Blogi

Kävin tänään lekurilla. Polvipunktio josta ei ollut mitään hyötyä ja parit kortisonipiikit kyynärpäähän, toivottavasti niistä on apua. Lekurin jälkeen menin irtisanomaan asuntoani. Eli riskillä mentiin kun uutta ei vielä ollut tiedossa. Siinä sitten odotellessa katselin että oli puhelu tullut. Samaan aikaan oli VTS ottanut yhteyttä. Jeee sain siis uuden asunnon samalla reissulla :D Ja vielä juuri sen rivarin jota olimme halunneetkin. Ainoa huono puoli asiassa on, että kesällä tulee neljän viikon evakkoreissu kun kämppä remontoidaan. Mutta kyllä sen kestää kun sitten pääsee melkein kun uuteen asuntoon :) Ja VTS tarjoaa sen ajaksi toisen kämpän. Toivottavasti ei vaan ihan koko kämppää tarvii tyhjentää...
Eli edessä on muutto "väärälle" puolelle kaupunkia. Ja aikataulukin nopeutuu kun asunto on jo nyt vapaana..tosin muutto on varmaan ensi kuun puolessa välissä. Nyt alkaa jo jännittää..ja iskeä muuttostressi kun kunto ei ole paras mahdollinen niin hommat pitäs hoidella silleen ajan kanssa..mutta nyt ensin pari päivää täydellistä lepoa. Jos vaikka sais noi paikat parempaan kuntoon.

Mun elämä oli aikoinaan hyvinkin rauhallista ja jatkui samanlaisena. Asuin elämäni ekat 36 vuotta yhdessä ja samassa pikkukaupungissa, pisin muuttomatka tuona aikana oli noin 7 kilometriä. Ensimmäinen isompi muutos oli työpaikka Tampereelta, ollessani 29-vuotias, mutta edelleen asuminen tapahtui kotikunnalla. Kolme vuotta sitten, suunnilleen muuten näihin aikoihin, tehtiin sitten lopullinen päätös erosta ja paperit laitettiin vetään helmikuun alussa, maaliskuun 1. oli sitten edessä muutto Tampereelle. Poika jäi siinä vaiheessa isälleen, viikot siellä ja viikonloput mun luona kunnes sitten elokuussa vaihdettiin, viikot mun luona ja viikonloput isällään. Tässä sitten on ollut kolme vuotta enemmän ja vähemmän sinkkuelämää. Nyt se on sitten taas edessä, muutto. Ja jälleen päivämäärä on (toivon mukaan) maaliskuun 1. Tosin asunnosta ei ole vielä tietoakaan, mutta usko on vahva; kyllä me se löydetään :)
Mulla vaan alkaa oleen jo ny muuttostressi, kaikkee pitäs tehä, mitään en ole vielä aloittanutkaan.
Ihania ystäviä on jo ilmoittautunut muuttotalkoisiin, kantajat ovat tervetulleita kun itse ei voi oikein nostella. Lapseni on luvannut tulla auttamaan alkuraivauksessa ja siivouksessa. Mun kaapit kun on täynnä kaikennäköstä jonka oikea osoite on roskis..
Ensi viikolla pitäs mennä kyseleen parista paikasta asuntoo ja lupasin itselleni että käyn vaatteet läpi: 1.roskiin 2. kierrätykseen ja 3. säilytettävät. Oikeestaan jonkun muun pitäs tehä se, mä olen huono luopumaan kuteistani vaikka tiedänkin ettei tiettyjä vaatteita tuu ikinä käytettyä (kolme vuotta varastossa kertoo jo jotain)
No eipä ainakaan käy aika pitkäksi lähitulevaisuudessa.

Kuinka joku noin pieni asia voi ärsyttää ? Viikonloppuna joku soitetteli tuntemattomasta numerosta (keskellä yötä tietenkin). En vastannut kun en yleensäkään vastaa jos ruudussa lukee tuntematon numero. Sitten se jäi tietenkin vaivaamaan, kun kuitenkaan tätä numeroa ei ihan hirveen monella ole.Kukaan ei ole tunnustanut vielä tähän mennessä.
Viikonloppu meni suuremmalta osalta vain kotona oleskellessa, flunssa vaivaa joten ei oikein mitään jaksanut. Katseltiin leffoja ja etittiin asuntoa. Ruokakin jäi kokonaan laittamatta. Joulua ei ole jaksanut kotiin paljon laitella, tosin tänään oli hetken sellainen olo, että nyt silitän joululiinat ja laitan koristeet..se meni ohi.
Jotenkin ei ole joulufiilistä ollenkaan. Toki kiva nähdä sukulaisia pitkästä aikaa aattona, mutta jotakin puuttuu..
Kylläpäs kuulosti masentuneelta vaikka itse asiassa olen hyvinkin onnellinen :) Oikein ihanaa joulua kaikille !

Sairasloman viimeinen päivä. Huomenna taas duuniin. No onneksi vain viikko ja sitten alkaa joululoma. Tosin hieno mennä sinne kun tällä kertaa on polvi kipee, täytyy varmaan ettiä taasen tuki siihen.
Viikonloppu meni perjantaina baareillessa, lauantai nukkuessa ja tänään kuljeskelin kaupungilla. Parempi vaan keksiä tekemistä kun taasen tuntuu siltä, että sekoo pää. Ajatukset on ihan sekasorrossa, tiedän tehneeni suuren virheen eräässä päätöksessä ja se kaduttaa, mutta muuta vaihtoehtoa ei ole kuin jatkaa eteenpäin. Toisaalta virhe kun oli sellainen, että se oli pakko tehdä. Tai jotain. No ehkä ne asiat tästä selkiintyy.

Ja muuten, mä en oo ees ihan varma miksi mä olen saikulla...siis en tiedä minkä syyn lekuri loppujen lopuksi laittoi saikkulappuun, kun vaihtoehtoja oli niin monta. Eniten ny kuitenkin ottaa päähän huominen päivä, kun joudun sen viettään joka tapuksessa sairaalalla..eli aamusta röntgeniin, sitten lekuri työterveysasemalla ja sitten vielä silmälääkäriin, jossa varmaan saa istua taas vaikka kuinka kauan, kun on päivystysaika kyseessä. Montakohan lekuria mä tällä kertaa saan ihaileen mun silmää ? Viimeksi niitä kävi kolme, eikä yksikään osannu sanoo mistä vaiva johtuu. Tosin ei siihen ole osannut vastata yksikään silmälääkäri vuosien varrella.
Joskus sitä miettii, että miksi mulla ei voi olla mikään sairaus mitään tavallista, johon heti osais lääkäri sanoo, että joo tää on tätä. Tai sitten jos joku semmonen onkin niin sitten siihen tulee jotain muuta häikkiä, kuten lääkkeet ei tehoo tms. Ihan kivahan se olisi olla erikoislaatuinen, mutta ei just tässä asiassa.
Niin ja taidan olla masokisti kun ihan vapaaehtoisesti vielä kipeytin toisenkin käteni. Eli otin influenssarokotteen (tai no, kuulun riskiryhmään, joten ihan viisas teko se kai oli).

Mä luulin ennen, että nää sunnuntaimasennukset johtui suurimmalta osin viikonlopun valvomisesta ja baarissa hillumisesta. No ei se näköjään olekaan selitys. Baarissa en oo ollu aikoihin ja kännistä on vielä enemmän aikaa. Nukuttuakin on tullut. Ja silti ajatukset kiertää kehää, masentaa, ahistaa ja kaipaa sitä aivojen off-nappia. Mikä ihme siinä on, että aina sunnuntaisin tää alkaa ? No okei..osa on lähdön tuottamaa ikävää, joka ahistaa, mutta osa ei. Ja miksi sitä tulee sunnuntaisin aina ajateltua kaikkee sellasta, mikä ei ees enää kuulu mulle ? Täysin hyödyttömiä ajatuksia pyörittää päässään. Ei kivaa :(
Ja kuitenkin mulla on oikeesti kaikki hyvin. Joten tää on vielä tyhmempää.

Niin..sopivasti tuolla alettiin keskustella lääkkeistä joten jos ny si kuitenkin hieman ruotisin tota mun lekurireissuani.
Tiesin jo etukäteen, että paljoa ei ole odotettavissa, mutta ajattelin yrittää kuitenkin. Ensin lääkäri kysyi miten on mennyt. No edellisestä käynnistä oli puoli vuotta, joten sillä välillä olleista oireista ny olis saanu vaikka romaanin. Tyydyin kertomaan mitkä paikat ovat juuri tällä hetkellä ne eniten ongelmia tuottavat. Kerroin myös hyvin selvästi, että eniten huolestuttaa tuo selkä kun siihen nyt ilmaantuneet oireet ekaa kertaa leikkauksen jälkeen. No kauheeta innostusta ei kertomukseni saanut aikaan..samalla rouva näpräili hajamielisen oloisena konetta kun minä puhuin. Kommentti puheeseen oli: "no katsotaan ny sitten, ota vaatteet pois"
Selästä aloitettiin, eli pelkästään mittaus tehtiin..ei edes yrittäny etsiä kipupisteitä..kun sekin olis kertonut jotain siitä missä vika tällä kertaa piilee.
No sitten hyvin hätäinen muiden nivelten läpikäynti. Ultralla sentään katsottiin nilkka, kommentti: " Jänteessä ja sen ympäristössä näyttäisi tulehdusta olevan, mutta tuo nivel on ihan siisti"
HALOO !!!! Vuosikausia olen sairastanut nimenomaan jänteiden ja niiden kiinnityskohtien tulehduksia.
Sitten rouva tohtori väläyttää taas: " No tuohon nilkkaan ny ainakin laitan pistoksen mihin muualle haluat ?" Siis minä haluan ? Ei kai kyse ole haluamisesta vaan siitä, mikä paikka eniten tuottaa ongelmia ja sen olin kertonut hänelle jo vastaanoton alussa.
No piikit laitettiin sinne minne halusin ja sinne nilkkaan jonne en ollu ajatellu..
Sitten takasin koneen äärelle. "Mitenkäs nämä lääkkeet, tarvitko lisää ?"
Minä: " No olen tässä vähän miettinyt, että onkohan toi lääkitys ihan oikea kun aika nopeasti on paikat menneet huonoon kuntoon"
Lääkäri:" Niin uusitaanko nämä kaikki ? "
Minä: " Niin muita ei siis harkita tällä hetkellä ? "
Lääkäri: "Ei kannata varmaan lähteä vaihtamaan kun nämä sopii sulle ?"
Minä: " Mutta kun mulla on vähä sellanen olo, että nää ei auta enää oikein hyvin"
Lääkäri: " Sullahan ei ole näistä mitään sivuoireita?"
Minä: " Juu ei ole" (mielessäni: no kirjota ny sitten saamari taas ne samat lääkkeet)
Lääkäri uusii reseptejä
Minä: " Niin tarvisin kyllä jonkun hieman vahvemman kipulääkkeen tarvittaessa otettavaksi"
Lääkäri: " No mitäs sä haluaisit ?" Tarjoaa yhtä suht mietoa ja toista keskushermosto vaikutteista ei niin mietoa.

Niin että siitä sitten valitsemaan, ihan mitä potilas itse haluaa..
Huh, huh. Onneksi en ole koukussa kipulääkkeisiin..mutta mistäs se lekuri sitä tiesi ? Siitä että sanoin, etten ole vahvempia leikkauksen jälkeen tarvinnu...
Vastaanotto läheni loppuaan ja selästä ei oltu vielä puhuttu sen enempää. Kysyin sitten, että mites toi selkä, kun se aikalailla huolestuttaa. Vastaus oli että seuraillaan..siis seuraavat puoli vuotta ku sitten vasta on seuraava aika.

Että sellasta..kotiin tulin siis kahdeksan erilaisen reseptin kanssa ilman yhtään vastausta. Ai joo, siinä vaiheessa ku puhuin mahdollisesta hoitotyöhön paluusta jossain vaiheessa sain "vastauksen": naurahdus ja tokaisu: " ethän sä kestäis siinä kahta päivää" saisinpa tuon kirjallisena kiitos...jos vaikka siirtys eläkkeelle Turkkuseen..

ja en muuten jaksa lukea omaa tekstiäni läpi. Olkoon kirjoitusvirheineen.

Niin piti sitten avautua tuosta lääkärireissusta, mutta totesin että mua ottaa oikeestaan niin paljon päähän, etten jaksa ees valittaa.
Mietin vaan itsekseni mikä on lääkärin moraali, etiikka ja vastuu ja mihinkähän tekis valituksen ? Meinaan jos jaksais sellasen tehä...

ja muut samansuuntaiset suomalaiset sananlaskut. Mikä ihme meitä vaivaa kun tommosia keksitään ?? Ja sitten vielä noudatetaan niitä ?
Miksi ei voisi vaan olla onnellinen ? Antaa mennä ja nauttia siitä mitä on ? Miksi tuntea jopa syyllisyyttä siitä, että on onnellinen ?
Niin olipas siinä taas kysymyksiä..siis kyselyikäni ei ole laantunut mihinkään..no olenkin kuulemma teini :D Tosin kyselyikä taitaapi olla paljon ennen teinivuosia.
Taas kerran olen oppinut elämässä sen tärkeän asian: koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Ja siinä samalla on tullut oppitunti nöyryydessä..ei parane arvostella muiden elämää ja niiden siinä tekemiä ratkaisuja. Joku päivä voit löytää itsesi täsmälleen samasta tilanteesta..
Elämä jaksaa yllättää, onneksi välillä todella positiivisesti :D :D

ÄÄÄÄÄÄÄÄÄRRRRRRRRRRRGGGGGGHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHHH !!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Kiitos ja anteeksi. Helpotti vähä..