Jomotus

Tää päivä alko sitten buranalla.. Tai no ei kai toi buranaa ollu mut jotain vastaavaa. Jostain syystä selkää jomotti ihan ihmeellisesti. Ei tuntunu miltään lihasjumilta vaan sellanen inhottava häiritsevä jomotus. Johtusko sit siitä, et eilinen päivä meni ihan hyväntekeväisyyteen. Saanu mitään aikaseksi. Jotenkin tuntu, että toi kellojen siirtäminen sekotti mun sunnuntain ihan täysin. Varsinkin kun en muistanu keittiön kelloa kääntää. Ja olin sit ihan tyynesti menossa "neljältä" Itikseen kunnes satuin vilkasemaan eteisen kelloa joka kertokin sit oikeen ajan olevan viisi. Eli aika turhaa mennä tunnin takia sitten shoppailemaan. Onneksi sentään kaveri pistäyty kahvilla niin oli edes jotain ohjelmaa päivälle.

Mutta toisaalta jos sunnuntai meni hyväntekeväisyyteen niin lauantaina kyllä sain aikaseksi. Kävin aamupäivällä ostamassa sen (suihku)verhotangon jonka sitten pingotin makkarin ikkunaan. Ja jo perjantaina kävin hakemassa Eurokankaasta pimennysverhokangasta ja sit näppäränä tyttönä ompelin makkariin pimennysverhon. Nyt ei tartte enää välittää oranssista ulkovalosta joka on ihan saatanasta kun killittää suoraan makkariin. Sellanen tavallinen "valkonen" valo menis vielä, mutta toi oranssi on ihan karmee. Se oli taas niitä taloyhtiön kokouksen päätöksiä johon mä en päässy mukaan. Oisin kyllä sanonu siellä et saavat sen hiton valon sitten asentaa niin ettei paista sisälle.. Mutta turha sitä on sit nurista kun en mukaan päässy. Niin ja kyllähän mä tosiaan lauantaina vähän siivosinkin. Jo ihan senkin takia et oli kämppä täys langanpätkiä hurjan ompelun jäljiltä. Joten pyyhkäsin pahimmat pölyt ja sit imuroin. Siinähän sitä onkin jo ihan riittävästi. Niin ja ostin 30 kpl tulppaaneja. Tumman violetteja keittiöön ja tummanpunasia olkkariin. Tuoreet kukat vaan aina piristää kummasti. Kukat on ihkuja, ja joo, mä haavelin joskus puutarhurin ammatista. Tai kukkakauppiaan... Ois ihana saada tehdä kaikkee kukka-asetelmia ja kimppuja jne. ...tää taitaa tarkottaa sitä, et mua ei otettas armeijaan? Eikös siellä kysytä niissä pipipää-kysymyksissä et oletko koskaan haaveillut puutarhurin ammatista? Vai onko toi vaan jotain urbaania legendaa? Mutta joo, mä olen haaveillu ja jotenkin voisin kuvitella että ihminen joka tekee töitä kukkien ja kasvien kanssa on onnellisempi? Tai ehkä mä kuvittelen vaan... Mutta mä ehkä saattasin olla onnellisempi jos tekisin töitä kukkien parissa... ehkä... :)