Yhteiskunta

Näytetään blogin kirjoitukset, joissa aiheena on hakeminen.

Möllötellen

Suomalaisille on usein vaikeaa kurkottaa korkealle. Kulttuuriimme ei kuulu jatkuvan kasvun tavoittelu, vaan tietyntyyppinen möllöttely. Oman tilan ja tilanteen muuttuminen vaatii erillisiä ponnisteluja, joista on harvemmin lupa pitää meteliä. Joka kuuseen kurkottaa, katajaan kapsahtaa, ja se olisi parasta tehdä kaikessa hiljaisuudessa, jottei tule sanomista.

Entä jos olisikin lupa määritellä selkeä ja kirkas tavoite, julistaa se koko maailmalle ja lähteä tavoittelemaan sen toteuttamista pää pystyssä?

Monet drop out -ongelmat, välivuosien venymiset ja päämäärattömät harhailut ympäri maata tai maailmaa jäisivät tekemättä, ja iso tukko ahdistusta voisi jaada samalla syntymättä. Eipä silti, harha-askeleissa ei sinänsä ole mitään vikaa. Niistä vain tulee helposti hyödyttömiä, jos ne ovat haparoivia ja epäröiviä, eivätkä kunnolla edes yritä johtaa mihinkään.

Häpeä, jonka kanssa moni joko tiedostaen tai tietämättään tuskailee, tulisi arkiseksi tutuksi kaikille. Olisi varsin kasvattavaa rysäyttää päivittäin kunnolla päin seinää: "Tänään aion yrittää ratkaista maailman ongelmat kerralla kuntoon". Ja aina illalla sitten huomaisi, että ei ehkä sittenkään vielä tänään.

Kun rajojen kokeilun aloittaa vaikeammasta päästä, oma rajallisuus tulee tutuksi ja lakkaa olemasta uhka. Tämä voisi osaltaan karsia sellaisia oikeasti epärealistisia haihatteluja, joiden parissa yksi ja toinen meistä näpertelee vuosikausia saamatta mitään kunnollista aikaan. Moni ei saa ajoissa tai välttämättä koskaan kuulla suoraan, että "ei, sinusta ei ehkä ole tähän ammattilaistasolla, mutta jatka ihmeessä hyvää harrastusta."

Sehän on ihan silkkaa Idolsia. Ja joskus täyttä totta.


Valintaopas  6

Katso haitko oikeaan paikkaan! Ilmianna loistava koulutuksesi!

Tämä projekti olisi pitänyt aloittaa jo kauan sitten. Tai ainakin aiemmin tänä keväänä. Nythän hakuajat ovat jo päättyneet, mutta ehkä on parempi että aloitetaan ajoissa ensi vuotta varten.

Nimittäin asiahan on niin, että Suomen opiskelijoilla on tonneittain informaatiota, jota ei paineta yhteenkään auditointiraporttiin, opinto-oppaaseen tai tiedotteeseen. Suomen korkea-asteen koulutuksen sisältö ja taso vaihtelee valtavasti ja täysin epävirallisesti.

Pyydän kaikkia lukijoita liittymään mukaan keskusteluun, kun selvitämme, missä päin Suomea kannattaa opiskella mitäkin. Tämä teksti on vain alkupotku, jossa esitettyjä arvioita korjataan ja täydennetään pikku hiljaa.

Esimerkkejä:

Haluatko opiskella opettajaksi? Voit periaatteessa opiskella ihan missä vaan, mutta… Jyväskylä on opeopiskelijoiden mekka, mitä tulee opettajuuteen liittyviin sivuaineisiin, oman koulutuksen merkitykseen yliopiston sisällä sekä tulevien kollegoiden kanssa hääräämiseen. Eri oppiaineissa parhaiden hajonta on isompi, ilmiantoja kaivataan.

Oikikseen? Jos haluat varmemmin sisään, valitse Lappi. Jos haluat varmimmin tutustua maan tuleviin huippuihin, valitse Helsinki. Myös Turussa koulutetaan kuulemma ihan päteviä juristeja. Kauppis? Laaja-alaista sivuainevalikoimaa saat monialayliopistoista, mutta onhan Aalto/HSE:ssä toki maan terävimmistö tällä alalla. Sen sijaan aika moni kympin keskiarvolla ja L:n yleisarvosanalla on mennyt opiskelemaan kaupallista alaa Aalto/TKK:n tuotantotalouteen, niin myös professori Jaakko Aspara (http://www.city.fi/yhteisot/blogit/jussirauvola/110557/).

Teekkarihenkeä voit aistia parhaiten Tampereella, Lappeenrannassa ja Espoon Otaniemessä, vaikka teknisiä aloja sinänsä voi opiskella monessa muussakin paikassa. Otaniemessä sijaitseva Aalto/TKK (nykyisin 4 Aallon korkeakoulua) on useimmilla aloilla paras imuroimaan välkkyjä opiskelijoita, vaikka ihan tasokasta toimintaa Tampereellakin on. Lääkiksiä on useampia, Helsingissä lienee jälleen kovimmat suorittajat. Lopputuloksen kannalta se ei tosin ole yksiselitteisen hyvä asia...

Isot kliseealat on äkkiä vilkaistu, nyt on teidän vuoronne. Kommentoikaa, väittäkää vastaan, kertokaa hyvistä koulutuksista ja mielenkiintoisista alavalinnoista. Yritän itsekin kantaa korteni kekoon.


Arkista pilveä

Pääni pehmeni viime kesän helteillä sen verran, että innostuin kirjoittamaan joustavasta opinto-oikeudesta eli JOO:sta:
http://www.city.fi/yhteisot/blogit/jussirauvola/112367/

Kuulin muutama päivä sitten, että yliopiston suunnittelija (!) oli suositellut opiskelijalle mieluummin hakemista paperivalinnassa toisen yliopiston tutkinto-opiskelijaksi kuin täyttämään JOO-kaavakkeita - vain päästäkseen opiskelemaan yhden kielikurssin tässä toisessa yliopistossa. Ei jää paljon muuta sanottavaa kuin R.I.P., "joustava opinto-oikeus".

Nyt sen voi kai jo kertoa: olen itse tehnyt täysin samoin ja samasta syystä. Itse kielikurssi tosin jäi käymättä, kun varusmiespalvelus teki vuoden pituisen aukon korkeakouluopintoihini. Mutta saipahan Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta yhden innokkaan opiskelijan lisää.

Sittemmin olen pudonnut tiedekunnan kirjoilta, ja niinpä myös keskeyttämistilastot saivat yhden uuden yksikön. Tosin saattaa olla, että keskeyttämiseni tilastoituu vasta, kun teoreettinen tutkintoaikani kuluu umpeen vuonna 2014. Siinäpä miettimistä hallintopäällikölle, kun vuosien 2016-2017 rahoitus heikkenee kymmenen vuotta aiemmin tehdyn byrokratiankiertoyritykseni (ja satojen muiden vastaavien) vuoksi.

Tässä kiteytyy useita ilmiöitä, jotka ovat samaan aikaan korkeakoulupolitiikan yläpilveä ja jokaisen opiskelijan arkipäivää.

1. Tilastoinnin heikkoudet ja vaikeudet tekevät rahoitusmalleista silppua ja asettavat tilastopopulistiset melskaajat naurunalaisiksi. Ote kuvitteellisesta mutta ah, niin todesta keskustelusta:
"Opintoaikoja on rajattava! Ai, se on tehty jo 2005?? No mutta rajataan lisää kun ei tunnu tehoavan. Ai, se näkyykin tilastoissa vasta 2012? Miksei tätä ole kerrottu missään?!"

2. On ongelmallista, että korkeakouluissa "aloittaa" joka vuosi opiskelijoita, jotka olisivat mieluummin missä tahansa muualla. Se tulee kalliiksi oppilaitoksille ja haittaa motivoituneiden opiskelua. Ongelman nimi on ylioppilaskansan suussa pakkohaku. Useimmat eivät edes tarvitsisi pakkoa, sillä harva korkeakouluhakija viitsii jäädä työmarkkinatuelle hengaamaan.

3. Suomalaisten työurat eivät pitene päivääkään sillä, että yliopistoissa nillitetään yksittäisistä kursseista, sivuaineista tai edes tutkinnoista. Sen lisäksi, kun opiskelua rajoitetaan yhtäällä byrokratialla tai rahansäästön nimissä, se pullauttaa opiskelun johonkin toiseen, paljon tehottomampaan ja hallinnollisesti kalliimpaan muotoon.

Onneksi kansanedustajaehdokkaina on paljon fiksuja nuoria, jotka tuntevat asiat ja osaavat ratkaista ongelmia, paljon vaikeampiakin kuin nämä. Toivottavasti mahdollisimman moni pääsee läpi.


Bip bip  1

Oletteko tulleet ajatelleeksi, että me opiskelijat haemme koko ajan?

Ensin haemme opiskelupaikkaa. Joillakin siinä saattaa mennä vuosia – ja niiden aikana tulee haettua yhtä jos toistakin.

Sitten kun opiskelupaikka on hallussa, haemme asuntoa. Siihen kuuluu paitsi asunnon etsimistä, myös aivan konkreettista hakemusten täyttämistä – yhä useammin myös vapailla markkinoilla. Jo alussa haemme myös opiskelijakorttia sekä opintotukea. Päätöksen mukana tulee muutoksenhakulomake; voi, kunpa niitä voisi lähettää minne vain.

Opintojen aikana saatamme joutua hakemaan suosituille kursseiLLE. Selvää ainakin on, että joka ikinen joka haluaa opintoihinsa vaihtelua ja oman profiilin, joutuu joskus hakemaan kursseJA. Moni hakee vaihto-opiskeluun, jotkut hakevat ulkomaille jäädäkseen.

Ennemmin tai myöhemmin edessä on työnhaku. Siitä ei nykyisillä sukupolvilla tulekaan loppua, sillä korkeakoulutettuja myöten yhtenäiset urat ja varmat, pitkäaikaiset työpaikat ovat historiaa ja eläkeikäkin karkaa elinajanodotteen tuolle puolen.

Ainakin joillakin aloilla on mahdollisuus hakea stipendejä, apurahoja tai työ-/opiskeluvälineitä. Käypä onni tai ei, ensi vuonna on uusi haku edessä. Se liittyy läheisesti toiseen, laajempaan aiheeseen: moni hakee vuodesta toiseen esimerkiksi sääliä. Bubbling under: motivaation hakeminen.

En ole pitkään aikaan tavannut ketään, joka ei silloin tällöin hakisi tarkoitusta elämälleen ja/tai opiskelulleen. Niissä riittääkin hakemista, varsinkin kun samaan aikaan haemme myös elämänkumppania, itseämme ja kaupasta olutta.

Samalla kun haemme tanssiin, voimme hakea myös ymmärrystä, iloa tai sisäistä rauhaa. Ja kliseisesti ne saattaa joskus löytää, kun lopettaa hakemisen.

Ennen oli helpompaa, kun oli hakulaite. Siinä oli tosin se erikoisuus, että siinä olit itse haun kohteena.