Ahistaa..

Ahdistaa siis sekä fyysisesti että psyykkisesti. Fyysisesti ihan tän flunssan seurauksena..ja psyykkisesti no se onkin sitten jo vaikeempi juttu. Periaattessa kun asiat on hyvin. Mutta ilmeisesti en vain osaa olla onnellinen siitä mitä on. Osaako kukaan ? Kuuluuko se ihmisluontoon että aina pitää haaveilla jostain vielä enemmästä ? Tai ainakin suhtautua hyvin epäilevästi siihen olemassa olevaan. Ja sitten jo kohta epäileekin, että onko sitäkäkään mitä luulee olevan ? Kuulostaapa vainoharhaiselta. Toivottavasti nämä ajatukset on vain kuumeen ja tukkoisuuden tuomia..ja häviävät kun paranen ja saan takaisin se eilisen hyvän olon. Kohta alkaa taas varmaan särkeä päätä (vielä enemmän) kun yritän ajatella. Onhan tuo jo moneen kertaan todettu, että ajattelu ei sovi mun aivoille :DD Ainakaan tälläinen pohdiskelu.
Jos kohta painuisi takaisin tuonne sänkyyn...ehkä se on mulle nyt paras paikka. Ja yrittää olla ajattelematta liikoja.