Pimeetä...

On meinaan ollu tänään..ei millään taas uskois että on oikeesti se keskikesä. No ilma sopii oikein hyvin ajatuksiin ja tunteisiin.
Uniongelmat on taas palannut, eli en näköjään niistä kokonaan voi lääkkeitä syyttää. Viime yönä nukkuun kolmen aikoihin ja kaheksalta ylös. Ei kai siinä vielä mitään, mutta kun nekin vähäset tunnit uni on tosi levotonta; heräilen ja näen painajaisia. Tänään on varmaan pakko tainnuttaa itsensä lääkkeillä, vaikka en niistä yhtään tykkääkään kun seuraavana päivänä on vielä niin tokkurainen olo.
Kun puuttuu se kainalo missä nukkua..
Ja kai se on ikävä sitä jälkikasvuakin, vaikka aikuinen mies onkin. Niin tottunu siihen, että se täällä sählää ja nyt menee sitten kolme viikkoa ainakin ettei nähä..mutta kovasti se on soitellu kuitenkin.
No äkkiähän tää kesä on ohi ja sitten onkin töihin meno edessä. Mahtaa sekin olla outoa kun 10 kuukautta sieltä pois on ollu siinä vaiheessa kun palaa..No sitä on nyt turha vielä murehtia..kyllä tässä murehtimista riittää ilmankin..