Blogi

päivä enää alkaa... Ja toisaalta jatkua vielä ihanammin... Nimittäin helvetillinen röhä alko eilen ja tänä aamuna ihmettelin et miten voi olla jalat näin kipiät... Hokasin laittaa kuumemittarin kainaloon ja kappas, 38 astetta kuumetta. Oletettavasti noususuunnassa kun nytsrkee sormiakin siihen malliin ettei meinannu vaatteita saada päälle.... Niin se jatkuminen... Tässä kämäsessä kyläpahasessa ei ole pyhäpäivinä lekurin päivystystä. Eli ei muuta kun keskussairaalaan jonottelemaan juoppojen kanssa... Jipi jipi jipi... Noh, töihin ei tartte mennä tänä viikonloppuna. Nyt vaan jännittää et onko tää keuhkoputkentulehdus vai keuhkokuumeen alkua...

että jos tomaattimehuun kaataa mukaan appelsiinimehua niin maku on parempi... Väärässä olin...

en töiden jälkeen jaksanu lähtä hiihtämään. Aattelin viettää edes yhden illan tästä hiihtolomasta ihan vaan kotona. Muutoin joka päivä ollu menossa aamu ysistä ilta ysiin... Sukset sain vihdoin keskiviikkona hankittua ja kummitytön kanssa käytiin testaamassa. Sitkee kakru. Halus lähtä ihan oikeesti ladulle hiihtämään ja kipus sivuttain tampaten sellasen hippasen korkeen mäen ylös. Ihan vaan sen takia et lupasin et mäen toisella puolella saa sit laskee alamäen :) puoltoista tuntia meni sillä keikalla. Sit perjantaina mutsikin päätti hankkia sukset ja käytiin suihkimassa viiden kilsan lenkki. Tietty se sit etäs persiilleen sellasessa ihan järkyn kovaa viettävässä alamäessä. Oli pitopohjasuksissa kunnon luisto.. Eilen sit huitastiin kympin lenkki ja nyt sit päätin pitää välipäivän. Ei passaa alottaa liian innokkaasti tai parin viikon jälkeen sukset jää varaston nurkkaan.

Eilen ja tänään tosiaan tehny kuuden ja puolen tunnin työpäivät. Ja tänään kun tulin kotiin olin ihan jotenkin hyytyny. Kuitenkin pari tuntia soffan pohjalla lökötellen tuli joku ihmeen virtapiikki ja nyt on tipuleipä tulossa ja banaanikakun aineet sekottamista vaille valmiina. Tipuleipä on siis leipää jota mm. käytetään viiriäisten ruokana. Sopii kuitenkin ihmisillekin kun vaan jättää kananmunankuoret pois. Eli sisältää soijarouhetta, auringonkukan- ja seesami siemeniä, kananmunaa, rahkaa, tonnikalaa, vähän jauhoja ja kaurahiutaleita. Muitakin siemeniä vois laittaa mut ei nyt just kaapista muuta löytyny. Ja voin kertoo et on hyvää.. Liki karppia :) Sopii tälläselle vatsaongelmaiselle :)

maissa alko hiihtoloma. Tai virallisesti tautiopin tentti ois ollu neljästä kuuteen, mutta jotakuinkin 16.40 olin valmis. Nyt ollaan sit tautioppineita? Ei mikään kauheen paha tentti. Lekuri, joka pitää luennot ilmasee aika selkeesti et mitä aikoo kysyä tentissä. Joten jos on tärpit hallussa niin tentistä pääsee läpi. Noh, ei nyt ollu ihan kaikki muistiin kaivertuneena, mutta eiköhän toi läpi menny. Oli vasta ensimmäinen neljästä.

Tänään sit vietin ekan lomapäivän siivoomalla ja täyttelemällä noi viralliset opiskelijavaihtopaprut. Vähän turhalta niitä tuntuu täytellä kun se vastaanottava taho mut on jo hyväksyny.

Kävin kummityttöä moikkaamassa kun lupasin sille että käyn päivällä ennen kun lähtevät viikonloppureissuun. Siitä sit vanhemmille ja lähdettiin äiskän kanssa käymään Viherlandiassa. Nyt sai mun lomahoitolapsi kaverin. Nimittäin mulla on kaverin Bonzai hoidossa. Tai taitaa olla mallzai kun on valmiina ostettu eikä itse kasvatettu. Mutta kuitenkin. Lisäks mukaan tarttu flamingokukka ja aloevera. Saas nähdä kuin pitkään säilyvät hengissä. Mun sitrus/greippi (en muista kumman siemeniä istutin aikanaan) on selvinny kolmannesta talvestaan ainakin hyvin. Alkanu kasvattaan uusia versoja. Pieni toive et alkas kukkimaan ja sais aikaan jonkinlaisen hedelmän. Tietäsin sit et mitä oon kasvattanu...

hyvin todennäköseltä, että meikäläinen viettää ensi syksyn Ruotsissa Jönköpingissä opiskelijavaihdossa. Pistin sinne introduction letterin toissa päivänä ja tänään tuli sähköpostilla ilmoitus että ei muuta kuin tervetuloa elokuun lopulla. Tosin täällä päässä nyt pitää vielä tehdä hakumuodollisuudet, mutta kyllä tää nyt aika varmalta näyttää. Hippasen oon hyvällä tuulella. Nosti tätä vapaapäivän muutenkin hyvää fiilistä entisestään :)

Ja jos tästä päivästä pitää jotain huonoa keksiä ni se, että auto ei suostu käynnistymään. Ollu sellaset kuusi tuntia lämmityksessä ja kun kääntää virta-avaimesta niin kuuluu sellanen viehkeä tsök-äännähdys. Juu valot syttyy ja radio menee päälle mutta sellanen hyrähtävä starttaaminen on haavekuva. Tsök is maai friend :)

niin nyt nauraisin partaani... Neuropsykan tentti meni kirkkaasti läpi. Kolmosen oli opettaja tyrkänny arvosanaksi. Ja totuushan on, että yhteen aika ison pistemäärän tehtävään juttelin ihan soopaa asian vierestä. Eli etuotsalohkon sijaan kerroin ohimolohkojen ihmeellisen tarinan... Joten oletettavasti opettaja on antanu mulle säälipisteitä. Ei siitä muutoin ois tollasia arvosanoja voinu tulla :)

Vuorossa kinesiologian 1. tentti.. Tiedä nyt onko mulla pinnalliset ja syvät selkä-, vatsa- ja rintalihakset hallinnassa... Tai on joo siltä osin, että niiden tekemä työ on ymmärretty, mutta mitenhän sais ne latinan kieliset nimet iskostettua tonne aivokapasiteettiin? Multifidukset ja iliocostalikset ja sen sellaset... Herää kysymys et miks on yleensäkään pitäny keksiä suomenkieliset nimet niille? Jos aina puhuttas latissimus dorsista niin se sit ois vaan latissimus dorsi eikä mikään pinnallinen selkälihas. Mutta ehkä tää tästä. Vähän jo hyydyttää aiheen opiskelu. Ja mukava kun tietää että kurssi jatkuu vielä kuukauden ja raajojen lihakset ja luut sekä nivelet on vielä edessä... Jipii...

kummitytön kanssa leffassa. Tosin kummitytön mielikuvituskaveri Roberts oli myös mukana... Kai se jostain Risto Räppääjästä on ton mielikuvituskaveri-jutun keksiny. Tosin tällä Robertsilla on aina jalat paketissa ja istuu pyörätuolissa. Toisinaan on parantunu hetkes ja sit taas satuttanu jalkansa. Ja joskus satuttanu niin pahasti ettei voi enää ikinä kävellä. Kunnes sit taas kokee hetkellisen ihmeparantumisen. Ja sen lisäks tän Robertsin vanhemmat on kuollu ja Roberts on ihan yksin. Hirmu säälittävä tapaus. Herää vaan kysymys, että mistä tollanen neljä vuotias keksii noin surullisia tarinoita mielikuvituskaverista...

Mutta siis, leffa oli Saapasjalkakissa 3D-versiona. Ihan ok, tosin alkaa noi 3D-jutut nyppimään kun ne lasit on ihan pskat. Inhottavat päässä ja painaakin vielä ilkeesti korvien yltä. Kummityttökin totes, että hän ei enää kyllä halua semmosiin elokuviin joissa joutuu käyttämään laseja. Hän haluaa ihan vaan tavallisiin elokuviin.

Joo ja käytiin me tosiaan samalla keikalla lelukaupassa ja Oskarissa (siis Sokkarissa eli siis Sokoksessa). Ja Stadiumista kävin ostaan lämpökerrastoja pari kappaletta. Tosin pöksyt saa viedä takas sinne. Punasessa kerrastossa lahkeet oli just sopivat mutta mustassa kaks senttiä liian lyhyet. Ja kuitenkin saman merkkisiä ja saman kokosia. Ihan pientä reklamaation poikasta aattelin viritellä noin epätasalaatusista tuotteista... Eli saavat vaihtaa ne mustat pöksyt kunnollisiin.

aion nurista ihan äärimmäisen turhasta koulujutusta. Tollanen vertaistukiopiskelijaryhmä, joka siis ihan tollasena vertaistuki ajatuksena ois jopa ihan hyvä. Siis että vois pienellä porukalla keskustella kouluun liittyvistä asioista ja saada vinkkejä muilta. Mutta, koska on kyse opiskelusta, ei toikaan voi olla ihan vaan mikään keskusteluryhmä vaan siihen pitää pakosta liittää jonkinlaisia "oppimistehtäviä". Tänään siis tämän ryhmän kokoontumisessa ensin väriteltiin ajankäyttöympyröitä. Siis tunnin sektoreihin jaettu ympyrä josta piti eri väreillä sitten väritellä nukkuminen, koulu, asioiden hoitaminen, itsestä huolehtiminen jne. Noh, värittely on mukavaa, ei siinä mitään.... Mutta se hiton kotitehtävä.. Tollanen hieno taulukko johon pitää ensin suunnitella viikon ohjelma. Siis heräämiset, koulut, vapaa-ajan asiat, kotona opiskelu.. siis kaikki shaisse mitä sitä nyt sitten viikon aikana tekee. JA sitten kun on aina päivä kulunu niin siihen pitää kirjata että pitikö nyt sit suunnitelma paikkansa. Ja kilin vitut... Jos 33 vuotias ihminen ei osaa käyttää aikaansa ja jakaa sitä tasapuolisesti eri toiminnoille niin ei sitä enää opikaan. Tollanen helkkarin ruudukon täyttäminen vaan vie lisää sitä mahdollista vapaa-aikaa...

Mutta siinä se nurina. Tänään on muutoin ollut koulun suhteen aika tuottelias päivä. Väkersin kahta eri ryhmätyötä, hoidin työharjotteluasioita (harjottelupaikka selvinnee tiistaina), kirjailin pari sivua aiheesta kuinka kohtaan kuulovammaisen asiakkaan ja sitten vielä hoitelin opiskelijavaihtoon liittyviä asioita. Eli kirjottelin CV:n ja introduction letterin. Pitäisi ens viikolla käydä juttelemassa kv-koordinaattorin kanssa aiheesta. Kuulemma mun letterit ja CV:t voi lähettää ruåttin maalle jo ennen kun hakupaperit lähtee. Eli ne voi jo etuajassa vähän miettiä et voisko mua sinne ottaa...

Mutta siis, nyt on taas asiat asteen verran enemmän järjestyksessä. Tutor-opettajankin kanssa on tapaaminen sovittuna. Eli saa kerrasta kaikki asiat taas kuntoon... jos saa.. oletettavasti saan vielä senkin luona hypätä monta kertaa ennen kun voi todeta että kaikki sujuu suit sait sukkelaan.

Niin ja loppuun vielä vähän märinää.. Haaveilin, että voisin päästä heinäkuussa kahdeksi viikoksi Utrechtin kesäyliopistoon opiskelemaan. Noh, ne haaveet kaatu sit siihen, että kuulemma vanhemmat opiskelijat on etusijalla valinnoissa. Toisin sanoen mä voin unohtaa sit sen vaihtoehdon. Ei ne ekan vuoden opiskelijaa sinne valitse. PAH!!!!

ei sit ihan hukkaan menny... Kuten ei menny jouluna syötyjen suklaiden paprutkaan. Nimittäin tänään tuli väsättyä pari karkkipaperipussukkaa. Vielä hippasen prototyyppejä kun toi työstäminen näemmä vaatii jonkin sortin tekniikan hallintaa, mutta ihan käyttökelposia noista tuli. Tosin DaCapo-pussukasta piti tulla tälle iPadille suojapussukka, mutta kävi jonkin asteinen kutistuminen kesken työvaiheiden. Nou ätä, siihen mahtuu hyvin sukkakutimet. Ja toinen pussukka menee kummitytölle, kun lupasin sen syömien karkkien papereista tehdä. Pitänee viedä huomenna se sit omistajalleen. Nyt vielä Pandan joulupukki-suklaiden paprut odottaa ja kasa jotain Eestiläisten karssujen papruja... Ja ois vielä laatikollinen salmiakkisuklaata syömättä... dumleistakin vielä puolet... Jokusen pussukan siis vieä sais aikaan....