Jessus notta

oli kylmä tänä aamuna... Mä olen taas espoolaistunut pariksi viikoksi ja olen siis hurtanhoivaamis hommissa. Mikä tarkottaa sitä, että klo 6.10 pitää könytä ylös ja raahata hurttis kusetukselle ja sit aamupalat ja muut valmistelut ja töihin.

Jostain syystä hurttis oli tänä aamuna tosi apea. Koskaan aiemmin en oo saanu vetää sitä perässäni vaan yleensä se höneltää innolla eteenpäin ja mua ärsyttää kun se kiskoo. Tänä aamuna se kuitenkin vaan löntysteli hissukseen mun perässä. Enkä tiedä et mikä on. Kun eilen oli ihan normi höneltäjä ja illalla lötkötti mun vieressä pää mun sylissä rapsutettavana. Ja söi normisti ja väänti kakkelit sekä illalla että nyt aamullakin. Eikä näytä ainakaan ulos päin mitenkään kipeeltä. Ei linkkaa tassuja eikä köhi tai niiskuta... Voiko sillä vaan olla niin ikävä isäntäväkeä?!!? Tosin aiempina vuosina ei oo ollu tollanen... Mutta kai sekin on mahdollista. Kunhan se hurttis ei vaan oo sit ketarat ojossa ja henki pois kun meen tänään takas...

Mutta niin, siihen kylmään.... Toi koiruuden löntystely tuntu vielä raastavammalta kun sellanen napakka pikku viima puhalsi suoraan kasvoihin aamulenkillä. Ja kun sit pääsin juna-asemalle saakka, niin eikös se mun junaa edeltävä juna jo ollu liki puol tuntia myöhässä. Siirryin sit suosiolla odottamaan bussia ja kun olin päässy bussiin niin sitä sit junakin näytti tulevan asemalle. Tosin veikkaan et se rakkine oli sit aikas täys porukkaa. Mutta eni keis, köröttelin sit bussilla Helssinkiin, ja kävelin Kampista töihin ja jumasgega oli pää jäässä. Ja siis pipohan mulla oli päässä, mutta eipä siitä mitään apua ollu. Ja tuohon helkkarin työmatkaan meni tunti!!! Vähänkö tekis mieli mennä takas omaan kotoon. Sieltä sentään pääsee puolessa tunnissa töihin. Ja veisinkin hurttiksen sinne, jos se vaan osais olla haukkumatta ja räkyttämättä pienintäkin outoa ääntä...