Viimeinen päivä. Ja ensimmäinen yö takana, jonka täällä ihan oikeasti sain nukuttuakin. Taisi olla sen verta rankka päivä takana (ja lääkkeillä hieman autettiin unta) Tänään saanut jo kylmää, käyny jumpparilla, kylpeny ja vielä olis sitä sähköö saamatta. Sitten kait kotia kohti. Jatko-osa parantolasta seuraa toivon mukaan vasta myöhemmin keväällä.
Parantola vaikenee tällä erää.
Tässä on jo muutaman kuukauden tullu pyöriteltyä kaikennäkösiä juttuja päässään. Ajateltua välillä ihan liikaa ja tuskailtua öisin ja päivisin.
Sitten ku oikeestaan asia ei ollu enää mielessä ku muut asiat vei ajan, niin tuli tänä aamuna ajatus: niin se on. Ja uskomattoman tyyni olo :) Ei enää epäröintiä eikä jahkailua. Nyt vaan pitää selvitellä asiat loppuun. Mulla on pitkästä aikaa tosi hyvä olo :D :D
(Siitäkin huolimatta, että byrokratian kanssa pitää ruveta tappeleen kun kotio pääsee)
Niin viimenen viikko sitten alkoi ja jotenkin nyt jo on hieman haikea olo kun perjantaina pitää kotiin palailla. Uusia ystäviä on saanut ja todellakin meni sitten ilta ja yö karaoken parissa ja pitkään keskustellessa ja saamalla samalla hierontaa. Tänään sitä heräsikin ku uutena ihmisenä. Tän illan ohjelmana oli tosiaan nauruterapia ja kaksi tuntia jaksettiin kuunnella, tehdä tehtäviä ja tietenkin nauraa :D
Eiköhän ilta tästä jatku aikalailla samoissa merkeissä, kun eilen kuhan saadaan noi poijaat tuolta saunasta.
Uutta jaksoa en päässyt vielä tänään sopimaan. kun pitää ensin vähä neuvotella Kelan kanssa, jotta ei ny kontrolli olis jo tän vuoden puolella ku toiveena olis vasta kevät :)
Niin nyt ollaan sitten aikalailla puolivälissä täällä oleskelua. Seitsemän päivää jäljellä. Yllättävää on ollut se, että verrattuna edellisiin kertoihin nyt tuntui jo muutaman päivän jälkeen, että ihan kuin jotakin olisi oikeasti tapahtunut. Siihen lienee monta syytä: nyt olen ekaa kertaa täällä niin, ettei tarvi huolehtia kotiin jääneistä, hoidot olleet tällä kertaa hieman erilaisia, nyt ei ole takana leikkausta ihan viime aikoina jne. Siis monen asian summa. Lymfaterapia oli erittäin positiivinen yllätys, tai siis oikeestaan sen teho oli se yllätys, kun en oikein jaksanut uskoa koko juttuun. No nyt uskon. Nesteet lähteneet liikkeelle uskomatonta vauhtia. Kylmähoito taas on tepsinyt niin hyvin pariin tulehtuneeseen kohtaan, että tänään otin jumpan alkulämmittelynä ja jatkoin siitä suoraan salille. Hikoilin kun pieni possu (sekin ollut seurauksena lymfasta, onneksi kuulemma tasottuu nopeasti). Vettä on mennyt melkein se määrätyt kaksi ja puoli litraa ja olen saanut heittää hyvästit aikaisemmalle seurapiirirakolleni. No se ruumiintoiminnoistani.
Yllättävän hyvin täällä on kuitenkin viihtynyt, kiitos jälleen mukavan kämppiksen. Mulla on aina ollu aika hyvä säkä noiden kämppisten suhteen.
Tämänkin kanssa tultu toimeen oikein mainiosti.
Nyt sitten alkaa talo hiljenemään viikonlopuksi, vaikka ei täältä periaatteessa saisi edes poistua. Listat on kuulemma kuitenkin täynnä lähtijöitä. Mulla ei ole mitään syytä täältä lähteä, koti on tyhjä.
Ja hulluhan mä olisin kun valmiin ruokapöydän äärestä lähtisin tyhjää jääkaappiani ihaileen :D :D
Nyt taitaa olla kuitenkin aika lopettaa tältä päivältä. Alkaa selkä sanoon, että ny olis aika lepuuttaa sitäkin.
Ps. Eloveenus:kotiläksyt on oikein hyvässä mallissa :)
Täällä kun on niin tylsää ja seura on mitä on, niin aattelin ruveta selvitteleen joskos joku noista papparaisista olis rikaskin. Houkuttelen sen si naimisiin, ilman mitään avioehtoja tieteskin ja vielä isolla henkivakuutuksella. Sitten vois jollain sopivalla keinolla siitä päästä eroon jollei jo hääyönä satu sykäriin kupsahtaan. Olis si mullakin rahaa. Kulta hyväksy tän suunnitelman kuhan siinä tosiaan on kyse vaan rahasta.
*lähtee saalistamaan pahaa aavistattomia papparaisia*
Vitun, vitun, vitun vittu !!!
Että sellasta tänään
Tässä ny oon pari päivää miettiny, että mussa taitaa olla enemmänkin vikaa,vikaa,vikaa...meinaan ku mikään ei toimi mun ympärillä: puhelin väittää että puhelut ei oo sallittuja, koneet tilttailee, bussit myöhästelee ja katulamput sammuu ku kävelen ohi..Mitähän pahaa karmaa musta oikein huokuu ympäristöön ? Mahdanko olla kovinkaan terveellistä seuraa ?
Koko ajan jännittää, että mitähän mä seuraavaksi saan epäkuntoon ? Mutta on tää sitä hyvä, että kaverit voi si syyttää mua jos kaikki menee pieleen. Yleissyyllinen on löytyny :)
Ai joo ja ei siihen puhelimeen voi soittaakaan..tai siis voi mutta se soi hyvin satunnaisesti.
Ei ne asiat taida todeksi muuttua vaikka kuinka hokisi: "asia on näin".Ja vaikka kuinka toivoisi ja uskoisi. Onko siis luovutettava ?
Niin siis niitä kun tuntuu, että kaikki menee pieleen.
Huonosti nukutun yön jälkeen onneksi sain sentään heti aamulla puhelinsoiton, jonka avulla oikeestaan sitten jaksoinkin koko päivän. Mutta siihen ne hyvät hetket oikeestaan loppukin..Aamulla duunissa sain melkein heti erittäin ikäviä uutisia ja ne varjostikin loppupäivää sitten niin etten oikeestaan pystynyt töihin keskittymään. Kotiin lähtiessä bussi oli myöhässä melkein vartin, kun pääsin kotiin piti mennä katsomaan pankkitilin saldoa..muuten meni ihan hyvin, mutta katsoin sitten avainluvun kolme (siis 3!!!!) kertaa väärästä listasta ja sain tietenkin sen lukkoon...eli tietää huomiseksi pankkireissua..
Sen jälkeen olin jo niin vittuuntunut, että sillä adrenaliinillä sitten pesin astiatkin..
Eilen sitten kävin taas nukkumassa magneetissa. Niinhän siinä meinaan kävi kuten aikasemmillakin neljällä kerralla, että uni tuli taas. Tosin toi pään kuvaus kesti paljon vähemmän kun selän, niin herätys tuli aivan liian pian.
Tuli sitten sekin todistettua, että kun selässä on rautaa niin sen huomaa kuvauksessa, sellasta pientä kivaa kihelmöintiä tuntui.
Näiden uusien oireiden ja tutkimuksien myötä sitä on alkanut taas miettiä koko sairaushistoriaansa..kun mullahan selkeää diagnoosia ei olla selvitetty näiden 14 vuoden tutkimuksien jälkeenkään. Itse miettii kovasti, että mikä johtuu mistäkin ja olisko edes mahdollista löytää yhteistä nimittäjää kaikille oireille. Joskus jo ihan sairastumiseni alkuaikoina lääkärit nimittelivät mielenkiintoiseksi tapaukseksi..sittemmin olen oivaltanut, että se tarkoittikin sitä, että niillä ei ole aavistustakaan mikä naista vaivaa :)
Vuosien varrella tosin pari selkeetä diagnoosia tullut, mutta fibromyalgia ja kilpirauhasen vajaatoiminta ovat vain liitännäistauteja.
Sairauteen tottuu, siihenkin tottuu, että ei tiedä mikä vaivaa, kipuihinkin tottuu..ainoa mihin ei totu, on ne hetket kun jokin uusi paikka alkaa oireileen tai tulee aivan uudenlaisia vaivoja. Silloin aina tuntee putoavansa ja putoavansa korkealta.
Alkuaikoina jaksoi selailla eri yhteisöiden keskustelupalstoja ja etsiä kohtalotovereita...siihenkin kyllästyi kun ei niitä löytynyt. Eli olen outo tälläkin saralla.
Kauheasti mua on kuitenkin hoidettu vuosien varrella, vaikka ei edes tiedetäkään mikä vaivaa. Lääkkeitä olen käyttänyt vaikka minkälaisia eikä se tämänkään hetken lääkitys ole kevyemmästä päästä, leikkauksia on tehty kuusi, olen käynyt kahdeksalla eri erikoispoliklinikalla, ollut hoidossa kolmella eri alan osastolla, kahdesti laitoskuntoutuksessa (kolmas kerta lokakuussa)jne..Ja siihen kun lisätään lukuisat erilaiset tutkimukset, apuvälineet, hoidot niin olen mä aika kallis tapus veronmaksajille :D Siihen nähden, että ei ees tiedetä mikä vaivaa....
