Eilen sain

näpäytyksen mun skeptiselle suhtautumiselle. Nimittäin suhteessa Zumbaan. Pitäny sitä aika höpöhöpö hommana. Johtuen ehkä tuosta tv-shop taustasta. Mutta pakko myöntää, että hauskaa oli. Kohtuullisen iisit askelsarjat ja sopivasti hyppelyä. Hengästymistä ja hikoilua oli havaittavissa, mutta ei sellasta antakaahappeamäenjaksaenääkuolemakorjaa-oloa. Eli ihan sopiva päätös neljän päivän reenailu-putkelle. Tosin sen jälkeen kävin vielä vartin heilumassa punttiksen puolella. Noiden tuntien päätyttyä kun on aina kauhee ryysis pukkarissa...

Kotiin, tai oikeemmin bussipysäkille köpötellessäni (kaupan kautta tosin) totesin, että oikeestaanhan mun asiat on aika hyvin. Ei kiirettä mihinkään. Kotona ei odota kukaan parkumassa ruokaa tai seuraa. Ihan saa rauhassa reenata, saunoa ja vetkutella. Sitä on vaan tasan vastuussa omasta hyvästä olostaan, ei kenenkään muun. Joten pitänee nyt tajuta ottaa ilo irti tästä elämäntavasta. Jos hyvin käy vielä joku päivä, niin tää ei tule kestämään ikuisesti vaan vielä joskus siellä kotona odottaa joku :)