Blogi

Että on ihkua päästä pois Helsingistä taas viikonlopuks... Jostain syystä koko kaupunki on pikkuhiljaa alkanu ahdistaa. Tietty tolla ex-suhteella voinee olla jotain tekemistä asian kanssa... Tässä kyllä elätelly haaveita et vois lähtee vuodeks jonnekin ulkomaille. Elokussa ois äidin Ranskan pikkuserkun viiskymppiset. Sen ranskalaisella äijällä on joku puujuttuihin liittyvä firma siä.. Vois silleen vaivihkaa tiedustella et oiskohan mitään pikkujobia vuodeks tarjolla tälläselle huonosti ranskaa puhuvalle immeiselle.. Epäilen, mutta mitäpä siinä häviää jos kysyy... :) Vois ottaa sit vuoden "virkavapaan" täältä... Saapi nähdä... :)

Minkähän takia näinä lämpiminä päivinä on järestään käyny niin, että kun pääsee töistä kotio ei aurinko enää paistakaan pilvettömältä taivaalta vaan enimmäkseen siellä pilvien takana? Auringollakin jotain mua vastaan? En kai mä nyt kuitenkaan niiiiiin paha ihminen oo et arskaki alkaa vittuilemaan? :)

Edelleen tässä ollaan vähän H. Moilasena.. ei oikeen osaa tarttua mihinkään... Ilo ei oo oikeen sellasta puhdasta iloo. Mut toisaalta ei jaksas valittaa ja puhua.. Oma mokahan se oli et rakastu ja ihastu ja niin edelleen... Ei sitä muut jaksa ikuisesti kuunnella... Mut vielä ei oikein miehet jaksas kiinnostaa... Kun ei tiedä et mitä mun pitäs oikeen olla jos mut jätetään vaikka siinä samalla sanotaan et oon mukava ja ihana ja mun kanssa on hyvä ja helppo ja mukava olla ja oli aina kivaa jne. Vähän sillai sekava olo.. Mitä ihmettä mun vielä ton kaiken lisäks pitäs olla... Noh, ehkä se joku päivä selviää.. Onneks parin viikon päästä taas kotopuoleen ja kummityttöö moikkaan.. se on sentään sellai elämän ilo ja valo et sen kanssa ei ehdi miettiin mitään tollasia tylsiä ja masentavia asioita... Hitto, musta saattaa tosiaan vielä sulkeutua vauvaakuumeinen vanhapiika :)

On tää ny kans yhtä helvettiä... Insinööri-miehissä on jotain vikaa ja pahasti... Taas yks insinööri kerto suunnilleen samoin sanoin kun aiemmatkin et joo mä olen mukava, mutta sillä ei ole mua kohtaan tunteita. Vittu, mitä noille insseille oikeen opetetaan koulussa? :) Kuuluuks niiden koulutukseen kurssi "näin jätät naisen tyylikkäästi"?

Mun pitäs kai märistä ja itkee ja olla kauheen kauheen surullinen? Mutta jotenkin tää vaan alkaa tuntua ihan naurettavalta... Viime syksynenkin inssin rääpäle toimi täsmälleen samalla tavalla. Kaks päivää "mietti asioita" ja tuli siihen tulokseen ettei tunne mua kohtaan mitään kaveruutta enempää.. Mutta siis tietysti mä kuitenkin kelpasin hyvinkin sängyn lämmittäjäks ennen tätä suurta tajunnan avautumista...

Noh, tästä tän kertasesta inssistä mä taisin kyllä tykätäkin ihan oikeesti. Mutta eihän multa kysytä :) Mulle vaan ilmotetaan ja mun sit pitää elää sen kanssa.. Siis sen kanssa, ettei mua kohtaan kukaan voi tuntee mitään.. Paitsi tietty sen sängynlämmitysosuuden :) Perkele... :)

Kävinpä sitten tänään hakemassa antibiootit tähän kohta kuukauden kestäneeseen köhään... siis sainhan mä jo ennen Thaimaan matkaa napit ihan varmuuden vuoks mutta velipoika söi sen kuurin... Lekuri meinas että kun mulla on se resepti niin voin käydä hakeen sen sitten ja syödä... Minä siinä sitten selittelemään että on se resepti tainnu hukkua johonkin... Mutta jos kohta sit pystys nielasemaan ilman, että kurkku tuntuu halkeevan...

Lomaltapaluun rentoutunu ilmapiirikin hävis kun pieru saharaan kun opinnäytetyöohjaaja soitti... Opinnäytetyö on ihan syvältä. Sitä ei voi ymmärtää eikä me edes osata kirjottaa suomea... Että hyvin menee... Päätetiin kyllä työparin kanssa, että muokataan sitä vähän ja kysytään et saako sillä edes ykkösen... Molemma aletaan olla jokseenkin täynnä tota koulua. Kun vaan sais paperit pihalle mahdollisimman pian. Sit vois mennä ruinaamaan töistäkin palkankorotusta.. Mikä ois tietty aika hyvä juttu kun ton putkirempan takia elinkustannukset nous 150 ekiä kuussa.. Eli yhtiövastike on sellasen hitusen reilun 300 ekiä kuukaudessa.. Onneks mä tykkään kaurapuurosta...

Molen tässä miettiny et pitäsköhän käydä ottaan vaaleita raitoja tähän kuontaloon... Reissussa kun taas hiukset vaaleni niin vois sit ottaa sellasen parin kuukauden blondi-session.. Viimeks kun oon blondi ollu joskus vuonna elvis. Ennen kun hiukset alko ihan ittekseen tummumaan... Vois ehkä testata et onko blondeilla hauskempaa...

Mutta joo, ehkä ois syytä mennä nukkumaan nyt... Ottaa tota kolmioyskänlääkettä ja sit kärsiä eka pari tuntia sydänlihaksen liikalyönneistä... jahuu... mutta joo.. jos lähtis harjotteleen nukkumista...

Pidän aika harvoin itseäni kauniina... Mutta tänään, käytin hyvän tovin meikkaamiseen, hiusten laittamiseen, punaisten silmien peittämiseen.Mielestäni näytin kauniilta. Ja vaan siksi, että menossa syömään kavereiden kanssa. Ja söin itseni aivan liian täyteen, niin täyteen, että jouduin miettimään uskallanko edes mennä bussiin. Pian oksennan... Mutta vaikka olen ääriä myöten täynnä on olo tyhjä... Niin tyhjä ettei edes kaiku vastaisi. Tyhjenin, kun kuulin, että hän on mieluummin yksin. Minä olen liikaa.. Miten voin olla liikaa vaikka olen näin tyhjä? Surullinen, kyllä, mutta ennemmin tyhjä. Kun hän kertoi haluavansa olla ilman minua en edes osannut sanoa mitään... Olin tyhjä. Olisinhan voinut huutaa ja riehua, haukkua ja sättiä, muttei ollut mitään, mistä olisin sen saanut aikaan... Tulee mieleen sketsi, joka oli muistaakseni sarjassa Ponille kyytiä... Teinitytön poikaystävä jättää hänet ja tyttö hokee kaikkeen mitä poika sanoo "I ain't bothered"... Tuo osuu... Tänään näytin siltä ettei mikään tunnu. Aivan sama... Mutta voiko tyhjässä mikään tuntuakaan?
Hävitin hänen puhelinnumeronsa, vanhat viestit.. tyhjensin jopa puhelimen soittohistorian... Toisaalta miksi? Ei minulla ole hänelle mitään sanottavaa... Vain tyhjää...
Toisaalta, nyt voin nukkua niin kuin haluan, olla niin kuin haluan. Ei tarvitse välittää kenenkään mielipiteestä. Mutta juuri, kun aloin välittää.. Juuri, kun alkoi tuntua siltä, että toisesta voisi pitää.. Ja nyt... tyhjää...

Mistähän se johtuu, että sopivin väliajoin (lue kerran kuussa) pitää syödä ittensä ihan ähkyks.. Jotenkin vaan kaikki mitä löytyy uppoo ja sit on ihan törkeen paha olo jälkeenpäin. Pahimmassa tapauksessa niin hillitön närästys ettei voi edes nukkua... Sit taas seuraavana päivänä ja kuukauden siitä eteenpäin voi elää hyvinkin pienellä määrällä evästä. Sitä on vaan kerran kuussa saatava ittensä räjähtämispisteeseen. Nyt kyllä asiaa pahentaa vielä toi makee-lakko. Ei varmaan pitäs kieltää itteltään yhtään mitään. Kaikkee kiellettyähän aina tekee mieli, eikö? Eli kun antaa itselleen luvan syödä karkkia niin ei sitä sit teekään mieli enää niin pahasti. Mutta kun kieltää niin sittenpä sitä tekee ihan hillittömästi mieli esim. salmiakkia. Toisaalta tää mun kerran kuussa-mässäilyni ei tarkota et söisin karkkia kaksin käsin. Syön vaan esim. ruokaa ihan liikaa. Siis vatsa vaan on pohjaton. Tai pojhaton siihen asti et lopettaa syömisen ja vartin päästä siitä on öklö olo :)
Ehkä meen huomenna spinnaamaan niin kuluu nää tään päivän ylensyömiset...
Hmm.. nyt tuli tääkin paljastettua, toivottavasti mun herkkuvahtini ei lue tätä... *khih*

Joskus on äärimmäisen kiva vaan laiskotella... Lauantaina sen huomas jälleen. Tarkotus oli mennä Nuuksioon kävelemään, mutta yllättäen ei taas päässy ajoissa sägystä ylös. Plan B oli sit piknik Tervasaaressa ja oli oikeestaan aika hyvä varasuunnitelma. Oli ihana vaan loikoilla viltillä auringon lämmössä. Nii no, siitä ei mainita mitään, että pikkulintu kakki sit kaulalle *hih*

Sunnuntaina sit piipahdettii Lintsillä. Kesän toinen lintsireissu enkä vieläkään saanu hattaraa.. Sen siitä saa kun tekee lupauksen ettei syö mitään turhia makeita. Vaikka eihän hattara mitään makeeta ole. Ihan vaan 100 prossasta sokeria :) Käytiin kattoon merimaailmassa fisuja ja satuttiin niin sopivasti paikalle, että nähtiin haiden ja pirajoiden syöttämiset. Aika hassunhauskaa... Et ihan vaan vähäsen lapsetti.. Siä oli sellanen pikkuvaavi isänsä sylissä ja jostain syystä se mukelo tuijotti vaan mua eikä niitä kaloja... heh.. mä olen parempi nähtävyys kun hait :) Mut oli aika söpö pyöreeposkinen muksu... Ja ei, mulla ei ole vauvakuumetta :) Lapset on söpöjä, jos ne ei ole omia :)

Kesä meinaan...
Aika kauheeta, että eletään jo elokuuta. Ja illat alkaa olla aika pimeitä... Toisaalta, syksyllähän on kaikkein mukavinta käpertyä viltin alle juomaan kuumaa kaakaota ja lueskelemaan.. tai jotain muuta... :)

Mutta toisaalta, mulla on vielä kesäloma edessä. Tai ne kaikki huimat 2 päivää :) Tämä neitokainen lähtee sitten Keski-Suomeen. Tervetuloa Ouninpohjan EK:lle muurinpohjaletuille :) (Tän äiti on aika Pro paistaan muurinpohjalettuja). Ihan törkeetä kyllä, et sielläkin EK suljetaan jo aamulla ennen kuutta. Eli helvetillisen pitkä päivä edessä. Pois sieltä pääsee sit kai joskus illalla kuuden aikaan. Huh, 12 tuntia saa huhkia duunia. Mutta toisaalta samalla pääsee mökille saunomaan ja pulahtamaan syksynkirpakkaan veteen.

Tänä vuonna aion kyllä käyttää oman palkkionikin tosta myyntiapuna olosta. Vaikka se tarkottaa sitä, että lähdetään mummojen ja pappojen kanssa jonnekin bussireissulle... Mutta sama se, mä olen sitten palkintoni ansainnu :)

Mä tässä pohdiskelin, että mitä jos lähtis syksyllä espanjan kurssille... Tai italiaa lukemaan... Saa nähdä... Kesäyliopistolla alkas syyskuussa...

Vaikka punanen onkin purkkipunasta :) Innostuin taas keskiviikko iltana pistämään lisää väriä päähän. Ihan hetken mielijohteesta. Pumppi-tunnin jälkeen kävin kaupassa ja hokasin, että 7 eurolla sai väripurkin. Eipä olekaan ihan omatoimisesti tullu muutamaan vuoteen värjäiltyä kutreja. Ensin näytti siltä, että lopputulos on jotain porkkanan ja Camparin välimaastoa. Onneks sit hiusten kuivuttua väri asettu ihan nätisti. Melki saman värinen kun noissa joissain kuvissa just värjättynä. Eli pääsin lähestulkoon samaan tulokseen kun kampaaja. Että mä olen hyvä.. Tai siis, jätetään mainitsematta se, että pilasin värjätessä yhden mekon jonka valkoseen kaulukseen tipahti väriä.. ja sit pyyhkeen jonka kyllä onneks onnistuin saamaan puhtaaks. Mekko on kyllä onneks sellanen kotokäyttöön vaan tarkotettu joten suurempaa vahinkoa ei sattunu :) Pieni hinta piristyksestä. Alko jo nää kutrit olla sitä luokkaa v-mäiset et olin valmis leikkaan lyhkäseks jälleen. Mutta, ehkä näiden kanssa taas vähän aikaa jaksaa.. Hiuksia kyllä lähtee siihen malliin, että kohta oon kalju. Son kai joku sukuvika.. Siis se, että mein suvussa hiusten elinikä tuntuu olevan lyhyt. Täti ei pysty kasvattaan pitkiä hiuksia kun tiettyyn pituuteen yltäessään alkaa hiukset tippumaan.. Ja sama näköjään on mullakin.. Mutta mä taistelen :) Täytyy ottaa näihin joku kikkura-käsittely niin ois vähän helpommat... Tai jotain... Ei mitään afro-kikkuroita mut joku tyvikohotus vois tehdä terää...

Apuva, lounastauko kutsuu...

On se vaan ihmeen kiva aina tulla kotiin... Viikonloppu meni erinäisissä reissuissa ja sit kun pääsee sinne omaan kotiin ja omaan rauhaan niin tuntuu että kaikki on taas hyvin.. Siis ei mikään ollu huonosti muuallakaan, ei todellakaan :) mutta silti oman kodin neljän seinän sisällä on aina kaikkein turvallisinta.. Hmm.. en mä sentään nyt ihan kotihiiri ja soffaperuna ole, mutta silti.

Tallinna tuli nähtyä lauantaina... Mitä nyt meinas keikka jäädä väliin, kun innostuin perjantai-iltanan spinningin jälkeen kokkailemaan ihan mielettömän hyvää kasvispaistosta.. Se hyvä loppu siihen, kun 12 aikaa yöllä alko ihan hirmunen polte vatsassa.. Närästys ystävämme saapui paikalle. Sitä sit tuli nukuttua kaikkiaan jotain pari tuntia ja sit reippaana paatille kohti Tallinnaa.. Yllättävän hyvin sitä sit jaksokin kulkee ympäriinsä.. Ja löyty uudet kengätkin :) Reissailun päätteeks piti sit mennä baariin, mutta hyytyminen iski yhdentoista aikaan. Reilu tunti siitä, ja olin onnellisesti puolikuolleena peiton alla nukkumassa.

Sunnuntaina suuntasin Porvooseen ja pakko myöntää, oli eri kivaa :) Sen enempiä ja liikoja paljastamatta voi vaan sanoa, että molen aika tyytyväinen elämääni tällä hetkellä :) Hei, ulkona paistaa aurinko ja linnut laulaa (paitsi että ilmastointi pöhisee siihen malliin ettei muuta kuule)... voiko asiat oikeestaan olla tän paremmin? Tai no voi kai, mutta siteeratakseni jotain ikuvanhaa telkkuohjelmaa (vai oliko edes telkussa) "mä olen niin ON-NEL-LI-NEN" :)Noh, tyytyväinen ainakin :)