Pelottaa ja jännittää

Eilinen meni sitten koko päivä sairaalalla ns. esikäynnillä. Eli hoitajan,kirurgin, jumpparin ja anestesialääkärin tapaamiset. Kovasti tuli informaatiota joista varmaan suurin osa meni ohi korvien...onneksi tuli myös kirjallisena ohjeita, jotta saapi kertailla. Vaikka eihän tässä paljon aikaa ole. Huomenna pitää ilmoittauta klo 18.00 osastolle ja ensimmäisenä saliin torstaina..ja perjantaina kuulemma jo revitään sitten ylös sängystä..Kävellä saa mutta istuminen on kielletty, muutaman minuutin aikoja lukuunottamatta, parisen viikkoa. Eli ei istuskella koneella (harmi kun ei oo läppärii...sais sängystä näpytellä..) Neljän viikon päästä saa sitten jo kuulemma istua autossakin pidempiä matkoja eli voipi olla että palkomiittiin pääsen :D
Onhan tässä kaikennäköstä ratkaistavaa kun bussilla ei pysty liikkumaan...ja kävely nyt on aluksi vain lyhyitä matkoja tuossa pihalla.. Mutta eiköhän sitä kaikesta selviä. Jumppari oli tosi lohduttava: "ensin voi tuntua siltä kun jalat olis halvaantuneet, mutta kyllä ne siitä sitten lähtee toimiin...siis jos ne lähtee toimiin" On se hyvä ettei pelkoja luoda potilaalle..arvatkaa nukunko ensi yönä...
Tätäkään sepustusta varmaan kukaan jaksa lukee, mutta kun ei ole kukaan kuuntelemassa niin vuodatan sitten kaiken tänne.
Ai niin ainakin viikko siellä sairaalassa menee, joten sinne saa kyllä tulla häiriköimään.