Jos mä ikuna...

menen naimisiin niin siihen seremoniaan on tasan kaks vaihtoehtoa. Joko miäs on niin rikas, että sillä on varaa maksaa täydenpalvelun hääjärjestely. Eli siis mä vaan kerron mitä haluan ja joku palkattu tekee kaiken mun puolesta. Tai sit sellanen pikanen visiitti maistraatissa. En niiko enään ikinä väkerrä yhtäkään käyntikorttia tai liimaile paikkakortteihin nimilappusia tai väkerrä sisal-narua saippuakuplapurkkien ympärille tai tee jotain opasteita tai autokoristeita tai koristele yhtäkään helvetin juhlasalia... Eli mä olen nyt jokseenkin täynnä näitä helkkarin hääjärjestelyjä. Sunnuntaina siinä iltasella kun hääpaikka on siivottu ja kamat raijattu roskiin lienee aika helkkarin hyvä fiilis. Nyt vaan odottaa et nää kaikki typerät pikkuniperrykset ois ohi. Ei tod enää jaksa. Varsinkin kun toinen kaaso ja itse morsiankin on jättäny ihan helkkaristi kaikkee sellasta tähän viimesille päiville mitä ois voinu tehdä jo kuukaus sitten. Joten nyt sitten nykerretään jotain pahveja kukkapurkkien ympärille. Ja ne pahvit ja purkit on ollu sillä kaasolla jo iät ja ajat. Ja sit ommellaan morsiuspuvun helmaa kun se helkkarin helma on nuppineulattu lyhyemmäks jo puoltoista kuukautta sitten. Se on vaan nin helkkarin hieno taito jättää tollaset vimosille illoille kun kaikkee muutakin tehtävää ois. Ja kuka ne sit tekee muu kun minä, joka on kaikki omat hommansa hoitanu tunnollisesti ajat sitten. Ehkä munkin ois pitäny morsiustytön puvun tekeminen jättää näille parille vikalle päivälle. Ois ollu kiva nähhä et kuka ton kaiken pikkunykerryksen sit ois tehny. Varsinkin kun morsiammen ja toisen kaason työtahti ei oo ihan siitä nopeimmasta päästä...

Mutta, mä yritän vielä jaksaa olla pari päivää kiva ja ihana ihminen ja sen jälkeen häippäsen näköpiiristä möksälle tai jonnekin korpikuusen kannon alle niin ettei tartte nähdä kumpaakaan ihan hetkeen...