Blogi

Eihän sitä ihan kokonaan voinu olla tekemättä jotain muuton hyväksi. Eli aamupäivän raivasin vessaa ja si livahdin kaverille kahville, käynti kyllä sitten venyi koko päivän lorvailuksi ja ruokailuksikin. No kotiin tullessa olin sitten niin pirteä (?) tai sit omatunto kolkutti, että päätin lähteen raijaan jätesäkkejä roskiin..jäikin sitten siihen ensimmäiseen se homma..selkä esitti eriävän mielipiteensä. Toivottavasti on vain ohimenevää..se EI saa pettää just nyt. Mä tarvin mun selkääni ja pahasti tarviinkin ensi viikolla. No nappeja naamariin ni selviää..onneksi si onkin edessä kahden viikon loma. Tavaroita saa sitten purkaa kaikessa rauhassa. Olo on tällä hetkellä aikas sekava, jännittää, mutta silleen hyvällä tavalla. Tavallaan haikeakin olo, kun mun elämän huikea kolmen vuoden yksinasuminen päättyy tähän. Tai oikeestaanhan mä asuin ihan yksin vaan vuoden..ku toi poikahan muutti virallisesti omaan asuntoon vasta silloin. 39 vuotta, joista siis vain yksi vuosi yksin. Lähipiirin uutisia kuunnellessani tulin ajatelleeksi kuinka onnekas mä olen ollut. Ja tällä hetkellä hyvin onnellinen :)

Tää viikko on siis tullut vietettyä saikulla..ja käytyä tarkistamassa uusi asunto, ilmoitettu että otetaan se vastaan, haalittu pahvilaatikoita jne. Nyt siis muuttopäivä on varmistunut: 13.2 ja hienosti vielä perjantai päivä. Nyt sitten vaan pitäs alkaa pakkaan. No oonhan mä jo alottanu mutta tässä huomaa, että olis varmaan kannattanu tässä kolmenkin vuoden aikana jotain raivata eikä säästää ihan kaikkea :) Muutto tunkee jo selvästi uniin, koska ne on ollu tosi levottomia ja osin ahdistaviakin. Onneksi tässä nyt riittää puuhaa niin ei kerkiä kauheesti ajatteleen eikä ikävöimään (tosin se taitaa olla turha luulo).