään silmälääkäri vuosien varrella.
Joskus sitä miettii, että miksi mulla ei voi olla mikään sairaus mitään tavallista, johon heti osais lääkäri sanoo, että joo tää on tätä. Tai sitten jos joku semmonen onkin niin sitten siihen tulee jotain muuta häikkiä, kuten lääkkeet ei tehoo tms. Ihan kivahan se olisi olla erikoislaatuinen, mutta ei just tässä asiassa.
Niin ja taidan olla masokisti kun ihan vapaaehtoisesti vielä kipeytin toisenkin käteni. Eli otin influenssarokotteen (tai no, kuulun riskiryhmään, joten ihan viisas teko se kai oli).


Outo juttu  3

Mä luulin ennen, että nää sunnuntaimasennukset johtui suurimmalta osin viikonlopun valvomisesta ja baarissa hillumisesta. No ei se näköjään olekaan selitys. Baarissa en oo ollu aikoihin ja kännistä on vielä enemmän aikaa. Nukuttuakin on tullut. Ja silti ajatukset kiertää kehää, masentaa, ahistaa ja kaipaa sitä aivojen off-nappia. Mikä ihme siinä on, että aina sunnuntaisin tää alkaa ? No okei..osa on lähdön tuottamaa ikävää, joka ahistaa, mutta osa ei. Ja miksi sitä tulee sunnuntaisin aina ajateltua kaikkee sellasta, mikä ei ees enää kuulu mulle ? Täysin hyödyttömiä ajatuksia pyörittää päässään. Ei kivaa :(
Ja kuitenkin mulla on oikeesti kaikki hyvin. Joten tää on vielä tyhmempää.


Jatketaan aiheesta  3

Niin..sopivasti tuolla alettiin keskustella lääkkeistä joten jos ny si kuitenkin hieman ruotisin tota mun lekurireissuani.
Tiesin jo etukäteen, että paljoa ei ole odotettavissa, mutta ajattelin yrittää kuitenkin. Ensin lääkäri kysyi miten on mennyt. No edellisestä käynnistä oli puoli vuotta, joten sillä välillä olleista oireista ny olis saanu vaikka romaanin. Tyydyin kertomaan mitkä paikat ovat juuri tällä hetkellä ne eniten ongelmia tuottavat. Kerroin myös hyvin selvästi, että eniten huolestuttaa tuo selkä kun siihen nyt ilmaantuneet oireet ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. No kauheeta innostusta ei kertomukseni saanut aikaan..samalla rouva näpräili hajamielisen oloisena konetta kun minä puhuin. Kommentti puheeseen oli: "no katsotaan ny sitten, ota vaatteet pois"
Selästä aloitettiin, eli pelkästään mittaus tehtiin..ei edes yrittäny etsiä kipupisteitä..kun sekin olis kertonut jotain siitä missä vika tällä kertaa piilee.
No sitten hyvin hätäinen muiden nivelten läpikäynti. Ultralla sentään katsottiin nilkka, kommentti: " Jänteessä ja sen ympäristössä näyttäisi tulehdusta olevan, mutta tuo nivel on ihan siisti"
HALOO !!!! Vuosikausia olen sairastanut nimenomaan jänteiden ja niiden kiinnityskohtien tulehduksia.
Sitten rouva tohtori väläyttää taas: " No tuohon nilkkaan ny ainakin laitan pistoksen mihin muualle haluat ?" Siis minä haluan ? Ei kai kyse ole haluamisesta vaan siitä, mikä paikka eniten tuottaa ongelmia ja sen olin kertonut hänelle jo vastaanoton alussa.
No piikit laitettiin sinne minne halusin ja sinne nilkkaan jonne en ollu ajatellu..
Sitten takasin koneen äärelle. "Mitenkäs nämä lääkkeet, tarvitko lisää ?"
Minä: " No olen tässä vähän miettinyt, että onkohan toi lääkitys ihan oikea kun aika nopeasti on paikat menneet huonoon kuntoon"
Lääkäri:" Niin uusitaanko nämä kaikki ? "
Minä: " Niin muita ei siis harkita tällä hetkellä ? "
Lääkäri: "Ei kannata varmaan lähteä vaihtamaan kun nämä sopii sulle ?"
Minä: " Mutta kun mulla on vähä sellanen olo, että nää ei auta enää oikein hyvin"
Lääkäri: " Sullahan ei ole näistä mitään sivuoireita?"
Minä: " Juu ei ole" (mielessäni: no kirjota ny sitten saamari taas ne samat lääkkeet)
Lääkäri uusii reseptejä
Minä: " Niin tarvisin kyllä jonkun hieman vahvemman kipulääkkeen tarvittaessa otettavaksi"
Lääkäri: " No mitäs sä haluaisit ?" Tarjoaa yhtä suht mietoa ja toista keskushermosto vaikutteista ei niin mietoa.

Niin että siitä sitten valitsemaan, ihan mitä potilas itse haluaa..
Huh, huh. Onneksi en ole koukussa kipulääkkeisiin..mutta mistäs se lekuri sitä tiesi ? Siitä että sanoin, etten ole vahvempia leikkauksen jälkeen tarvinnu...
Vastaanotto läheni loppuaan ja selästä ei oltu vielä puhuttu sen enempää. Kysyin sitten, että mites toi selkä, kun se aikalailla huolestuttaa. Vastaus oli että seuraillaan..siis seuraavat puoli vuotta ku sitten vasta on seuraava aika.

Että sellasta..kotiin tulin siis kahdeksan erilaisen reseptin kanssa ilman yhtään vastausta. Ai joo, siinä vaiheessa ku puhuin mahdollisesta hoitotyöhön paluusta jossain vaiheessa sain "vastauksen": naurahdus ja tokaisu: " ethän sä kestäis siinä kahta päivää" saisinpa tuon kirjallisena kiitos...jos vaikka siirtys eläkkeelle Turkkuseen..

ja en muuten jaksa lukea omaa tekstiäni läpi. Olkoon kirjoitusvirheineen.


Valitusta  3

Niin piti sitten avautua tuosta lääkärireissusta, mutta totesin että mua ottaa oikeestaan niin paljon päähän, etten jaksa ees valittaa.
Mietin vaan itsekseni mikä on lääkärin moraali, etiikka ja vastuu ja mihinkähän tekis valituksen ? Meinaan jos jaksais sellasen tehä...


Se kell onni on se onnen kätkeköön...  5

ja muut samansuuntaiset suomalaiset sananlaskut. Mikä ihme meitä vaivaa kun tommosia keksitään ?? Ja sitten vielä noudatetaan niitä ?
Miksi ei voisi vaan olla onnellinen ? Antaa mennä ja nauttia siitä mitä on ? Miksi tuntea jopa syyllisyyttä siitä, että on onnellinen ?
Niin olipas siinä taas kysymyksiä..siis kyselyikäni ei ole laantunut mihinkään..no olenkin kuulemma teini :D Tosin kyselyikä taitaapi olla paljon ennen teinivuosia.
Taas kerran olen oppinut elämässä sen tärkeän asian: koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Ja siinä samalla on tullut oppitunti nöyryydessä..ei parane arvostella muiden elämää ja niiden siinä tekemiä ratkaisuja. Joku päivä voit löytää itsesi täsmälleen samasta tilanteesta..
Elämä jaksaa yllättää, onneksi välillä todella positiivisesti :D :D